HAMK:n hallinnoima Digitalisaatiolla luonnonvarat biotalouteen (DLB)– hanke on uusin esimerkki Luken ja HAMK:n hankeyhteistyöstä. Hanketta rahoittaa opetusministeriö ja siinä on mukana Luken lisäksi 11 ammattikorkeakoulua. Luken roolina tässä hankkeessa on järjestää eri puolilla Suomea kuusi foorumia, jotka tukevat korkeakoulujen alueellista profiloitumista ja profiilien asemoimista osana kansallista ja kansainvälistä luonnonvara-alan ja biotalouden koulutusta. Foorumit toimivat myös online-kursseina eri kouluasteille luoda avoimia kohtaamispaikkoja ja sähköisiä kanavia tutkimuksen, koulutuksen ja työelämän vuorovaikutukselle.
Keväisen aloitustilaisuuden jälkeen kerääntyi elokuun puolivälissä Rovaniemelle yli neljäkymmentä hankkeessa mukana olevaa toimija ensimmäiseen varsinaiseen työpajaan, jossa Lapin AMK:n johdolla keskityttiin pelillisyyden hyödyntämiseen opetuksessa. Hankkeessa kehitettävä Biotalous-Suomi -peli muodostaa hankkeen rungon. Pelin sisältöjen lähtökohtana ovat alueiden uusiutuvat luonnonvarat ja niiden kestävä hyödyntäminen. Sisällöt tuotetaan korkeakoulujen omien alueellisten osaamisten ja profiilien mukaisesti yhteistyössä yritysten kanssa. Digitaalinen peli mahdollistaa alueellisten ilmiöiden jakamisen valtakunnallisesti kaikkien korkeakoulujen käyttöön.
Toki hankkeessa tehdään paljon muutakin, mutta pelillisyys on kiehtova elementti. Näkisin että keskeisenä asiana pelin kehittämisessä nousee mahdollisuus harjoitella digitaalisilla alustoilla luonnonvara-alan yritystoimintaa ja toimintamekanismeja ilman taloudellista riskiä. Lukellakin on tähän paljon tutkimustietoa tuotettuna. Esimerkiksi juuri avautunut Biomassa-atlas, joka kokoaa eri biomassoja koskevan paikkatiedon yhteen käyttöliittymään avoimesti kaikkien käytettäväksi. Palvelusta voidaan hakea tietoa maankäytöstä, metsävaroista, hakkuiden sivuvirroista, peltokasvien tuotannosta ja sivuvirroista, lannoista sekä teollisuuden ja yhdyskuntien biohajoavista jätteistä ja lietteistä. Biomassa-atlaksesta saatavia tietoja voidaan käyttää esimerkiksi investointien ja raaka-ainehankintojen suunnitteluun sekä ympäristö- ja energiapolitiikan tueksi.
Toinen esimerkki on sian- ja broilerin lihan sekä kananmunantuotannon markkinoiden seurantaan kehitetyt markkinamarginaalit. Markkinamarginaalien avulla voidaan tarkastella maataloustuotteiden ja tuotantopanosten hintojen vaihtelun vaikutusta tuottajalle jäävään marginaaliin. Marginaalit on rakennettu seuraamaan nopeasti markkinoiden muutosta.
Rovaniemen työpajan keskusteluissa vilahteli lukuisten eri järjestelmien ja alustojen nimiä, mutta ainakin päivittäin digitaalisten alustojen ja palveluiden kanssa tuskaileva jo muutaman vuosikymmenen työelämässä ollut allekirjoittanut tuntui olevan vaikeuksissa. Onneksi pelit ja digitaalisuus ovat nykyopiskelijalle varmasti minua paremmin hallussa.
Erkki Vasara, tutkija, asiakaspäällikkö, Luonnonvarakeskus (Luke)
