Vuodesta 2017 lähtien rakennusinsinöörit ovat vierailleet Tanskassa osana opintojaan. 3. vuoden opiskelijat pakkaavat laukkunsa ja suuntaavat viikoksi Holstebrohon VIA University Collegen vieraaksi. Matka ei ole ainoastaan huvimatka, vaan liittyy vahvasti Korjausrakentamishankkeen suunnittelu -moduuliin. Tällä kertaa projektin kohteena toimi vanha koulurakennus. Viikon aikana opiskelijat tutustuivat harjoituskohteeseen sekä tekivät projektin harjoitustehtäviä yhteistyössä tanskalaisten opiskelijoiden kanssa. Blogitekstin kautta pääset insinöörien matkaan mukaan! Blogitekstejä reissulta on julkaistu kolmelta eri opiskelijaryhmältä.

Matkaan lähden

Matkustimme linja-autolla Tanskaan suorittamaan yhteistyöprojektia. Projektia varten luokkalaisemme oli jaettu ennalta ryhmiin ja saimme tanskalaisia arkkitehtiopiskelijoita vahvistukseksemme itse projektin toteutukseen. Ryhmämme tehtävä oli suunnitella vanhan koulurakennuksen kattokerrokseen parvekkeet.

Matka alkoi lauantaina 17.11. Hämeen ammattikorkeakoulun pihalta noin klo 17. Ohjeistuksen mukaan paikalle oli saavuttava hyvissä ajoin ennen lähtöajankohtaa ja ansiokkaasti ohjeistuksen täytti jokainen. Matka oli valmis alkamaan. Kassissa viikon vaatteet, läppäri, passi, hammasharja ja pari lähikaupasta noudettua kylmää olutta bussimatkaa varten.

Ennakkoasennoituminen pitkää bussimatkaa kohtaan oli luokkamme kesken suurelta osin negatiivinen. Ja kyllähän asian ymmärtää, sillä jatkuva istuminen huonossa ryhdissä bussin penkillä ei välttämättä ole ensimmäisenä To do -listalla kovin monella työn raskaan raatajalla. Bussimatka kuitenkin alkoi. Miehen on tehtävä mitä miehen on tehtävä.

Eikö kellään ole mitään hyvää sanottavaa

Bussilla matkustaminen voi olla tietyissä tilanteissa paras vaihtoehto, mutta parin päivän ajomatkan tilalle löytyy paljon parempiakin vaihtoehtoja. Bussimatkalla tauot pidetään bussikuskin lain määrittelemien ajoaikojen perusteella, eli vessatauot ovat harvassa. Näin ollen juomapitoisten eväiden nauttiminen on viimeinen asia mitä bussissa kannattaa tehdä, mutta silti moni sortui tähän amatöörien virheeseen. Bussista löytyi tietenkin vessa, mutta sen käyttäminen oli ymmärrettävästikin yhtä taiteilua. Milloin kohdistusvaikeuksia, milloin tukkoisuutta.

Bussimatkustamisen ehdottomasti huonoin puoli on huonot istuimet, joissa istuminen kipeyttää vahvimmankin selkärangan varsinkin pitkällä matkalla.

Täytyy ajatella positiivisesti

Bussimatkustamisen huonot puolet ovat vain bussin fyysisiä ominaisuuksia. Hyviä puolia bussimatkustamisessa sai aikaan bussin kanssamatkustajat eli luokkatoverit, joiden kanssa sai viettää runsaasti aikaa, keskustella, naureskella ja lauleskella Turmionkätilöiden soidessa taustalla.

Bussimatkan lisäksi matkustimme myös Turusta Tukholmaan laivalla, joka on suomalaisessa kulttuurissa yllättävän suuressa roolissa. Oli miten oli, lähes koko luokka nautti laivamatkasta ja laivan antimista. Kuitenkin laivamatka ja liiallinen nautiskelu saattoi vaikuttaa vahvasti myös bussimatkan negatiiviseen kokemukseen.

Isolla tutulla porukalla bussilla kulkeminen nostaa tunnelman helposti korkealle, varsinkin kun lisää bussin varusteisiin musiikinkuunteluvälineet ja menovettä. Luokkamme osalta yhteishenki luokkalaisten ja matkalla olleiden opettajien välillä kasvoi epäilemättä paljon. Monen mielestä yhteinen tiivistunnelmainen matkustaminen saattoi vaikuttaa myös negatiiviselta, mutta yhteiset kokemukset lopun kaikkea yhdistävät ihmisiä.

Loppujen lopuksi

Matkustamisen luonne oli ennakoitavissa jo kauan ennen matkan toteutumista, joten nohevina ja mukavuudenhaluisina opiskelijoina olimme varanneet junamatkat ja lennot takaisin Suomeen jo hyvissä ajoin. Kun on istunut viikon bussissa, lentokoneen istuin maistui sanoinkuvailemattoman hyvälle. Tuntui epätodelliselta nousta lentokoneen pehmeältä sohvamaiselta istuimelta vaivaisen kahden tunnin istumisen jälkeen.

Bussilla matkustaminen Tanskaan oli puheenaihe jo puolivuotta ennen matkaa ja se tulee jatkumaan loputtomiin vielä opiskelijapäiviemme jälkeenkin.

Eksoottista asumista ja kaupunkikierroksia Tanskassa

Vindkraften

Majoituksemme oli järjestetty Vindin kylässä vanhassa kyläkoulussa lähellä Holstebrota. Nukkumapaikka löytyi melkein jokaiselle kuuden hengen huoneista, jotka muistuttivat nuoria karskeita miehiä vanhoista kunnon varusmiespalvelusajoista tupaa muistuttavalla järjestyksellä ja punkilla. Valitettavasti kaikille ei löytynyt tilaa kultaisen kotiyksikkömme tuvista, ja loppuporukka majoittui koulun kolkolle lattialle.

Varusmiespalvelukseen palannut suuri joukko, huomasi jo ensimmäisen illan hämärässä tökerön piharakennuksen ulkoasun, ja sitäkin tökerömmät ja huolimattomat rakenneratkaisut tupien sisällä. Asumista ja oleskelua nämä häiriöt eivät estäneet, mutta tarkkojen rakennusinsinöörien silmään välttämättäkin pistivät vesiputkien laipattomat läpiviennit seinissä ja katossa, puutteelliset kaadot kylpyhuoneiden lattioissa ja monet muut pienet yksityiskohdat. Huonosti vetävät lattiakaivotkin ystävällinen talonmies kävi puhdistamassa jo seuraavana päivänä.

Onneksemme vapaa-aikaa majoituksessa ei ollut juuri nimeksikään ja saatoimme juuri ja juuri selvitä viikon yöunista kyseisten rakenteiden keskellä. Terävin kärkemme luokasta asui omakustanteisesti tasokkaassa hotellissa Holstebron keskustassa, mikä ei varmasti ollut ainakaan huonompi vaihtoehto verrattuna valtaosan majoitukseen. Kuitenkin aikamme kului pääsääntöisesti koulutyön parissa kampuksella sekä Holstebron ja Horsensin kaduilla suunnisteltaessa.

Holstebro

Holstebron keskusta on hyvin idyllinen eurooppalainen vanha kaupunki, jossa jokainen rakennus on valmistettu tiilistä. Kaupunki on muodostunut Holstebron läpi virtaavan joen ylityspaikalle, ja keskusta muodostuukin pitkästä kävelykadusta, joka on täynnä kauppoja ja pieniä putiikkeja.

Tanskalainen opettaja Tyge esitteli kaupunkia kävelykierroksen merkeissä. Kävelimme keskustaa ympäri ihastellen toinen toistaan tiilisempiä rakennuksia, joista osa oli kyllä ihan oikeastikin hienoja ja vaikuttavia. Tulevana insinöörinä ensimmäisenä kiinnittää helposti huomiota rakenteiden käytännöllisyyteen ja toimivuuteen. Arkkitehtina työskennellyt opettaja puolestaan tarkasteli rakennuksien tanssimista vuoropuhelua sekä eri painoisia punatiiliä.

Projektimme kohderakennus, yhä koulutus- ja toimistokäytössä toimiva vanha Ungdomsskolen sijaitsi myös Holstebron keskustassa, aivan edellä mainitun kävelykadun varrella. Työskentely projektin parissa tapahtui puolestaan noin kilometrin päässä VIA:n kampuksella.

Horsens

Matkustimme puolessa välissä reissua bussilla Horsensiin vierailemaan Hämeen ammattikorkeakoulun yhteistyökoululla VIA:n yliopistolla, Horsensin kampuksella. Nopean tutustumiskierroksen jälkeen kuulimme hieman mietteitä koulumme opiskelijoilta, jotka suorittivat opintojaan parhaillaan Horsensissa vaihto-oppilaina. Päivään kuului myös opastettu kierros Horsensin vanhassa vankilassa, nopea vierailu työmaalla, Casan toimistolla sekä runsaasti vapaa-aikaa illalla keskustassa.

Horsensin vankila on suosittu nähtävyys, mikä lienee vaikuttanut siihen, että se päätyi myös matkamme nähtävyyslistalle. Vankilan yksi siipi oli säilytetty lähes alkuperäisessä kunnossaan, ainakin ulkonäkönsä puolesta. Vankila näytti näiltä osin kuin suoraa amerikkalaisesta elokuvasta. Vankila itsessään on vaikuttavan näköinen rakennus ulkoa, ainakin kokonsa puolesta.

Kuitenkin eniten vankila vaikuttaa varmasti ihmisiin kaikkine tarinoineen mitä uskomattomimmista vangeista, joiden tarinoita vankilamuseon opas kertoi. Tarinat konkretisoituivat esille asetetuista esineistä, taideteoksista ja muista vankien olemassa olosta muistuttaneista asioista. Kaiken huippuna Carl Lorentsenin entisöity pakotunneli, jota pitkin hän lopulta toden totta pakeni.

Jotain tanskalaista

Kulttuurista aloitimme ottamaan yhdessä selvää jo toisena päivänä Tanskassa. Vietimme illan keilauksen merkeissä, joka vaikutti olevan erityisen suosittu harrastus täkäläisessä kulttuurissa. Keilaus oli todella edullista, ja suomalaisiin hintoihin verrattuna pelkällä kenkien vuokraamisen hinnalla keilasit Tanskassa tunnin tossut jalassa, sekä söit maittavassa buffetissa tukevan illallisen.
Suurimpana esille tulleena erona tanskalaisten ja suomalaisten välillä oli alkoholin käyttö, mutta ei viikon yhteenlaskettujen annosten osalta. Tanskalaisille alkoholi, etenkin olut oli osana jokaista viikonpäivää, jota leikkisästi suomalaiset kutsuvat parhaillaan tissutteluksi. Tanskalaisille olut oli vain hyvänmakuinen juoma, jota saattoi hörpätä muutaman, vaikka tiistaina opettajan kanssa oppitunnilla.

Kun kerroimme tanskalaisille, että Suomessa alkoholin käyttö koulun tiloissa on vähintäänkin rikos, rangaistava teko, uutiskynnyksen ylittävä juoru koko maassa ja mahdollisesti vielä jotain pahempaa, oli reaktio ja vastaus hilpeä. Tietenkään tanskalaiset eivät ollut uskoa alkuunkaan vakuutteluamme ja he totesivatkin puolestaan, että olisi rikos, jos me tanskassa emme joisi heidän tarjoamiaan oluita. Loppujen lopuksi sen minkä tanskalaiset kuluttavat viikon aikana seurajuomana, moni suomalainen kaataa kurkkuun lauantaina.

Kielimuurin yli kiipeäminen johtaa toimivaan työskentelyyn

Kaikki alkoi Suomessa

Projekti sai alkunsa välittömästi kouluun palaamisen jälkeen syksyllä. Saimme tietää ryhmäjaot luokkamme sisällä sekä tanskalaiset ryhmien vahvistukset. Ryhmämme koostui kolmesta suomalaisesta ja kahdesta tanskalaisesta. Tehtäväksemme muodostui suunnitella kohderakennuksen kattokerrokseen suunniteltuihin asuntoihin parvekkeet ilman, että julkisivun ulkomuoto muuttuu millään muulla tavoin.

Lähtötietoja ei paljon enempää pientä tehtävänantoa lukuun ottamatta saatu, vaan tarkoitus oli selvittää tarkemmat tiedot tanskalaisilta vahvistuksiltamme. Otimme välittömästi yhteyttä sähköpostitse tuleviin työtovereihimme ja niin homma lähti käyntiin.

Ensimmäisenä tehtävänämme oli järjestää yhteinen Skype kokous, jossa selvittäisimme yhteydenpitotavan ja tehtävänjaon ajanjaksolle ennen saapumistamme Tanskaan. Skype kokous onnistui ainakin niiltä osin, että saimme sovittua yhteisen viestintäkanavan: Facebookin viestisovellus Messenger.

Kielimuurin ylitys

Työskentely jollain muulla, kuin äidinkielellä vaikutti aluksi ahdistavalta ajatukselta, eikä luotto omiin kielitaitoihin ollut kovin vahva. Etänä keskustelu ei vielä tuottanut vaikeuksia ilmaista asioita, sillä apuna toimi hienosti Google translate.

Kun saavuimme ensimmäistä kertaa työympäristöömme Tanskassa, kohtasimme tanskalaiset vahvistuksemme pian ja suusta oli saatava jotain pihalle, ettei itse vaikuta typerältä ja asiat saadaan edistymään. Jutustelu alkoi tutustumisella, mutta pian oli alettava tekemään jotain, millä edistää viikkomme työtä.

Ryhmän jäsenet puhuivat kaikki jollain tasolla englantia, mutta loppujen lopuksi toimivaksi ratkaisuksi muodostui malli, jossa keskustelu tapahtui laajimman sanavaraston omaavan suomalaisen ja tanskalaisen välillä. Asetelma kahden tulkin käyttämisestä toimi, mutta missään vaiheessa ei syntynyt tilannetta, että ryhmän muut jäsenet eivät sanoisi mitään. Kaikki pystyvät edelleen keskustelemaan, mutta suurempien aiheiden ja pitkien keskusteluiden käyminen vaati usein ryhmän tulkkina toimivilta henkilöiltämme tukea.

Kaikkein vaikeinta

Vastoin kaikkia odotuksiamme vaikeinta ei ollut kielimuurin ylittäminen, vaan saada selville mikä tehtävän todellinen laajuus oli. Määrä ja laatu valkeni pikkuhiljaa työskentelyn ja viikon edetessä kohti perjantain tulosten esittämistä. Tarkoituksena oli luoda kahden A1 kokoisen verran tuloksiamme avaavaa materiaalia, piirustuksia, laskelmia ja avainlukuja.

Pohdimme pitkään rakenneratkaisuja, keksimme uuden ja jälleen tyrmäsimme sen niin kuin Hawkin konsanaan. Mielipiteemme erottuivat vahvasti tanskalaisten arkkitehtiopiskelijoiden ajatuksista toimivasta toteutuksesta, mutta se ei varsinaisesti luonut ongelmia. Kuitenkin lopullisen päätöksen tekeminen toteutettavasta rakenteesta kulutti runsaasti aikaa.

Eli ongelmat eivät liittyneet käytännössä mitenkään kielimuuriin, vaan samoihin ongelmiin, joiden kanssa usein painimme koto myös Suomessa; mitä tarvitsee tehdä, mikä on tarpeeksi ja miltä lopputuloksen tulisi näyttää.

Lopuksi

Saimme tehtävämme ajoissa valmiiksi ja olimme kaiken lisäksi yhtä mieltä toteutuksen toimivuudesta ja seisoimme sen takana koko esityksen ajan. Huomasimme kuitenkin paljon puutteita lopputuloksessamme ja oli välillä vaikea vastata tanskalaisten opettajien kysymyksiin koskien asioita, joita emme tajunneet edes ajatella koko viikon aikana. Ilmeisesti olimme kuitenkin saaneet aikaiseksi hyväksytyn suorituksen, vaikka se ei päivän parhaisiin esityksiin verrattuna kovin edustava ollutkaan.

Päällimmäisenä yhteistyöstä jäi hyvä mieli ja lievä ylpeys itsestä, omasta ryhmästä ja kaikista suomalaisista kanssaopiskelijoista. Saimme huomata, että lähes jokainen meistä olisi kykenevä työskentelemään ulkomailla.
Työskentely ulkomailla on hyvin opettavaista ja kasvattavaa, vaikka se ei välttämättä olisi kenenkään tavoitteenamme. Kuitenkin reissu tuli tehtyä suoraselkäisesti alusta loppuun asti, hyvistä hetkistä nautittiin ja muista sitten kärsittiin enemmän tai vähemmän.

’’Pitkät päivät pakerretaan, sillä lailla Suomea me rakennetaan.’’