Ennen kaikki oli paremmin. Vai oliko? Kotiin tiedotettavat asiat rustattiin ruutuvihkoihin, jotka oli koristeltu luokkakavereiden kesken vaihdetuilla koiranpentutarroilla. Kannessa luki tikkukirjaimilla ”REISSUVIHKO”, ja kaverin vihon takasivulla luki jotain koodikieltä, jota vain bestikset keskenään ymmärsivät. Reissuviholla oli tarkoitus välittää viestejä koulun ja kodin välillä, mutta harvemminhan niitä vihkoja enää kotona muistettiin esitellä.
Tuosta hetkestä on melko lyhyessä ajassa siirrytty nopean teknologiakehityksen ja digitalisaation mahdollistamien sähköisten palveluiden ja sovellusten maailmaan. Digitalisaatiolla tarkoitetaan toimintatapojen uudistamista, palveluiden sähköistämistä ja sisäisten prosessien digitalisointia (VM, n.d.). Reissuvihko muuttui Wilmaksi ja etävastaanotoista tuli yksi työskentelymuoto. Tarkastelin opinnäytetyössäni digitalisaation mahdollistamaa etätyöskentelykulttuuria ja Microsoft Teamsin hyödynnettävyyttä kouluterveydenhuollon palveluissa.
Kouluterveydenhuollon muuttuneet työskentelytavat
Kevään 2020 SARS-CoV-2-viruspandemian myötä ihmisten kommunikaatio- ja vuorovaikutustavat joutuivat aivan uusien haasteiden äärelle, kun lähityöskentelyä alettiin välttää ja verkkovälitteiset työskentelymetodit korostuivat. Kouluterveydenhoitajan työ vaatii fyysistä läsnäoloa ja tavoitettavuutta, mutta koronapandemian myötä sähköisten työkalujen hyödyntäminen työssä on aiempaa merkityksellisempää.
Kouluterveydenhuolto Suomessa on sosiaali- ja terveysministeriön ohjaamaa lainalaista toimintaa, jonka on jatkuttava poikkeusoloissakin. Sen mahdollistaa nykypäivän digitalisaatio ja sen myötä kehittyneet digitaaliset terveydenhoitopalvelut. Samalla on kuitenkin huomioitava näiden nykyaikaisten sähköisten palveluiden sujuvan käytön edellyttämä perehdytys ja koulutus työntekijöille. Suurimmaksi osaksi digitalisaatiossa on kyse toiminta- ja ajattelutapojen muutoksesta sekä ihmisen ja teknologian välisestä muuttuneesta vuorovaikutussuhteesta (Ritaranta, 2018).
Etävastaanottojen ja etäyhteyksin tapahtuvan hoitotyön on ennakkoluuloista huolimatta havaittu edistävän potilaan terveyttä ja hoitotyön ammattilaisten kollegiaalisia suhteita. Kasvokkain ja etäyhteyksin tapahtuvan asiakastyön on todettu olevan samanarvoista ja yhtä tehokasta kommunikaatiotavasta riippumatta. (Wright & Honey, 2016, ss. 32, 35) Kouluterveydenhuollossa etäyhteydellä tapahtuva vastaanottotyö voi olla samanaikaisesti sekä kustannustehokasta että erittäin toimivaa. Palvelut ovat helpommin saatavilla ja etäyhteydet säästävät esimerkiksi matkoihin kuluvaa aikaa ja kustannuksia. (Reynolds & Maughan, 2015, s. 50)
Kouluterveydenhuollossa ollaan siinä mielessä onnekkaassa asemassa, että lapset ja nuoret ovat varttuneet teknologian ja digitalisaation mahdollistamassa ympäristössä. Todennäköisesti myös suurin osa huoltajista hyödyntää jollain muotoa teknologiaa päivittäisessä elämässä. Tämä mahdollistaa matalamman kynnyksen sähköisten palveluiden ja sovellusten käyttöön. Parhaassa tapauksessa yhteistyö perheiden kanssa parantuu sähköisten kommunikointimenetelmien avulla. Sujuva yhteistyö esimerkiksi etäyhteyden avulla vaatii kuitenkin myös terveydenhoitajalta kyvykkyyttä hyödyntää ja halua oppia käyttämään sähköisiä työkaluja työnsä tukena. Terveydenhoitajan työskentelyn ja perehdytyksen taustalla on oltava organisaation tarjoama tuki ja koulutus.
Opinnäytetyön tarkoitus
Tuotin toiminnallisen opinnäytetyöni tuloksena Janakkalan kunnan terveydenhoitajille infograafin Microsoft Teamsin hyödynnettävyydestä erityisesti kouluterveydenhuollon tarjoamien laajojen terveystarkastusten yhteydessä. Ajatuksena oli mahdollistaa huoltajan osallistuminen oppilaan laajaan terveystarkastukseen etäyhteyden avulla. Infograafin ja pitämieni toiminnallisten työpajojen avulla harjoittelimme yhdessä neuvola-, koulu- ja opiskeluterveydenhoitajien kanssa Teams-kutsun luomista, lähettämistä ja itse etävastaanoton järjestämistä Janakkalan kunnan luomiin etävastaanotto-ohjeisiin perustuen.
Terveydenhoitajat kokivat Teamsin nykyaikaiseksi vaihtoehdoksi. Samalla se miellettiin myös jännittäväksi ja haastavaksi sekä paljon perehdytystä ja harjoittelua vaativaksi. Työskentely etäyhteydellä kiinnosti, ja Teamsin avulla toteutettavia toimintoja ideoitiin useitakin erilaisia. Tietoturva-asiat ja etävastaanottojen markkinoiminen asiakkaille mietityttivät terveydenhoitajia. Harjoittelun ja infograafin avulla kaikki uskoivat lopulta onnistuvansa etävastaanottojen järjestämisessä.
Tulevaisuus sähköisten työkalujen parissa
Koronapandemia tuskin jää viimeiseksi pandemiaksi ja vaihtoehtoiset työskentelytavat ovat tulleet jäädäkseen. Elämme tietynlaista murrosvaihetta terveydenhuoltoalalla, kun palvelut, sovellukset ja asioinnit sähköistyvät. Sosiaali- ja terveysministeriö on asettanut tavoitteeksi aidosti asiakaslähtöisen palvelukulttuurin luomisen ja että yhä useampi kansalainen asioisi terveyspalveluissa sähköisesti (STM, 2016). Digitaalisilla alustoilla asiakkaat kokevat saavansa personoitua, monikanavaista ja reaaliaikaista terveysalan palvelua (Metsäniemi, 2018).
Sähköiset palvelut ja sovellukset haastavat ammatillista osaamistamme ja kykyämme adaptoitua digitalisaation mahdollistamiin muutoksiin. Niiden sujuva käyttö on kuitenkin myös voimavaramme ja vahvuutemme alati uudistuvassa ja kehittyvässä työmaailmassa. Sen lisäksi että meidän on ammattilaisina kyettävä sopeutumaan muuttuneisiin työskentely- ja asiointimenetelmiin, meidän on pysyttävä markkinoimaan palveluita myös asiakkaillemme. Mittaamme tuloksia alallamme asiakastyytyväisyydessä ja hoidon onnistumisessa, ja digitalisaation mahdollistamia muutoksia on peilattava ja suunniteltava aina ensisijaisesti asiakkaidemme kautta.
Terveysalan osaamisvaateiksi on nimetty tieto- ja viestintätekniset taidot, interaktiiviset onlineviestintä- ja vuorovaikutustaidot, kokonaisuuksien hahmottaminen ja oman itsensä johtamistaidot sekä asiantuntijuus (Kouri & Seppänen, 2017, ss. 49—50). Opintojen myötä saavutettu uusin tietotaito yhdistettynä avoimeen suhtautumiseen teknologiakehitystä kohtaan mahdollistaa meille tulevaisuudessakin kansainvälisen kärkisijan terveyden ja hyvinvoinnin sähköisessä tiedonhallinnassa.
P.S. Tarroja tai papukaijamerkkejä on turha sinne ruutuvihkoon enää liimailla kaveria kannustaakseen, mutta Teamsissähän voi vaikka peukuttaa!
Teksti: Eeva Karkila
Lähteet:
Kouri, P. & Seppänen, J. (2017). eHealth osaamisvaateet terveysalan ammattikorkeakoulukoulutuksessa. Finnish Journal of eHealth and eWelfare, 9(1), ss. 46–50. https://doi.org/10.23996/fjhw.60894
Metsäniemi, P. (2018). Digitalisaatio avaa ikkunan potilaan arkeen. Sic! : lääketietoa Fimeasta, 2018 (3). https://sic.fimea.fi/verkkolehdet/2018/3_2018/laakkeet-ja-digitalisaatio-2.0/digitalisaatio-avaa-ikkunan-potilaan-arkeen
Reynolds, C. & Maughan, E. (2015). Telehealth in the School Setting: An Integrative Review. The Journal of School Nursing, 31(1), ss. 44—53. https://doi.org/10.1177/1059840514540534
Ritaranta, S. (2018). Digiloikka on jo otettu. Työpiste-verkkolehti. https://www.ttl.fi/tyopiste/digiloikka-on-jo-otettu/
VM. (n.d.) Julkisen hallinnon digitalisaatio. Valtiovarainministeriö. https://vm.fi/digitalisaatio
Wright, J. & Honey, M. (2016.) New Zealand Nurses’ Experience of Tele-Consultation Within Secondary and Tertiary Services to Provide Care at a Distance. Nursing Praxis in New Zealand (NURS PRAX NZ), 32(2), ss. 30-38. https://doi.org/10.36951/ngpxnz.2016.008
