Olipas kiva retrospektiivi viime viikolla! Meillä on juuri alkanut laatukäsikirjan kehitysprojekti, ja ensimmäistä sprinttiä arvioitiin eri tavalla kuin aiemmissa projekteissa. Ei laitettu kuutta hattua päähän vaan kipparinlakki ja testattiin purjelaivaksi puettua oman toiminnan arvioinnin mallia.
Digitaalisen työskentelyn sijaan oltiin todella konkreettisia: otettiin pala faneria ja kaksi valkotaulutussia. Levyyn piirrettiin purjevene ankkureineen, palmusaari, myötätuuli ja kari. Purjevene symboloi arvioitavaa sprinttiä ja palmusaari niitä tavoitteita, joita kohti oltiin menossa. Veneen ankkuri edusti hidastavia tekijöitä ja myötätuuli vauhdin kiihdyttäjiä. Kari – no, kaikkihan me hänet tunnemme.
Sitten otettiin post it -lappuset ja kirjattiin niihin kunkin otsikon alle tässä sprintissä esiin tulleita asioita, mitkä eivät olleet isoja yllätyksiä: palmusaarelta löytyivät sprintin tavoitteet, karikossa vaanivat open sourcen haasteet, etenemistä jarruttivat mm. muut työt, mutta yleinen innostus uuteen asiaan vei meitä kuitenkin kivasti eteenpäin. Harjoitus tuntui vähän lapselliselta, mutta niinpä vain kirjattiin asiallisia asioita meriteemaisen metaforan avulla.
Parasta oli se, että yleensäkin tehtiin asioita eri tavalla kuin aina aikaisemmin – vaikka tehtiinkin samantyylistä arviointia kuin perinteisesti keskustellen. Väitän, että vaihtelu vapautti ajattelua, ja leikin varjolla innostuimme ehkä puhumaan enemmän kuin mitä jollain toisella tavalla olisi tapahtunut. Jo keskenämme kyllä pohdimme, rajoittiko valitun metaforan käyttö meitä tai suuntasiko se meitä oikeaan. Mietimme myös sitä, miten asiantuntijoina asetuimme katseelle ja arvostelulle alttiiksi lasiovien takana lappuja kuvatauluun liimaillessamme.
Harjoitus oli kuitenkin uusiutumisen ja toiminnan kehittämisen kannalta niin hyvä, että otimme fanerilevyn talteen seuraavaa sessiota varten. Ja post it -laput kanssa.
Katso inspiraation lähde
