Tilastokeskuksen vuonna 2016 tehdystä tutkimuksesta ilmenee, että yli kolmanneksella suomalaisista kotitalouksista löytyy lemmikki, yleisimmin joko kissa tai koira. Vuonna 2016 Suomessa oli arviolta 700 000 koiraa ja kissoja lähes 600 000. Eläinten omistaminen on lisääntynyt ja koiran omistavien kotitalouksien määrä oli noussut vuoteen 2016 mennessä 590 000 talouteen, joka on 60 000 taloutta enemmän kuin neljä vuotta aiemmin vuonna 2012. Neljän vuoden tarkastelujakson aikana myös kissan omistavien kotitalouksien määrä oli noussut hieman. Tilastoista ilmenee, että lapsiperheet ovat yleisimpiä lemmikin omistajia. (Tilastokeskus, 2020)
Lemmikin omistamisella tiedetään olevan useita positiivisia vaikutuksia niin fyysiseen aktiivisuuteen kuin mielenterveyteenkin. Lemmikin omistaminen lisää myös emotionaalisuutta, vähentää stressiä sekä lisää turvallisuuden tunnetta. Emotionaaliset vaikutukset näkyvät myös fyysisessä terveydessä lisäämällä stressin sietokykyä sekä laskemalla hengitystiheyttä ja verenpainetta. Tähän osaltaan vaikuttaa oksitosiinihormonin eli niin sanotun mielihyvän tai hyvän olon hormonin nousu, lemmikin kanssa aikaa vietettäessä ja lemmikkiä siliteltäessä. (Harvard Health, 2016)
Lemmikki ja zonoosit
Vaikka lemmikki tuo paljon iloa ja sillä on positiivisia vaikutuksia terveydelle ja hyvinvoinnille, tulee varsinkin lapsiperheessä huomioida muutama tärkeä asia. Zoonoosit ovat tartuntatauteja, jotka voivat tarttua eläimestä ihmiseen tai toisinpäin ja kissa ja koira voivat toimia näiden tartuttajana. (Ruokavirasto, 2019) Vaikka zoonoositilanne on Suomessa tällä hetkellä vielä hyvä tiukkojen rajoitusten ja ennaltaehkäisevän työn vuoksi, ovat useat zoonoosit kuitenkin yleisiä Euroopan alueella. Lisääntyneen matkustamisen sekä ulkomailta Suomeen tuotujen koirien määrä on viime vuosina lisääntynyt ja tämä on riski uusien zoonoosien leviämiselle Suomessa. (Ruokavirasto, 2019) Suurimmassa riskissä zoonoosin saamiseen ovat juuri lapset, sillä he ovat useimmiten hyvin tiiviissä fyysisessä kontaktissa lemmikkiin, ja käsihygieniasta huolehtiminen pikkulapsilla on useimmiten puutteellista (Ranki, Koiran välittämät zoonoosit, 2009, s. 57).
Oppimistehtävän tarkoitus
Tämä artikkeli on mukailtu johdanto HAMKin terveydenhoitajaopiskelijan kehittämistehtävästä.
