Puistojen esteettisyys, turvallisuus, viihtyisyys sekä helppohoitoisuus ovat määrittäneet puistojen suunnittelua ja kunnossapitoa, mutta nyt mukaan on vahvasti liittymässä uusi arvo: viheralueiden monimuotoisuus.
Kaupunkien lähiöissä sijaitsevien puistojen ilme on muuttumassa lähivuosina paljon siitä, mihin
asukkaat ovat viime vuosikymmeninä tottuneet. Perinteisesti puiston viheralueilla on nurmialueita, puita sekä pensasistutuksia. Olemassa olevia puistoja kunnossapidetään jatkuvasti roskia ja
pudonneita lehtiä siivoamalla, poistamalla rikkaruohoja sora- ja istutusalueilta sekä leikkaamalla
pensaita ja puita hoitotoimenpiteinä. Nurmialueita ajetaan leikkureilla useita kertoja kesässä
säilyttäen nurmikon pituus lyhyenä. Tähän olemme tottuneet.
Puistojen peruskorjaus tulee ajankohtaiseksi, kun leikkivälineistö tai penkit ovat huonokuntoisia,
eivätkä enää vastaa kaupungin turvallisuusmääräyksiä. Sama tilanne käy puille ja pensaille. Ne
vanhenevat ja joskus tulee aika niitäkin poistaa ja istuttaa uusia tilalle. Nurmialueet muuttuvat
ajansaatossa sekanurmeksi tai kuluvat tallaantumisesta. Peruskorjaukseen vaadittavia resursseja
varsinkaan lähiöiden puistoille ei aina ole, joten puistojen kehittämistyössä tarvitaan uutta ajattelua
siitä, miten pienemmillä rahamäärällä ja kunnossapidollisin keinoin saadaan puistoista viihtyisiä sekä
asukkaita hyvin palvelevia.
Peruskorjaukseen vaadittavia resursseja varsinkaan lähiöiden puistoille ei aina ole, joten puistojen kehittämistyössä tarvitaan uutta ajattelua siitä, miten pienemmillä rahamäärällä ja kunnossapidollisin keinoin saadaan puistoista viihtyisiä sekä asukkaita hyvin palvelevia.
Puistot ovat osa tärkeää viheralueiden verkostoa, johon elämälle tärkeät pieneliöt ovat levittäytyneet
ja ylläpitävät luonnon tasapainoa. Monien tutkimusten mukaan ihmisen hyvinvointi, niin fyysinen kuin
psyykkinen, on sitä parempi mitä enemmän vihreää ihminen aisteillaan nauttii. Puistoilla on myös oma
osansa siinä, minkälainen mikroilmasto ympäristöön muodostuu, minkälaiset tuuli-, valo- ja
vesiolosuhteet ovat. Tiivistyvän kaupunkirakentamisen tieltä kaadetaan jatkuvasti pieniä paloja
kaupungin metsistä, joten jäljelle jäävät lähimetsät ja puistot nousevat entistä tärkeämpään rooliin.
Puistojen esteettisyys, turvallisuus, viihtyisyys sekä helppohoitoisuus ovat määrittäneet puistojen
suunnittelua ja kunnossapitoa, mutta nyt mukaan on vahvasti liittymässä uusi arvo: viheralueiden
monimuotoisuus.
Vihreänä ja lyhyenä siintävä nurmialue ei ole kovin monimuotoinen lajistoltaan, joten osa
nurmialueista voidaan muuttaa suhteellisen pienillä investoinneilla niityksi, jossa kukkivat kukat
tuovat elinvoimaa pölyttäjille ja silmäniloa asukkaille. Niittyjen perustamisen kustannuksia voidaan
pienentää osallistamalla asukkaita esimerkiksi siemenpankkitoimintaan, jossa asukkaat osallistuvat
siementen keräämiseen ja kylvämiseen. Niittyä hoidetaan niittämällä se kerran vuodessa, jotta
siemenet jäävät maahan leviämään. Myös lahopuu tarjoaa pieneliöille tärkeän elinympäristön, joten
kaadettuja puita tai risuja ei enää korjata metsästä pois, vaan ne saavat jäädä maatumaan luontoon.
Lahopuu soveltuu erinomaisesti taiteen materiaaliksi ja risuista voi tehdä aitoja. Näillä toimilla
edistetään myös paikallista hiilenkiertoa.
Ovatko niitty ja lahopuu puistoympäristössä kaikkien asukkaiden mieleen, vaikka he monimuotoisuuden arvoa kannattaisivatkin?
Ovatko niitty ja lahopuu puistoympäristössä kaikkien asukkaiden mieleen, vaikka he monimuotoisuuden
arvoa kannattaisivatkin? Niityt keräävät hyönteisiä, joten vanhanajan elokuvista tuttu niityllä
loikkiminen ei enää välttämättä sovi nykyajan ihmisen kuvaan romantiikasta tai lapsille turvallisesta
ympäristöstä. Kulkumukavuutta saadaan rakentamalla niittyjen läpi kulkuväyliä, polkuja tai vaikka
pitkospuut, jolloin kulkeminen voi olla kiinnostava elämys niin pienemmille kulkijoille kuin kliiniseen
kaupunkiympäristöön tottuneillekin. Tarjoaapa niitty myös kukkia poimittavaksi.
Lahopuu voi herättää samankaltaisia tuntemuksia epäsiisteydestä kuin niitty. Lapset (tai lapsenmieliset) kuitenkin ovat sitä mieltä, että erityisesti kaatuneen puun päällä tasapainoilu, kannosta muotoiltu tuoli tai lahopuutaide lähipuistossa tuo iloa ja yhteisöllisyyttä kaupunkiin. Parhaimmillaan monilajinen niitty ja lahoava puu muistuttavat meitä olevamme osa luontoa ja sen monimuotoisuudesta ja hyvinvoinnista riippuvaisia.
Rakennettu ympäristö -koulutuksen hortonomiopiskelija
