Kevään kuluessa useat koulumme opet ovat opetelleet koodausta kukin tahoillaan. Tästä syntyi ajatusketju kierrättää opittua vertaisoppimisen keinoin. Samalla touhu nivoutui kuin itsestään koulukummitoimintaan.
Esikoululaiset olivat siis jo harjoitelleet koodaustehtäviä alkuopetusryhmien työpisteissä. Heidän koulukumminsa, neljäsluokkalaiset, puolestaan olivat pitkin lukuvuotta toimineet koodausintoutuneen opettajansa koekaniineina tutustuen mm. ScratchJr-sovellukseen. Nämä opit päätettiin laittaa vaihtoon.
Eskarit opeina
Ensimmäisellä, parin oppitunnin mittaisella koodausretkellä oppaina toimivat eskarit. Kummipareina kierrettiin viisi työpistettä:
- Koodauspläjäys: Oppi&Ilo-sarjan tehtäväkortit
- Lattiruudukko: pari ohjattiin kulkemaan ruudukossa ansoja väistäen ja aarteita etsien
- Koodipäättely: kynä ja paperi-tehtävä, josta ohjetta seuraten paljastui salaviesti
- Multilink-rakentelu: rakennettiin parin ohjeen mukaan selät vastakkain tavoitteena identtiset kuviot
- Tablettityö: ohjelmointiharjoituksia LightBot-sovelluksen avulla
Työpisteille oli laskettu kestoksi n. 15 min/piste. Työparien tasoerot olivat suuret, joten hyvin nopeasti päädyimme joustaviin siirtymiin, koska erityisesti salakoodin päättelyyn ei kaikkien eskarilaisten maltti meinannut riittää. Salakoodeihin ja Multilink-rakenteluun tarvittiin lisäksi aikuinen ohjaamaan, koska tehtävät olivat myös osalle nelosista haastavia. Tablettihommassa törmättiin koukuttumispulmaan, joidenkin oppilaiden oli vaikea lopettaa pelaaminen sovitun ajan kuluttua. Kaiken kaikkiaan neloset ottivat oppilaan roolin tosi hienosti ja antoivat eskarilaisten esitellä ja ohjata, vaikka varmasti suurelta osin olisivat itsekin tajunneet, mitä pisteissä tehdään.
Neloset koodareina
Toiseen tapaamiseen oli myös varattu kaksoistunti aikaa. Tällä kerralla eskareille annettiin etukäteistehtäväksi havainnoida kevään merkkejä lähiympäristöstä. Neloset taas ohjeistettiin toimimaan eskareiden ”koodareina” ja esittelemään samalla ScratchJr-sovelluksen käyttöä.
Yhdessä kummiparin kanssa suunniteltiin esittelyanimaatio kevään merkeistä. Ohjeena oli koodata kolme hahmoa, joista yksi liikkuu, yksi kasvaa ja yksi pitää ääntä. Taustoja ja hahmoja varten sai käydä ottamassa valokuvia joko ulkona tai kirjastoon valmiiksi esille laitetuista luontokirjoista.
Aiheen tarkka rajaus auttoi alkuun. Suurimalla osalla animaatiot lähtivät rönsyämään ja kevään merkeistä ei osalla ollut lopulta jäljellä paljokaan, mutta sehän oli tässä kohtaa pelkästään positivinen käänne. Kaikki parit saivat animaation tehtyä, pari eskariopea oppi sovelluksen käyttöä ja saatiinpa yhdelle lähihoitajaopiskelijalle kiitettävän arvosanan veroinen oppimispäiväkirjakin animoitua. Lopuksi jäi myös aikaa tuotosten esittelyyn.
Havaintoja
Ohjelmointi on kaikkien mielestä kivaa, toiminnallisuutta ja tekemällä oppimista parhaimmillaan. Sekä oppilaan että ohjaajan roolit vaativat niin pieniltä kuin isommilta koululaisilta venymiskykyä. Kun pikkueskari ei totellut tai tajunnut, joutui kymmenvuotias hillitsemään temperamenttiään kovastikin. Ujo tai kielellisesti vielä heikko eskarilainen taas joutui ison haasteen eteen, jotta sai koulukummille viestin perille. Vanha viisaus, jonka mukaan asian osaa kunnolla vasta, kun osaa opettaa sen toiselle, osoitti paikkaapitävyytensä.
Open pohdintoja
Syksyllä asetin itselleni ”ota ohjelmointi haltuun”-haasteen (lähtötaso 0 tai vähän alle). Lukuvuoden mittaan olen pyrkinyt löytämään ohjelmoinnin opetukselle pedagogisen punaisen langan: mitä, miten ja miksi tehdään? Tässä kokonaisuudessa, päästessäni seuraamaan eri-ikäisten oppilaiden yhdessä oppimista, pedagogiset hyödyt alkoivat piirtyä esiin. Ohjelmointiin liittyvät ajattelumallit ja yksinkertaiset algoritmit helpottavat monenlaisen tiedon prosessointia. Kaverin ohjaaminen ja opettaminen vaatii ajattelumallien kielellistämistä, joka edelleen on avaintaito opittujen asioiden jäsentelyssä. Ohjelmointiin liittyvät tehtävät ovat myös yllättäen tehokasta toiminnanohjauksen harjoittelua. Arka ja aloitekyvytönkin lapsi liikkuu visuaalisessa ohjelmoinnissa aika matalan riskin alueella. Kokeilemalla voi saada aikaan upeita onnistumisia. Toisaalta, jos homma ei onnistu, lamppu ei vaan syty tai aarre ei löydy. Aina voi palata lähtöruutuun ja yrittää uudelleen.
Maarit Kähäri
mukavuusalueen rajoja venyttävä koodauksen aloittelija
luokanopettaja, Pohjoinen koulu, Riihimäki
Discussion1 kommentti
Pingback: Koodausopit haltuun vertaisoppimalla ja jakamalla (ScratchJR)