Noutopalvelu-projekti oli osa toisen vuoden Biotalouden insinööri- ja Kestävän kehityksen koulutusten Kiertotalous-moduulia, ja Biotalouden insinööri -koulutuksen kolmannen vuosikurssin Mobiiliratkaisut -moduulia.
Tavoitteena oli ideoida, suunnitella ja toteuttaa mobiilisovellus, jolla toimeksiantaja Loimi-Hämeen Jätehuollon asiakas voi tilata puutarhajätteelleen noudon kätevästi ja nykyaikaisesti. Noutopalvelu tulisi osaksi LHJ:n Kiertokaveri-palvelua. Tehtävää lähestyttiin monelta kannalta. Meidän ryhmämme (Samuli Riihijärvi, Anni Ollinen, Oiva Penttilä ja Henrik Haarlo), osuus liittyi ”ideasta liiketoimintaan”-kurssiin, eli keskityimme liiketoimintainnovaatioihin ja palveluketjun kehittämiseen. Varsinaista mobiilisovellusta oli tekemässä toinen bioinsinööriryhmä komannelta vuosikurssilta (Petri Niemi, Aleksi Heinilä).
Opiskelumme on toki ollut aiemminkin projektipainotteista, mutta kuten mainittua tällä kertaa pakkaa sekoitettiin odottamattomalla tavalla, kun uudet projektit tehtiinkin, paitsi tietenkin kokonaan etätöinä, myös yhteistyössä koulumme Kestävän kehityksen koulutuksen kanssa. Tiesimme Kestävän kehityksen opiskelijoiden olevan mukavaa ja kykeneväistä väkeä, ja etätöihinkin olemme alkaneet jo tottua, mutta varsinaisen yhteistyön sujuvuudestahan meillä ei ollut minkäänlaisia takeita.
Ryhmät muodostuivat jouhevasti, ja pääsimme tarttumaan toimeen. Projektiaiheiden esittelypäivänä oma ryhmämme piti yksimielisesti mielenkiintoisimpana vaihtoehtona LHJ:n noutopalvelusovellusta, johon tartuimmekin välittömästi mustekalan lailla. Jo ensimmäisessä palaverissa Samuli ilmoitti sopineensa toimeksiantajan edustajan Pasi Kaskisen kanssa ensimmäisen kokousajan. Tällainen aktiivisuus teki tuoreeseen tiimiimme suuren vaikutuksen ja projektinjohtajan samettinen viitta asetettiin yksissä tuumin Samulin harteille. Viestintävastaavaksi Samuli nimitti Annin, joka hoitikin tehtävänsä kiitettävästi ja aktiivisesti projektin loppuun asti, sopien tulevat tapaamiset ja hoitaen jatkuvan kommunikaation yhteistyökumppanien ja projektinohjaajien kanssa. Tulevat bioinsinöörit Oiva ja Henrik jäivät vaille varsinaista virkanimikettä taistelemaan Samulin määräämissä tehtävissä projektimme salakavalia yllätyksiä kuhisevissa juoksuhaudoissa.
Ikäviä yllätyksiä projektimme ei tosiasiassa tarjonnut juurikaan: Toimeksiantajamme oli jo ensimmäisestä kokouksesta lähtien hyvin johdonmukainen siitä, mitä noutopalvelun halutaan pitävän sisällään, ja mitä meidän odotetaan projektin eteen tekevän. Keskustelimme avoimin mielin, erilaisia ideoita arvioiden, ja punniten toistemme ehdotuksia, kunnes projektin maalit ja tavoitteet olivat pääpiirteittäin asetetut.
Seuraavaksi otimmekin yhteyttä kolmannen vuoden Biotalouden insinööri -opiskelijoihin Aleksiin ja Petriinm joilla työn alla oli Mobiiliratkaisut-moduuli. Aleksi ja Petri kuuntelivat tarkkaavaisesti, kun kerroimme, millaisia ominaisuuksia Pasi oli sovellukselta toivonut, nauroivat haasteina pitämillemme osuuksille ja kävivät töihin. Projektin edetessä pidimme jatkuvasti yhteyttä mobiiliryhmän kanssa kertoen heille, mitä olimme toimeksiantajan kanssa visioineet ja kartoitimme toteutusmahdollisuuksia.
Opiskelijat olivat aktiivisesti yhteyksissä ja heiltä sai useita tuoreita ja käyttökelpoisia ideoita LHJ:n noutopalvelun kehittämiseen, summailee Loimi-Hämeen Jätehuollon Pasi Kaskinen projektin etenemistä.
Mobiiliryhmä opasti meitä kärsivällisesti siitä, mitä kaikkea sovelluksen on mahdollista toteuttaa ja mitä ei. Tästä saimmekin korvaamatonta pohjatietoa ja osaamista myös omaa, tulevaa Mobiiliratkaisut-moduuliamme silmällä pitäen. Tällainen yhteistyösymbioosi hyödyttää jokaista projektiin osallistujaa monella tavalla, kun jokaisen osaaminen tarttuu toisiinkin kuin varkain, ja ennen kaikkea opimme toimimaan yhteistyössä myös suuremmissa ryhmissä ja monen eri tahon kanssa yhtäaikaisesti.
Ryhmiemme yhteistyö toimi kautta linjan hienosti. Samuli jakoi tehtävät ja keskittymisalueet suurelta osin ryhmämme jäsenten omien toivomusten mukaan, asiat etenivät luotettavasti ja yhteisymmärryksessä, eikä kenenkään tarvinnut missään vaiheessa olla huolissaan siitä tulisivatko annetut tehtävät ajoissa ja huolellisesti suoritetuiksi. Jokainen tiimimme jäsen toimi tahollaan tehokkaasti, ja joka viikon päätteeksi pidimme kokouksen, jossa summasimme viikon tehtävät, keksimme lisää innovaatioita ja hahmottelimme kehitysaskelia seuraavaa viikkoa varten. Pasi jaksoi kiitettävästi kuunnella visioitamme, jotka vaihtelivat toteutettavuudeltaan todella helposta täydelliseen tieteisfantasiaan, ja veteli jämäkästi suitsista aina kun ajatuksemme karkasivat liian korkealentoisiksi. Yhdessä toimeksiantajan kanssa tehtiin sellainen linjaus, että palveluun pidetään linjakkaana ja yksinkertaisena sen olemassaolon ensimmäisen vaiheen aikana, ja lisäominaisuuksia ja jatkoinnovaatioita lisäillään myöhemmin. Tämä sopi joukkueellemme erinomaisesti, ja lisäinnovaatioita jäikin sukanvarteen runsain mitoin odottelemaan otollista aikaa niiden esiinmarssille.
Tiimimme näkemys noutopalvelusovelluksesta ja sen tarjoamista palveluista esiteltiin toimeksiantajalle 8.10. järjestetyssä tilaisuudessa, sekin luonnollisesti etäyhteyksin, koska maailma on sekaisin ja vain virus saa liikkua ulkona. Esityksen aikaikkuna oli tiukka, vain viiteen minuuttiin oli tarkoitus saada tiivistettyä ajatustemme ydinmehu, ja onnistua kertomaan sekä toimeksiantajalle että moduulimme arvioiville tahoille mistä on kysymys, ja miten se toteutetaan. Edellisenä iltana kävimme läpi omia osuuksiamme esityksestä, jokaiselle jaettiin vastuualue, johon keskittyä ja suoritimmepa jopa muutaman harjoitusvedonkin esityksestä, tarjoten toisillemme kommentteja ja ehdotuksia, sopien tarkasti yhdessä mitä kenenkin tulee varsinaisessa esityksessä tuoda julki. Tiimimme valvovaksi silmäksi asetettu Jukka Raitanen tarjosi vielä muiden projektinohjaajien kanssa viime hetken sparrausapua ja pari korvaamatonta vinkkiä siitä, mihin esityksessä kannattaa keskittyä ja mitä kulmaa kannattaa tarjota paremmin näkyviin: Jukka muistutti siitä, että projektissa tähdätään aina paitsi toimeksiantajan, myös tulevan asiakkaan saamaan hyötyyn, ja sen tulisi näkyä esityksessä selkeästi. Tämä auttoi meitä viilaamaan esityksemme siihen lopulliseen malliin, josta saimme iloksemme paljon positiivista palautetta, ja olimme toki itsekin varsin ylpeitä.
Uskoisin, että meillä olisi näiden tulosten pohjalta hyvät mahdollisuudet viedä ideat käytännön pilotiksi ensi vuoden aikana. Siinäkin olisi opiskelijayhteistyölle mahdollisuuksia., Pasi Kaskinen näkee sovelluksessa potentiaalia käytännön toteutukseen.
Noutopalvelu-projektimme saavutti siis luonnollisen päätepisteensä juuri niin kuin pitääkin, eli pääsimme luovuttamaan toimeksiantajalle paketin, jonka jokainen tiimimme jäsen kykenee allekirjoittamaan täysin, ja kokee sen eteen tehneensä parempaa jälkeä kuin mihin uskoi aluksi pystyvänsä. Autoimme toisiamme venymään hienoon lopputulokseen ja opimme matkalla paljon. Ensi kerralla, kun Biotalouden insinöörit ja Kestävä kehitys taas yhdistävät voimansa, ei kenellekään tule olemaan epäselvää, että kovaa osaamista ja sananmukaisesti kiistatonta yhteistyökykyä löytyy Hämeen Ammattikorkeakoulun joka vuosikurssilta ja koulutukselta.
>> Tieto- ja viestintätekniikka, biotalous – koulutuksen kotisivu
Henrik Haarlo, toisen vuoden Biotalouden insinööriopiskelija
Kiitokset mielenkiintoisesta moduulista projektinohjaajille, moduulin opettajille, yhteistyökumppaneille, lukuisille vieraileville asiantuntijoille mielenkiintoisine luentoineen, ja tietenkin kaikille moduuliin osallistuneille opiskelijoille.
