Olin vaihdossa Lillehammerissa kevätlukukauden 2023. Olen ollut aina kiinnostunut Norjasta niin kielen kuin kulttuurin osalta ja halusin jonnekin lähelle vaihtoon. Niinpä toteutin haaveeni Norjassa asumisesta ja pakkasin henkilöautoni täyteen ulkoilukamppeita ja hurautin kolmessa päivässä kotoani Lapista Lillehammeriin.
Olin kohdevalintaani erittäin tyytyväinen. Oli mukavaa, kun energiaa ei mennyt uusien outojen kulttuurierojen kohtaamiseen. Olen reissannut paljon Pohjois-Norjassa, joten maa oli tuttu. En ollut kuitenkaan koskaan aiemmin käynyt Etelä-Norjassa, joten oli mukavaa päästä tutustumaan myös siihen osaan Norjaa.
Lillehammer on pieni kaupunki, eli juuri sopiva minulle. Koulu oli kivan näköinen rakennus, jonka kirjastossa oli aina muitakin opiskelijoita työn touhussa. Koulun mukavassa kahvilassa teimme vaihtarikavereiden kanssa koulutehtäviä sekä rupattelimme. Lisäksi siellä järjestettiin silloin tällöin musiikkibingoa, tietovisaa ja vaikkapa euroviisukatsomo.
Kavereita sain lähinnä vaihtareista, joita oli koulullamme peräti 100. En käynyt juurikaan bileissä, en tee sitä kovin paljoa Suomessakaan. Bileitä oli kuitenkin vähintään kerran viikossa vaihtareiden järjestämänä. Tutustuin silti ihmisiin luennoilla, koulun kahvilassa, kiipeilyhallilla ja ulkoilujärjestö DNT:n järjestämillä retkillä.
Jos tekisin nyt jotain toisin, lähtisin puolen vuoden sijasta vuodeksi. Olisin pidentänyt vaihtoa syyslukukaudelle, mutta opintoni olivat loppusuoralla, joten minulla oli positiivinen ongelma: en tarvinnut enää juuri lainkaan opintopisteitä, joten en olisi saanut syyslukukauden vaihtoon tarpeeksi pisteitä. Lisäksi syksylle ei olisi ollut minua kiinnostavia kursseja.
Norjan sanotaan olevan ulkoilmaihmisen paratiisi ja se pitää todellakin paikkansa. Itselleni yksi tärkeä kriteeri vaihtokohteen valinnassa oli mahdollisuus harrastaa ulkoilma-aktiviteettejä. Tykkään muun muassa vapaalaskusta, hiihdosta, retkeilystä, pyöräilystä ja juoksemisesta. Lillehammerissa ja sen lähialueilla on 2500km hiihtolatuja, joten murtomaahiihtäjä ei ihan heti kyllästy. Kaupungista pääsee paikallisbussilla ainakin Nordseter ja Sjusjöen hiihtoalueille. Lisäksi Birkebeinerin hiihtostadion on muutaman minuutin bussimatkan päässä ja takaisin voi rallatella pitkää alamäkeä. Birkebeinerin stadionilla järjestetään vuosittain hiihdon maailman cup -osakilpailu, joten puitteet ovat kunnossa.
Kävin vaihdon aikana kolme kertaa vapaalaskemassa. Kaikki reissut olivat 1-3 yön mittaisia. Mikäli olisin ollut aktiivisempi hankkimaan paikallisia ystäviä, olisin varmasti saanut heitä houkuteltua mukaan päiväretkille. Nähtävää ja tekemistä, kuten hiihto, oli kuitenkin riittävästi, joten tämä oli lopulta sopiva määrä. Toki olosuhteet olisivat olleet otolliset elämäni vapaalaskutalvelle, mutta olen iloinen kuinka hienoja näistä reissuista tuli. Laatu korvasi määrän!
Matkustin siis omalla autollani yhdessä suomalaisen ystäväni kanssa, jonka tunsin entuudestaan. Hän oli vaihdossa eri kaupungissa, hieman etelämpänä. Kävimme Rjukanin lähellä olevalla Gaustatoppen-vuorelle. Sää ei ollut meidän puolellamme tuona helmikuisena viikonloppuna. Tuuli oli kova ja lumi aivan betonia. Pääsimme kuitenkin vohvelikahvilalle ylös ja ehjinä alas. Toisena päivänä kävimme läheisessä laskettelukeskuksessa nauttimassa hissikyydeistä ylös ja hoidetuista rinteistä alas.
Toinen reissumme sijoittui hieman ennen pääsiäistä Jotunheimin kansallispuiston alueelle. Olimme DNT:n tunturihotellissa yötä. Hotellin pihasta kävimme Pohjoismaiden korkeimmalla vuorella, Glaldhöppingenillä sekä toisena päivänä sitä vastapäätä olevalla vuorella. Viimeiseksi yöksi ajoimme Smörstantindenin lähelle ja laskimme siellä kaksi päivää. Neljänä laskupäivänä aurinko paistoi ja lumi pöllysi. Maisemat olivat todella upeat ja lumi mukavaa laskettavaa.
Hissimäkeä pääsi laskemaan myös 20min matkan päässä Lillehammerista, Hafjell-laskettelukeskuksessa, joka on moderni ja melko suuri keskus ainakin suomalaisittain. Hankin iltakausikortin, joka maksoi vähän yli 100€ ja oli hyvä valinta 500€ tavallisen kausikortin sijasta. Busseja kulki noin tunnin välien Hafjelliin, joten omaa autoa ei tarvinnut. Monet vaihtarit ostivat kausikortin ja kävivät paljon laskettelemassa.
Kaikkia varusteita ei tarvitse itse omistaa tai roudata paikanpäälle, sillä Norjassa toimii BUA-niminen varusteiden lainauspalvelu. Bua on ilmainen, mutta vaatii norjalaisen puhelinnumeron, jonka saa n. 5€ hintaan kioskilta. Systeemi kuulostaa liian hyvältä ollakseen totta, mutta todellakin toimii. Itse sain vuokrattua ystävälleni sukset, kun hän vieraili luonani sekä esim. makuualustan, rinkan ja lumikengät.
Norjaan kannattaa suunnatta avoimin mielin kokeilemaan uusia ulkoilulajeja. Monet vaihtarit laskettelivat ja hiihtivät ensimmäistä kertaa, joten ei haittaa, jos et ole kokenut konkari. Mukaan pääsee kyllä!
Sustainable Development student
