Sodexon ravintola RoBotin henkilökunta lähti ansaitun loman viettoon kesäkuun kahdeksas päivä. Siitä lähtien kesäprojektilaisten on täytynyt pärjätä omin eväin, ja tässä postauksessa selvitämmekin, kuinka se on sujunut. Kärvisteleekö porukka kesän nälissään vai hallitsevatko HAMKilaiset evästelyn jalon taidon?
Allekirjoittanut nauttii ruokailuista mutta ei niinkään syötävien valmistuksesta, ja siksi evääksi tarttuukin usein vain voileipiä tai pilttejä. Lounaaseen ei tule panostettua niin paljon, kun työpäivä kestää noin kuusi tuntia ja senhän pärjäisi melkeinpä syömättä. Tuosta syystä muutaman ruokatunnin kesän aikana skipanneena tiedän eväättömyyden kuitenkin melko huonoksi vaihtoehdoksi, sillä nälkä todellakin yllättää ja usein juuri silloin kun murkinat on päätetty jättää kotiin. Tänäänkin yllätti, sillä vastoin kaikkia odotuksia on kaurapuuro ilmeisen surkea aamiainen.
Kartoitin projektilaisten ateriointitottumuksia, ja suurin osa vastasi kysymykseen ”Syötkö päivän aikana?” myöntävästi. Eväinä olen nähnyt sekä siististi laatikoituja kotiruokia että muovipussiin puolihuolimattomasti heitettyjä hedelmiä. Myös kaupan valmissapuskoja suositaan, onhan koulurakennuksen lähellä marketti mistä voi kätevästi ruokatauoksi pyhitetyn puolituntisen aikana käydä noutamassa itselleen lounasta. Riihimäkeä täplittävät tietenkin myös lukuisat pikaruokapaikat. Itse pihinä en niissä raaski koskaan ravata, mutta esimerkiksi jonkun toisen ostama subi saa edullisesti omin käsin kasatut voileivät harva se päivä näyttämään verrattain säälittäviltä.
Ruokatauko on luonnollisesti tervetullut paussi päivän puuhailuihin. Itsekin toivoisin olevani nyt ruokatunnilla mutta popsin omat pienet evääni – kaksi surkeaa leipää – jo pari tuntia sitten. Syömään mennään sekä ryhmissä että yksittäin, riippuen ryhmädynamiikasta ja ryhmäläisten preferensseistä. Itse syön aina yksin, ja vaikka somea on mukava selata kaikessa rauhassa ruokailun ohella, olen muutamat kerrat kateellisena seurannut eräänkin poikapoppoon läpi tauon kantavaa keskustelua. Sitten olen muistanut inhoavani ruoka suussa puhumista ja ollut taas ihan tyytyväinen ylhäiseen yksinäisyyteeni.
Helppous nousee tärkeimmäksi ominaisuudeksi opiskelijoiden evästelyetiketissä. Toiselle on helppoa ottaa kotoa eilispäivän illallisenjämät mukaan, toiselle taas kipaista päivittäin kauppaan. Tyylinsä kullakin, nälkäisiä ihmisiä ei projekteissa kuitenkaan nähdä.
