Armas ja herkullinen viestintäkanavamme Yammer aiheuttaa välillä joissakin kanssatallaajissani hieman ristiriitaisia fiiliksiä. Heistä saattaa tuntua siltä, että ei ehdi moisen kanavan virtaa seurata. Ja siellä on niin paljon kaikkea ja monenlaista ja jotenkin outoakin se on.
Mutta asiahan ei nyt miltään laidaltaan ole tuollainen. Itse olen ihastunut, ellen jopa rakastunut Yammeriin. Nyt kun olen sitä oppinut ja tottunut käyttämään. Riippuvuuteni siihen voin ainakin tunnustaa, ilman sitä en enää selviä työpäivän loppuun asti. Heti aamulla, kun läheisin työkaverini, oma läppärini on käynnistynyt ja olen saanut nettiselaimen auki, suuntaan osoitteeseen https://www.yammer.com/hamk.fi . Ahnaasti tutkin, mitä uutta on ilmaantunut infovirtaani sitten eilisen iltapäivän.
Enkä tietenkään malta olla vilkuilematta vähän väliä päivän mittaan, joko nyt joko nyt joko nyt on taas uutta ja mielenkiintoista luettavaa. Aina sitten koittaa aika sammuttaa tuo läheisin työkaveri ja lähteä kotiin. Vielä sitä ennen kuitenkin viimeisenä vilkaisen, mihin Yammerissa jäätiinkään. Ja sama alkaa sitten aina alusta uudelleen. Joka ikinen työpäivä.
Jotta info ei tulvisi kuitenkaan yli kaikkien äyräiden, olen valinnut, että haukankatseella seuraan vain niitä tuotoksia, joita seuraamani ryhmät ja ihmiset suoltavat. Eli olen klikannut itselleni päälle Seurataan-asetuksen. Vaihtoehtoina on seurata kaikkea. Mutta ihan niin Yammer-hörhö en minäkään ole, että ryhtyisin moiseen kaikenkattavaan seurantaan. Homma pysyy hallinnassa, kun ei ihan kaikki info syöksy silmille. Vaan ainoastaan itseä kiinnostavat jutut tulevat tyrkylle.
Kovasti ja paljon pidän myös siitä, että Yammerin keskustelutyyli ja –tapa ei ollenkaan aiheuta kiristävää vannetta pään ympärille. Nutturakaan ei ole tiukalla Yammerissa. Ihan rennolla meiningillä voi höpöttää ja udella. Eikä sada mitään niskaan, tai en ole ainakaan moista havainnut. Eikä tarvitse sitä kuuluisaa kylmän ringin syndroomaakaan pelätä. Jos on joku mieltä kovasti askarruttava asia, niin siitä vaan rohkeasti puhaltamaan asia esille Yammerissa. Ainakin 79,87% todennäköisyydellä (Jaanan epävirallisen epäempiirisen tutkimuksen tulos) kysymykseen saa vastauksen ja pulmaan helpotuksen sekä avun.
Kuulen sieltä lukijoiden kuudennelta riviltä kommentin, että sähköposti sen olla pitää! Huutoon vastaan, että Yammerissa viesti näkyy isommalle sakille ja siitä on helpompi vaihtaa mielipiteitä tai muuten vaan jorista.
Jos jotain negatiivista haluaa tästä hakea, niin tottahan se on, että ne pahuksen viestit katoavat Yammerin vuolaaseen virtaan melko rivakasti. Mutta eipä se sähköpostikaan tässä kisassa sen parempi ole. (Tämä oli vastaus sinne kuudennelle riville.) Helpotusta tuskaan tuo vähintään mainiohkosti toimiva haku sekä hashtagien käyttö. Kunhan muistaa aina laittaa tuotoksiinsa sen risuaidan ja ytimekkäästi tajunnanvirtaansa kuvaavat sanat. Yammerhan haluaa risuaitansa Lisää aiheita –lokeroonsa. Se muuten löytyy sieltä viestinkirjoituslootan alapuolelta. Tunnuksenaan on nimilapun näköinen kuvatus.
Tuleehan sinustakin Yammeristi, tuleehan?
Jaana Nuuttila, Lehtori, Mustiala
