Tässä blogissa kuvataan uusia tutkimustuloksia liittyen simulaatiopelien käyttöön hoitotyön koulutuksessa. Tulokset osoittavat, että simulaatiopelit ovat tehokkaita oppimismenetelmiä ja niitä suositellaan käytettävän koulutuksessa ammatissa vaadittavien keskeisten taitojen harjoittelemiseen.
Digitalisaation lisääntyessä koulutuksessa, tarvitaan tietoa erilaisten menetelmien vaikutuksesta oppimisprosessiin ja oppimistuloksiin. Hoitotyön koulutuksessa on jo aikaisemmin todettu luokkahuoneissa toteutetun simulaatiopedagogiikan olevan tehokas menetelmä muun muassa vuorovaikutuksen, kommunikaation ja päätöksenteon oppimiseen. Viime vuosina erilaiset virtuaalisimulaatiot ovat lisääntyneet, ja niiden on todettu edistävän oppijoiden keskittymistä, kiinnostusta, motivaatiota ja tyytyväisyyttä opittavaa asiaa kohtaan. Tutkimusnäyttö simulaatiopelien vaikuttavuudesta oppimistuloksiin on kuitenkin vielä vähäistä.
Hoitotyön koulutuksessa yksi keskeinen osaamisalue on kliininen päätöksenteko. Sillä tarkoitetaan systemaattista tietojen keräämistä ja prosessointia potilaan tilanteesta, hoidon kiireellisyyden arviointia, hoidon tarpeen määrittelyä sekä hoidon suunnittelua, toteutusta ja arviointia. Tutkimukset ovat osoittaneet, että hoitotyön opiskelijoiden kliinisen päätöksenteon osaamisessa ilmenee puutteita erityisesti potilaan tilanteen huononemisen havaitsemisessa ja ennaltaehkäisyssä. Tämän vuoksi ammattikorkeakouluissa on tehokkaammin edistettävä kliinisen päätöksenteon kehittymistä koulutuksen aikana sekä kehitettävä uusia menetelmiä oppimiseen digitaalisissa oppimisympäristöissä.
Saadaksemme lisää näyttöä simulaatiopelien tehokkuudesta opetusmenetelmänä toteutimme tutkimuksen, jonka tarkoituksena oli arvioida simulaatiopelin vaikuttavuutta hoitotyön opiskelijoiden kliinisiin päätöksentekotaitoihin. Keräsimme tutkimusaineistoa kolmessa ammattikorkeakoulussa puolentoista vuoden ajan osana hoitotyön koulutuksen opintoja. Tutkimukseen osallistui 376 hoitotyön opiskelijaa, jotka pelasivat simulaatiopeliä yhden viikon ajan kotona. Simulaatiopeli sisälsi viisi kirurgiseen hoitotyöhön liittyvää potilastapausta. Opiskelijat ohjattiin pelaamaan viikon ajan itsenäisesti siten, että jokainen potilastapaus oli pelattava vähintään kerran. Pelaamiskertoja eikä pelaamiseen käytettyä aikaa rajoitettu mitenkään.
Ennen ja jälkeen pelaamisen opiskelijat arvioivat omaa päätöksenteko-osaamistaan seuraavilla osa-alueilla: informaation kerääminen, informaation prosessointi, hoidon tarpeiden tunnistaminen, hoidon suunnittelu, hoidon toteutus ja hoidon arviointi. Aineisto analysoitiin monimuuttuja-analyysillä.
Kun tarkastelimme sukupuolen merkitystä opiskelijoiden aikaisempaan pelaamisen aktiivisuuteen, tulokset osoittivat, että miehet pelasivat enemmän ei-digitaalisia ja digitaalisia pelejä kuin naiset. Olemme erässä tutkimuksessamme osoittaneet, että ne opiskelijat, joilla on aikaisempaa kokemusta digitaalisten pelien pelaamisesta kokevat oppivansa enemmän kliinistä päätöksentekoa kuin ne, joilla ei kokemusta ole. Siksi voisi olettaa, että erityisesti miesopiskelijat hyötyvät pelillisistä oppimismenetelmistä.
Tutkimuksemme tulosten mukaan ennen simulaatiopelin pelaamista hoitotyön opiskelijat arvioivat kliiniset päätöksentekotaidot parhaimmaksi hoidon arvioinnissa ja heikoimmaksi tavoitteiden asettamisessa. Pelaamisen jälkeen osaaminen arvioitiin edelleen heikoksi tavoitteiden asettamisessa, kun taas parhaimmaksi tiedon keräämisessä. Tämän tutkimuksen tulokset tukevat myös aiempia tutkimuksia, jotka osoittavat, että opiskelijoiden kyky asettaa tavoitteita ei parane pelaamalla niin tehokkaasti.
Kun arvioitiin pelaamisen vaikuttavuutta opiskelijoiden kliinisiin päätöksentekotaitoihin ennen ja jälkeen mittauksilla, opiskelijat arvioivat kliiniset päätöksentekotaidot paremmiksi pelaamisen jälkeen kuin ennen pelaamista. Nämä tulokset tukevat aikaisempia havaintoja, joiden mukaan pelillistetyt simulaatiot johtavat hyviin oppimistuloksiin, jos niissä mallinnetaan tosielämää vastaavia päätöksentekoprosesseja. Tuloksiin täytyy kuitenkin suhtautua varovasti, koska opiskelijat ovat voineet oppia päätöksentekoa myös muissa yhteyksissä tutkimusviikon aikana.
Tutkimuksemme tulokset viittaavat siihen, että simulaatiopelit ovat tehokkaita kliinisten päätöksentekotaitojen oppimisessa ainakin jossain määrin. Lisäksi, kun tiedämme simulaatiopelien edistävän oppijoiden kiinnostusta ja motivaatiota ammatin kannalta keskeisten taitojen oppimista kohtaan, voimme suositella simulaatiopelien hyödyntämistä hoitotyön koulutuksessa.
Blogikirjoitus pohjautuu aiheesta kirjoitettuun tutkimusartikkeliin:
Koivisto, J-M., Rosqvist, K., Buure, T., Engblom, J. & Haavisto, E. (2020). The effectiveness of a simulation game on nursing students’ self-evaluated clinical reasoning skills: A quasi-experimental study. Hoitotiede, 32 suppl, 36-45.
Jaana-Maija Koivisto toimii tutkijayliopettajana HAMK Smart -tutkimusyksikössä. Hänen vastuualueisiin kuuluu mm. Pedagogiikassa hyödynnettävät digitaaliset ratkaisut -tutkimusalueen toiminta.
