Työn ohella opiskelu on ajankäytön kannalta jo melko haastava palapeli mutta kun siihen lisätään vielä ”valmis” elämä niin sitä voisi kutsua jo melkein yksiväriseksi 3D-palapeliksi. Lisäksi opintojen ohella pitää oppia oppimaan nykyaikana, se on kovin erilaista kuin ööö… jokunen vuosi sitten. Kun ajatus aikuisiällä kouluttautumisesta oli kypsynyt riittävän monta vuotta tuli aika oikeasti hakeutua kouluun.
Halu, tahto ja motivaatio ovat tällä hetkellä suuria, koska tätähän olen pyöritellyt mielessäni jo vuosia. Aika näyttää kuinka saan pysyteltyä tässä mielentilassa opintojen loppuun saakka.
MIKSI HAKEUDUIN OPISKELEMAAN?
Eipä kai tähän kysymykseen ole yhtä ja ainoaa oikeaa vastausta. Ehkä en nuorena opiskellut niin paljon kuin halusin, syitä tähän on varmaan noin miljoona vai oliko vain kiire aloittaa ”valmiin” elämän rakentaminen. Mahdollisesti koulutuksen avulla saan (uuden) työpaikan jossa on paremmat työajat, (enemmän) vastuuta, mielekkäämmät työtehtävät jopa ehkä enemmän rahaa (kuka nyt sitä ei tahtoisi).
Luultavasti silti halusin teoreettisen pohjan ja syvemmän ymmärryksen asioihin joihin työssäni törmään päivittäin. Tätä ehkä-kai-listaa voisi varmasti jatkaa loputtomiin. Onko sillä syyllä, miksi hakeuduin opiskelemaan, oikeastaan mitään väliä, koska näin kävi että täällä sitä nyt sitten ollaan!
MONIMUOTOKOULUS, MIKSI?
Työn ohessa opiskelu on taloudellisesti vakain vaihtoehto jos on valmis luopumaan vapaa-ajastaan. Tai oikeastaan vaihtamaan sen uuteen harrastukseen eli opiskeluun. Lisäksi työkavereilta saa apua ja tukea. Onneksi työskentelen työyhteisössä jossa on edustettuna hyvin runsaasti erilaisia erityisosaamisia eri aloilta. Ehkä opiskeluni jopa antaa työnantajalle jotakin.
Aikuiskoulutuksen paras etu on se, että siellä ei oikeastaan alistuta oppijan rooliin vaan oman alansa ammattilaiset opettavat ja jakavat kokemuksiaan keskenään. No okei, ehkä matematiikan opinnot ovat poikkeus.
OPISKELU
Kynä ja paperi. Yhä käyttökelpoiset apuvälineet monessa asiassa. Opiskelu on muuttunut todella paljon siitä kun viimeksi olen ollut koulun penkillä. Kaikki tieto on nykyään helposti saatavilla tai ainakin tieto mistä tiedon löytää. Ehkä tärkein taito on nykyään tietää mistä löytää haluamansa tiedon ja osaa arvioida lähteen luotettavuuden.
Se tunne kun tajuaa, että kotitehtäviä ei tarvitse kirjoittaa kynällä eikä tietokoneella vaan ne voi puhua vaikka puhelimelle (toki tunnen itseni hieman pöljäksi kun höpisen keittiön nurkassa puhelimelle omia muistiinpanojani) joka osaa muuttaa sen höpinän kirjoitetuksi tekstiksi. Tämä teksti on tuotettu ihan vaan näppäimiä painelemalla.
Läksyjä voi nykytekniikan avulla tehdä oikeastaan missä tahansa joka helpottaa ajanhallintaa huomattavasti. Tällä tavalla opiskellessa huonopuoli on se että elämä tulee kohtalaisen useasti katkaisemaan ajatuksen kesken kaiken.
Vuosien perhe-elämä on kyllä valmentanut minut kestämään keskeytyksiä joten voisi olla hämmentävää tehdä jotain ilman keskeytyksiä. Eli ei keskeytykset taida sittenkään olla huono puoli olenkaan.
AIKA
Sitä on aina liian vähän. Opiskeluun kuluva aika on kohtalaisen helppo sijoittaa kalenteriin mikäli elämäntilanne sen sallii, tämä on tietenkin hyvä pohtia tarkkaan ennen opintojen aloittamista. Toki kokoajan tulee lisää muuttujia kehiin joka puolelta.
Työ ja siihen liittyvät asiat ehkä suurin muuttuja koska kukaan muu niitä voi hoitaa. Kotiasioille yleensä löytää tuuraajan tarvittaessa tai aikatauluja pystyy useimmiten muuttamaan. Aivan eri asia onkin sitten saada tarpeeksi tilaa opinnoille ajatuksiinsa.
Tällä tarkoitan sitä ettei luennosta osa mene ohi koska miettii esim. koskas ne auton öljyt pitikään vaihtaa? Tai joskus joku työasiakin voi täyttää ajatukset. Olen onnekkaassa tilanteessa koska pystyn joskus työvuoron aikana opiskelemaan jos on hiljaista. Se on antoisa tapa opiskella koska silloin käytäntö on lähellä ja aina voi aikansa kuluksi vainota työtovereita kyselemällä kaikkea, näin oppiminen on hyvin tehokasta. Toki pitää aina varautua siihen, että joku selittää aivan läpiä päähänsä. Tällaisessa tilanteessa omaa kasvavaa tiedon ja taidon määrää pääsee jakamaan eteenpäin ja kaikki oppii/voittaa.
Tärkeää on myös aika ilman opiskelua vaikka opiskelu onkin enemmän elämäntapa kuin pelkkää opiskelua. Se ei ole kenellekään hyväksi että jokainen, ennen niin rentouttava, pilkkireissu muuttuu ajatusmaailmaltaan eksponenttiyhtälöidenratkaisuretkeksi.
Tasapainon löytäminen on matka joka jatkuu varmasti koko opintojen ajan. Näin alussa innostus on niin suurta ettei se tunnu haittaavan että opinnot täyttävät maailmani. Toivon että tilanne jatkuu näin mutta ”valmiilla” elämällä on tapana tarjota yllätyksiä.
Opinnot ovat vielä niin alussa, että en vielä osaa sanoa kuinka helppoa/vaikeaa on tämä ”valmiin” elämän ohessa opiskelu on. Toistaiseksi menee kuitenkin ihan hyvin ja näin aikuisena tiedostaa, että muutoksia tulee ja ne kuuluu prosessiin. Aquajetin mainoslause kuvaa asennettani tulevaa kohtaan hyvin. “No job too tough.”
