Viime vuoden syyskuussa kahdeksan metsätalouden opiskelijaa isännöi saksalaista opiskelijaryhmää Evolla metsäisten NATURA2000 luontotyyppien (EU-n luonnonsuojeluohjelma) kartoituksen sekä laadun ja hoitotarpeen arviointiin keskittyneellä kurssilla. Opintojakson toinen osa koostui osuudesta Saksan Frankoniassa huhtikuussa. Kun ajankohta läheni, rupesimme miettimään, josko pelkän kurssille osallistumisen sijaan voisi olla antoisampaa tehdä pitempi turnee autolla Baltian maiden kautta Keski-Eurooppaan. Ja näinhän me sitten teimmekin!
Menomatka Eurooppaan
Matka käynnistyi 16.4. Evolta hyvin aikaisin aamulla. Hyppäsimme jo illalla valmiiksi pakattuun HAMKIn pakuun, ja suuntasimme kohti Helsinkiä. Viimeiset matkalaiset liittyivät autokuntaamme siellä ja reissu oli valmis alkamaan. Matkaseurueeseemme kuului kahdeksan opiskelijaa ja opettajakunnan edustajana Henkka (Henrik Lindberg), joten auton jokainen istuinpaikka oli täytetty.
Sijoitimme Volkkarimme autolautalle ja siirryimme lahden toiselle puolelle Viroon. Päivän tiukasta aikataulusta johtuen jätimme etelänaapuriimme tutustumisen toiseen kertaan. Ajoimme päivän aikana läpi koko Viron ja Latvian. Perillä Liettuan Palangassa olimme hyvin myöhään, ensimmäisenä päivänä ajoa kertyi 16 tuntia. Illalla aikaa ja voimavaroja ei riittänyt muuhun kuin kauppareissuun ja yöpuulle käymiseen.
Toisen matkapäivän aloitimme vierailemalla Kuurinkynnäällä. kapealla Itämeren rannan hiekkakaistaleella, joka ulottuu Liettuan Klaipedasta Venäjän Kaliningradiin. Paikan mielenkiintoisin kohde oli kylä, joka oli satoja vuosia sitten kolmesti hautautunut hiekkadyynien alle, kunnes kylän asukkaat olivat jälleenrakentaneet sen tarpeeksi suojaisaan paikkaan. Metsän merkityksen hiekkamassojen sitojana ymmärtää täällä hyvin ja mäntymetsiä on tästä syystä täällä vaalittu. Samasta syystä alueelle on istutettu paljon vuorimäntyjä, jotka paikoin muodostavat erikoisen näköisiä ”pensasmetsiköitä”.
Ajomatkaa kertyi toisellekin päivälle runsaasti siirtyessämme Puolan Bialowiezaan. Bialowiezassa vietimme kaksi yötä, ja välipäivänä vierailimme oppaan johdolla (alueella ei saa liikkua ilman opasta) kansallispuistossa. Bialowieza on Euroopan laajin metsäalue, jossa on luonnontilaisena säilynyt aiemmin Euroopassa vallinnutta lehtimetsää, jonka muodostavat mm tammi, saarni, lehmus ja valkopyökki. Huhtikuun loppupuoli oli myös hieno ajankohta vierailla Bialowiezassa, sillä silmänkantamattomiin ulottuva vuokkojen ja muiden kevätkukkijoiden matto metsässä oli melkoisen vaikuttava näky. Bialowiezan alue on myös ollut viime aikoina otsikossa kirjanpainajatuhoihin liittyvien hakkuukiistojen vuoksi ja monin paikoin varsinaisen lehtimetsäalueen laitamilla tuhot kuusivaltaisissa metsissä olivatkin aikamoisia, Vierailimme myös puistosta kertovassa museossa ja bongasimme visenttejä, joiden suhteen onni suosikin: iltahämärissä nähdyn yksinäisen sonnin lisäksi näimme sattumalta aika läheltä pienen lauman laiduntamassa niityllä metsän laidassa.
Bialowiezasta matkasimme Krakovaan. Krakova oli reissumme majoituspaikoista ensimmäinen kaupunkikohde. Kellon ollessa jo melko paljon, emme hirveästi ehtineet tutustumaan kaupunkiin, mutta kävelimme läpi puistojen illallisemme jälkeen melko eksoottiseen majapaikkaamme, jossa yöunia häiritsivät mm epäinhimillisen äänekäs brittiläinen kuorsaus sekä espanjalaisen (?) parin harrastamat tietyt lisääntymiseen liittyvät toimet. Seuraavana aamuna päätimme matkan varrella vierailla tutustumassa Euroopan synkempään historiaan Auschwitzissa, aika hiljaiseksi veti.
Illalla saavuimme Tsekkien puolelle Brnohon. Paikka oli ennestään tuttu neljälle meistä vaihto-opiskelun merkeissä. Paikallistuntijoidemme avulla kiertelimme hieman kaupunkia, kävimme syömässä ja suuntasimme majapaikkaamme viettämään iltaa.
Viimeinen yöpymispaikkamme ennen intensiivijakson majoituspaikkaa oli jo Saksan puolella, Neuschönaussa Baijerin metsän kansallispuistossa. Illalla kävimme jo hieman tutustumassa lähiympäristöön ja osa myös illemmalla paikallisiin vapaapalokuntalaisiin. Aamulla suurin osa porukastamme lähti n 15 km:n vaellukselle valloittamaan Lusen-vuorta (1373 m), jonka vielä osin lumiselle hupulle ryhmä onnistui iltapäivällä nousemaan erilaisten metsien halki kulkevien teiden ja polkujen kautta. Täälläkin, kuten lähes kaikissa muissa kohteissammekin merkillepantavaa olivat kaikkialla näkyvät kirjanpainajatuhot. Tosin täällä ne olivat vanhempia, 1980-90-luvulta peräisin olevia. Kansallispuistossa kun kunnostushakkuita ei tehdä niin vanhat tuhot näkyivät maisemassa lukemattomina törröttävinä kuusen tynkinä.
Kaksi meistä jäi tutustumaan luontokeskuksen lähiympäristössä kulkevaan latvuspolkuun ja sen munan muotoiseen näkötorniin. Me latvuspolun kiertäjät haimme autolla vuorenvalloittajat ja niin seurueemme pääsi suuntaamaan kohti Bad Windsheimia.
Intensiivijakso vietettiin Bad Windsheimin kaupungissa ja sen lähiympäristöissä mm. Ipsheimin kylässä. Majoituspaikka oli aika hulppea: nuorisoleirikeskukseksi muutettu vanha linna, Burg Hoheneck. Kursilla oli meidän lisäksemme n 25 muuta opiskelijaa, saksalaisten lisäksi useista muistakin Euroopan maista. Viikon tehtävät liittyivät Natura 2000 aihepiiriin. Käytännön tehtäviä oli kolme; lintujen tutkiminen, lepakot ja kovakuoriaiset, sekä kasvillisuuden kartoitus. Linturyhmä kulki maastossa kaiuttimen kanssa soittaen eri lintujen kutsuääniä, kasviryhmä perusti koealoja, joilta kirjasi kaikki löytämänsä kasvit ja lepakkoryhmä viritti monitoreja, joilla pystyivät nauhoittamaan näiden ääniä. Opettajakunnasta ehkä mieleenpainuvin hahmo oli lepakkopuuhia johtanut, hämmästyttävän yhdennäköisyyden vuoksi Crocodile Dundeeksi ristitty Dr Meinhart, joka omasi suppean mutta keskeisen suomen kielen taidon esim: ”Missäs se kivi oikein on?”.
Luonnosta kerätyistä tiedoista laadittiin esitys, joka esitettiin alueen poliitikoille ja virkamiehille, kuten kaupunginjohtajalle ja kaupungin metsävastaavalle. Koska esitys oli tehtävä saksaksi, me suomalaiset käytimme esitelmien laatimiseen varatun päivän omatoimisesti lähiympäristöjen tutkimukseen. Vierailimme mm. kaupungin hedelmäpuutarhalla sekä etsimme jättiläismäisiä tammia ja kiertelimme linnaa ympäröiviä reitistöjä. Eksoottista oli myös törmätä hedelmätarhojen liepeillä lammaslaumaansa kaitsevaan paimeneen paimenkoirineen.
Vanhat ja uudet ystävämme hyvästeltyämme alkoi paluumatka. Ensimmäisenä iltana matka suuntautui Pohjois-Saksaan, Harzin vuoristoon. Valitettavasti meillä ei ollut liiemmälti aikaa alueella käyttää, joten seuraavana aamupäivänä matka jatkui taas kotia kohti. Autolla kuitenkin kiertelimme aluetta ja näimme jälleen kerran esimerkkejä Saksan valtavista kirjanpainajatuhoista.
Toiseksi viimeinen yö matkalla oli jo Ruotsin puolella, Hjärtasjönissa, Skoonen pohjoisosassa. Paikka oli pikkuinen mökkikylä järven rannalla mukavan metsäisessä paikassa. Olimme varanneet itsellemme aamua varten tarvikkeet brunssiin, jonka syötyämme alkoi viimeinen pitkä ajomatka, kohti Tukholmaa ja laivaa. Matkalla ehdimme kuitenkin pysähtyä Husqvarnan museolla Jönköpingin lähellä, moottorisahojen ohella ainakin erilaisia haulikoita tuli nähtyä riittävästi…
Viimeisen varsinaisen pysähdyksen teimme Ombergillä, joka on Vättern-järven rannalla oleva monin tavoin luonnoltaan ja kulttuurihistorialtaan merkittävä ja tunnettu alue, myös Ruotsin ensimmäinen ns Ekopark (eli ruotsalainen luonnonsuojelualuetyyppi, joka yleensä on hieman vähemmän tiukasti suojeltu kuin varsinainen luonnonsuojelualue ja jonka tavoitteina on opetus ja virkistys). Kiipesimme Ombergin huipulle Hjässanille, nautimme maisemista Vätternille sekä pistäydyimme vielä bongaamassa Ruotsin pisimmän kuusen. Ennen viimeiselle etapille lähtöä tutkailimme vielä Alvastran luostarin raunioita.
Iltapäivällä saimme auton laivaan ja vappuaaton aamuna heräsimme Turusta. Matka oli erittäin onnistunut ja sisälsi runsaasti metsäistä sivistystä, joka tukee oppimistamme ja kehittymistämme ammatillisella urallamme (jos tämä ei ole ylevä loppuvirke, niin mikä sitten?)
Kirjaili ja kuvitti: Aino Kallio
Mukana myös: Heidi Koskinen, Perttu Latvala, Henrik Lindberg , Jyrki Näkki , Petri Ruusunen, Patrik Salmelin, Martti Toivanen, Lauriina Tyrni
