Lepaan kampuksella opiskelee runsas määrä tulevia puutarhatalouden ammattilaisia. Opintojen sisältö on vaihtelevaa, ja kauniilla kampuksella pääsee hyödyntämään monia eri oppimisympäristöjä aina kasvihuoneesta peltoon ja puutarhaan. Opinnot aloitetaan kuitenkin perusteista. Ensimmäisen vuoden opiskelija Taru Siikilä kertoo miten kasvihuonekurkku pärjäsi kasvatuskokeessa.
”Kylläpä aika meneekin nopeasti. Kun elokuun lopussa aloitin Lepaalla hortonomilinjalla, en voinut edes kuvitella mitä kaikkea uutta ja mielenkiintoista opinnoissani voisikaan tulla vastaan. Syksyn toisessa moduulissa, joka alkaakin nyt olemaan jo loppupuolella, aloitimme koulun kasvihuoneella kurkkujen kasvatuskokeen, joka oli todella mielenkiintoinen. Koe aloitettiin 3. maaliskuuta ja ensi viikolla käymme luokassa opettajan kanssa läpi lopulliset koetulokset. Meillä oli jo valmiina esikasvatetut kurkun taimet, joten emme valitettavasti päässeet istuttamaan niitä itse. Lajikkeena oli jokin tavallinen kasvihuonekurkku. Kokeen aikataulu oli sen verran lyhyt, noin 5-6 viikkoa, eli varsinaista kurkkusatoa emme odottaneet.
Kokeen tarkoituksena oli seurata kasvien reagointia eri lannoitteisiin. Kasvien hoito oli koko kokeen ajan meidän oppilaiden vastuulla. Ensimmäinen vaihe oli kurkkujen taimien lajittelu, pienet ja huonokuntoiset taimet jätettiin kokeen ulkopuolelle. Sitten taimet lajiteltiin kymmeneen ryhmään ja jokaisessa ryhmässä oli kymmenen taimea, eli yhteensä 100 kurkkukasvia! Niissä olikin kastelemista. Sitten kaikki kymmenen ryhmää merkittiin värikoodeilla kastelulannoitteen mukaan. Kaikki taimet olivat myös jo saaneet kylvömullasta peruskalkituksen sekä peruslannoitteen.
Kun neljä viikkoa oli kulunut, kolme kurkkukasviryhmää oli kuollut, mikä oli odotettavissa. Kuolleet ryhmät olivat kaikki ylilannoitettuja, ja koe havainnollisti hyvin mitä tapahtuu kun kasvit saavat aivan liikaa ravinteita. Valkoinen ja sininen ryhmä olivat hieman kärsineitä ja hailakamman vihreitä, valkoista ryhmää oli kasteltu ilman ravinteita ja sinistä kalkki-typpi kastelulannoitteella. Mielenkiintoista oli nähdä violettien ryhmien eroja, sillä kaikki viisi violettia ryhmää olivat saaneet koko kokeen ajan samaa perus kastelulannoitetta. Yksi ryhmistä oli erittäin hyvässä voinnissa, se oli saanut valoa, vettä ja ravinteita optimaalisesti. Yhtä ryhmää oli kasteltu tarkoituksella liian runsaasti ja toista ryhmää liian niukasti, jonka takia molemmat näyttivät hieman kärsiviltä. Yksi violetti ryhmä oli sijoitettu varjoon kauemmas lampuista, tämä ryhmä ei ollut kasvanut yhtä kookkaaksi kuin muut ja kurkotteli selkeästi kohti valoa.
Viimeisen violetin ryhmän taimet olivat myös saaneet optimaalisen määrän vettä, ravinteita ja valoa, ja ne näyttivätkin hyvältä. Opettaja oli kuitenkin tehnyt tälle ryhmälle kemiallisen Bonzi-kasvunsäädekäsittelyn kokeen alkuvaiheessa. Käsittelyn takia kasvi oli hyvin lyhytkasvuinen ja tummemman
vihreä, muodoltaan sekä malliltaan kompakti ja ideaalin huonekasvin näköinen. Tämä ryhmä oli ehdottomasti suosikkini, taimet näyttivät hauskilta ja olisin voinut hyvin ottaa tälläisen kurkun vaikka olohuoneeseen.”
Tekstin on kirjoittanut puutarhatalouden ensimmäisen vuoden opiskelija Taru Siikilä. Lue lisää koulutuksesta HAMKin kotisivuilta: https://www.hamk.fi/amk-tutkinto/puutarhatalous-hortonomi-amk/
