Jokaiselle työyhteisölle ja jokaiselle ammattialle muodostuu oma ”kaanaan kieli”, munkkilatina, jota ymmärtävät vain saman ammatti-identiteetin ja saman yhteisökokemuksen jakavat.
Opetusala on tästä varsin hyvä esimerkki. Pedagogiikka on täynnä ismejä ja termejä, jotka eivät ulkopuoliselle aina aukea. Opettajaporukat on helppo tunnistaa kylän kahvilassa.
Pedagogiikan yleiskielen lisäksi koulutusjärjestelmän toimijoina on meillä myös omat alakielemme. Peruskoulun opettajat tippuvat kärryiltä hoksauksen tai eatin lauserakenteissa, jotka ammatillisella opettajalla kuuluvat päivittäiseen sanoitukseen.
Kieli on yksi ammatti-identiteettiä tehokkaasti luova väline. Samaa kieltä puhuvat kuuluvat samaan joukkoon. Opettajankoulutuksella on tärkeä tehtävä ammatti-identiteetin syntymisessä. Koulutuksen tehtävä on vihkiä uudet ammattilaiset pedagogiikan kieleen. Mutta myös korostaa sitä, että pedagogian kieltä ei ole tarkoitettu vallan käytön välineeksi. Ammatillisen opettajankoulutuksen haaste ja samalla suuri mahdollisuus on yhdistää opiskelijoiden oma ammattikieli pedagogian kieleen.
Kieli muuttuu helposti tyhjäksi, ellei sitä jatkuvasti rikasteta ja kyseenalaisteta. Ammatillinen opettajankoulutus on etuoikeutettu saadessaan jatkuvasti moniammatillista syötettä oman kielensä kehittämiseen ja kehittymiseen. Ehkä juuri tästä syystä näen, että ammatillinen opettajankoulutus kulkee opettajankoulutuksen kärkijoukossa.
Johtajana muutoksen kielipelissä
Muutosjohtaminen edellyttää yhteisön kielen osaamista. Tarvitaan kuulemista, mutta myös sanoittamista. Oppilaitosten muutosprosessien johtamiselle erilaisten kokemusten ja tilanteiden sanoittaminen on vaativa kokonaisuus. Rehtorin haaste on pitää kaikki mukana ja varmistaa ettei asian osaajat tunne tulevansa ulkosuljetuksi, kun ammattialan kieli ja termit muuttuvat jatkuvasti
Osaamisen johtaminen oppilaitoksessa on kielipelien arkinen näyttämö. Pedagogit pysyvät usein pedagogin mukana. Huomaamatta saattaa jäädä se, että johtamista tulee tehdä sellaisella kielellä, jota kaikki ymmärtävät. Pedagogia oppilaitoksessa ei nimittäin kuulu yksin opettajalle. Oppilaitoksessa kaikki ovat pedagogeja on sitten kyse kiinteistöhuollosta, keittiöhenkilökunnasta tai kuraattorista. Ja kaikkea tätä oppilaitoksen johdon on johdettava. Oppilaitoksessa kaikki opettavat.
Kieli kumppanuuden johtamisen välineenä
Johtajan tehtävä uuden ammatillisen koulutuksen arjessa on johtaa koko henkilöstöä, asioita, hallintoa, mutta myös verkostoja yhteistyökumppaneita. Miten johtaminen on mahdollista, kun hierarkinen määräysvalta puuttuu, eikä edes työskennellä samassa työyhteisössä. Miten johtaa kumppanuuksia ja verkostoja näkemyksellisesti? Tässä kielellä, puheella ja sanoilla on iso merkitys, eikä silloin voida käyttää oman ammattialan kieltä. Jos johtamista harjoitetaan omalla munkkilatinalla, niin johtamisen teot ja sanat eivät kohtaa.
Kumppanuuksien ja verkostojen johtaminen on oppilaitosjohtamisen haaste opettajasta rehtoriin. Tämän muutoksen ja uuden osaamistarpeen tulee jatkossa näkyä yhä vahvemmin sekä jokaisen opettajan että rehtoriksi tähtäävien koulutuspolulla.
Opiskelualani uskonnonfilosofian professori korosti minulle opintojeni aikana, että jos ihminen ymmärtää, mitä aikoo sanoa, osaa hän sanoa sen selkeällä suomella. Mikäli tarve on käyttää ammattislangia tai puhua muuten vaikeasti, on sisältö usein huteraa. Uskon tähän. Väitänkin, että meillä pedagogian ammattilaisilla onkin erityinen vastuu selkeästä suomen kielestä.
Riikka Reina,
vt. toimitusjohtaja, Ammattiosaamisen kehittämisyhdistys AMKE ry.
OPEKE-Ammatillisen opettajankoulutuksen uudistaminen hankkeen ohjausryhmän puheenjohtaja
