Kampusten välistä yhteistyötä

0

Forssan kampuksella tukikohtaansa pitävät biotalouden insinööriopiskelijat ovat vierailleet reilun kahden vuoden opintojensa aikana useissa eri kohteissa. Olemme vierailleet HAMKin muilla kampuksilla vähintään kertaalleen, yritysvierailuja on ollut lukuisia ja olemme osallistuneet erilaisiin tapahtumiin. Viime syksynä kävimme Vaasassa asti tutustumassa paikallisten korkeakoulujen, kasvihuoneiden ja ProAgrian aluetoimiston toimintaan. Samalla saimme preppausta ruotsin kielen opintoihin.

Viime kesänä minulle tarjoutui mahdollisuus laajempaan yhteistyöhön, kun Mustialan kampuksen lehtorilla Timo Teinilällä oli toiveena saada insinööriopiskelija laskemaan kasvukauden lämpösummaa juuri asennetun sääaseman datan perusteella. Minä olin Forssan kampuksella tekemässä IoT – kesäprojektia, kun Anne-Mari Järvenpää tarjosi minulle pientä ekstrahommaa. Alkuperäisen suunnitelman mukaan lämpösumman laskemiseen ja Facebookissa julkaisemiseen kuluisi aikaa noin puoli tuntia viikossa, joten lisätyö oli helposti integroitavissa Forssassa tapahtuvaan työharjoitteluun.

Työt lähtivät etenemään mallikkaasti ja tuotin laskelmien ja julkaisujen lisäksi erilaisia graafisia tilastoja lämpösumman kehittymisestä. Kesän alussa sovimme Timon kanssa tapaamisen Mustialan kampuksella. Pääsin näkemään käytännössä sääasemat, joista numeerinen data tuli läppärin näytölle. Samalla asensimme siilovaakojen painoantureita ja lietelantasäiliöön ultraäänianturit, joilla saadaan mittaustulokset lietelannan määrästä reaaliaikaisesti. Anturit on toimittanut salolainen yritys Datasense Oy, ja ne toimivat Digitan LoRaWAN – verkossa, aivan kuten kesäprojektini anturikokonaisuuskin.

Mustialalaisten toiveena oli, että kirjoittaisin Luomussa Vara Parempi -hankkeen #luomuhäme -blogiin kerran kuukaudessa mittausteknologioista ja lämpösummasta. Otin tarjouksen vastaan ja näin olin myös hankkeessa mukana. Myöhemmin kesällä minua pyydettiin vielä edustamaan hankkeen Pellonpiennarpäiville yhdessä Timo Teinilän kanssa esittelemään Mustialan digitaalisia ratkaisuja.

Keltainen biotalous ei ole vahvin osa-alueeni, mutta digitaalisuus ja mittaustekniikat kiinnostavat suuresti. Paljasjalkaisena kaupunkilaisena olen kuitenkin sotkenut varpaani yhä useammin multaan ja heinän sekaan. Verkkoratkaisujen kehittyessä digitaalisuus tekee tuloaan vahvasti myös maatalouteen, joten insinöörejä, ja etenkin biotalouden insinöörejä, tarvitaan tulevaisuudessa entistä enemmän myös peltojen pientareelle ja maatiloille.

Projektien ohessa minulle tarjoutui myös mahdollisuus opinnäytetyöhön, joka liittyy kasvintuotannon mittausteknologioihin ja ilmastovaikutuksiin. Opintojeni viimeinen vaihe saadaan todennäköisesti ensi kevään koekenttätulosten myötä valmiiksi.

Jiri Luojukoski, opiskelija-assistentti, biotalouden insinöörikoulutus

Leave A Reply