Suurten ikäluokkien eläköityminen ja hoitajapula luo haasteita vanhustenhuoltoon nyt ja tulevaisuudessa. Vuonna 2013 astui voimaan vanhuspalvelulaki ja iäkkäiden ihmisten palvelujen laatusuositus, joiden tarkoitus on parantaa vanhusten kotona pärjäämistä. Pitkäaikaisen laitoshoidon tarve onkin saatu vähenemään kansallisella tasolla selväsi. Vuonna 2015 kotona asui 90 prosenttia 75 vuotta täyttäneistä (Sarivaara ym., 2018, ss. 4—5). Vanhustenhuollossa katseet ovatkin kääntyneet yhä enemmän kotihoitoon ja kotisairaanhoitoon. Kotihoidon organisaatiot usein tuntevatkin tämän kasvavan paineen harteillaan. Näihin lähtökohtaisiin haasteisiin yrittää osaltaan vaikuttaa myös ESR-rahoitteinen digitekohanke, jonka työstämisestä tämä blogikirjoitus kertoo.
Mitä saadaan, kun laitetaan viisi lähihoitajapohjaista sairaanhoitajaopiskelijaa yhteen projektityön kurssilla ja pyydetään heitä olemaan innovatiivisia? No hyväähän siitä seuraa! Vieläpä kun otetaan huomioon, että toimeksianto liittyy kotihoidon maailmaan ja ryhmästä sattuu löytymään kotihoitajia. Projektiryhmän nimikin oli hieno. Robootit!
Tehtävänämme oli siis luoda osana ns. digitekohanketta työhyvinvointikartta kotihoitajien käyttöön valtakunnallisesti. Ai mikä työhyvinvointikartta? Siinäpä se! Mitään vastaavaa, kun ei ole koskaan luotu missään. Innovatiivisuus olikin nyt se ”pihvi”. No toki meille jotain raameja tilaajan toimesta annettiin. Tilaajana muuten toimi Hamk Smartin tutkijayliopettaja Päivi Sanerma, joka onkin tästä HAMK:n, Laurean, ja Turun AMK:n yhteishankkeesta päävastuussa. Mutta niihin raameihin! Ensinnäkin työhyvinvointikartta tulisi olemaan internetsivustolla toimiva palvelu, jonka päätarkoituksena olisi parantaa kotihoitajien työhyvinvointia ja digiosaamista. Kyllä! Kaksi täysin toisistaan riippumatonta aihealuetta! Vai onko sittenkään? Projektin edetessä saimme huomata, että eivätpä olleetkaan.
Olisiko projekti jo liiankin haastava näin ensimmäistä yhteistä projektiaan työstävälle Robootit-tiimille? Tehtävänkuvaa ei kirkastanut se, että meidän tuli ottaa monia näkökulmia huomioon työhyvinvointikarttaa suunnitellessa. Nämä kaikki ynnäiltynä muodostivatkin melkoisen yhtälön, jonka lukion pitkän matikan käyneet osaavat ehkä muodostaa. Huomioitavia seikkoja oli mm.
- Valtakunnallisuus
- Työkalumaisuus
- Kotihoidon muuttuvat käytänteet ja ympäristö
- Innovatiivisuus sisällön ja rakenteen suhteen
- Hankehakemukseen liitetty pohja työhyvinvointikartasta otettava huomioon
- Ideat tuotettava työpajatoimintana kotihoidon yksikön kanssa
- Sisältö ja rakenne ehdotelmat pystyttävä koodaamaan internetsivustolle
Ei muuta kuin hommiin!
Alkuun tutustuimme aiheeseen kirjallisuuskatsauksen keinoin ja ohjaavan opettajamme hyväksyttyä hiellä ja kyyneleillä höystetyn projektisuunnitelmamme, pääsimme itse asiaan! Mitään IT-alan asiantuntijoita meistä ei harmiksemme ollut projektisuunnitelmaa laatiessa tullut, joten ymmärsimme keskittyä siihen ”pihviin”. Sehän oli tuottaa kuvaus työhyvinvointikartan sisällöistä ja rakenteista. Visiointiin tulitukea haettiin eräästä OmaHämeen hyvinvointialueen kotihoidon yksiköstä, joka ystävällisesti suostui lainaamaan innovatiivisuuttaan Roboottien käyttöön. Kotihoitajien itsensä näkökulma oli tärkeä, koska tässä kehitettäisiin työkalua heille itselleen.
Työhyvinvointikartan sisältö ja rakenne-ehdotuksia tuotettiin siis työpajatyöskentelyn keinoin. Ennalta jo mietimme, että työhyvinvoinnin ja digiosaamisen aiheista täysin rajaamatta jutusteltaessa karattaisiin helposti vesille, jotka eivät projektin tavoitteen kannalta ole merenkäyntikelpoisia. Lääkkeeksi tähän laadimme valmiiksi muutamia kysymyksiä, jotka ohjasivat ajatusten virtaa oikeille uomilleen.
Mukaan ideoimaan saimme iloksemme yhteensä n. 15 kotihoidon työntekijää kolmesta eri kotihoidon tiimistä. Vapaan jutustelun ja ”brainstormauksen” jälkeen pyysimme vielä ideoita valmiiseen kysymyspohjaan kirjallisesti. Päättelimme, että kaikki ideat eivät tunnu tarpeeksi hyviltä ääneen lausuttaviksi, mutta paperille ne saattavat päätyä ja nyt olivat hyvät ideat kalliit! Kysymykset aseteltiin seuraavasti:
- Minkälaisia ovat työhyvinvointia edesauttavat digitaaliset ratkaisut, jotka liittyvät asiakastyöhön?
- Miten käytännön hoitotyötä ja sen sujuvuutta voidaan kehittää digitaalisessa ympäristössä?
- Miten henkilökunnan työhyvinvointia voitaisiin tukea digitaalisessa ympäristössä?
No mitäs saatiin aikaan?
Dataa saatiin kerättyä työpajoista yllättävän mukavasti. Työtä kumminkin riitti, kun mietimme ideoiden käyttökelpoisuutta liittyen työhyvinvointikartan raameihin. Montaa ideaa oli myös tarpeen jalostaa tiimin sisällä eteenpäin.
Tuloksia kumminkin saatiin aikaan. Ai minkälaisia? No ensinnäkin työhyvinvointikartan rakennetta visioitiin vastaamaan aiemmin HAMK-pystyväkodista tutuksi tulleen mallin mukaiseksi 3D-huoneeksi, mutta huone olisikin kotihoidon ”tiimihuone”. Tätä huonetta pystyisi selainpohjaisesti tarkastelemaan ja sieltä löytyisi erilaisia objekteja, jotka toimisivat visioiminamme komponentteina. Komponentin mukailisivat osittain hankehakemuspohjassa meille esiteltyjä työpaketteja, mutta yksinkertaistaisivat sisältöjä ymmärrettävämpään ja spesifimpään muotoon.
Komponentteja siis olisi yhteensä neljä ja ne olisivat nimeltään hoitotyö, työhyvinvointi, etähoiva sekä mittaaminen ja kehittäminen. Hoitotyön komponentti aukeaisi klikkaamalla tiimihuoneessa ”hoitolaukkua”. Työhyvinvoinnin komponentti aukeaisi klikkaamalla huoneessa ”jumppapalloa”, etähoivan komponentti aukeaisi painamalla ”tietokonetta ja kuulokkeita” ja ”mittaaminen ja kehittäminen”-komponentti aukeaisi klikkaamalla muistitaulua.
Komponenttien sisällöt olisivat moninaisia ja niitä on tarkemmin kuvailtu projektiraportissamme. Sisältötyyleiltään ne ovat työkalumaisia, edukatiivisia ja mittaavia. Sisältötyyppien formaateiksi ehdotimme sisällön mukaan mm. videoita, pelejä, virtuaalisia kyselyjä, kuvia ja tekstejä. Komponentteja ja niiden sisältämien sisältöjen aiheita kuvataan oheisessa infograafissa.
Kirjoittajat:
Koivumäki Vili, Kuikka Juulia, Leino Veera, Oksanen Kirsi, Peltola Päivi
