Auli Vesamäki opiskelee metsätalousinsinööriksi Hämeen ammattikorkeakoulussa, Evon metsäisellä kampuksella. Kampus ja sitä ympäröivä opetusmetsä sijaitsevat valtion eteläisimmän retkeilyalueen kupeessa, 40 kilometriä Hämeenlinnasta itään. Aulin mietteitä opiskelusta ja asumisesta:
Aloitin opinnot syksyllä 2019. Muutto kaupungista metsän keskelle oli unelmien täyttymys, sillä metsässä olen onnellisimmillani. Onhan kaupungissakin puita, mutta kunnon metsään pääseminen ja todellisesta luonnonrauhasta nauttiminen oli aiemmin harvinaista herkkua. Nyt ulkoilu- ja retkeilyreitti kulkee ikkunani alta, eikä metsään meneminen vaadi muuta kuin ulko-oven avaamisen ja rappujen laskeutumisen.
Kävelen
Pakkanen nipistää poskia
Helmikuun ihana valo hivelee silmääMetsät ympärilläni täynnä muistoja:
tuolla harjulla marjastin,
tässä supassa sienestinSeuraavalla suolla suunnistaessani katosin kartalta
ja tuon ison kiven luona löysinkin reitille takaisinTätä kiertotietä pitkin letkassa ajettiin,
tuota kuusikkoa yhdessä sahoilla väljemmäksi raivattiinKäkkyrämännyn latvassa näin metson, metsälintujen kuninkaan
Koskella kara valkokaulainen sirkutti talvilauluaan.Pysähdyn
Humiseva hiljaisuus hellii korvia
Talvi, ystäväni, kiitos kun tulit takaisin!
Metsä tarjoaa meille paljon. Sienestyskausi alkaa keväällä korvasienillä. Tattien ensimmäinen sato kypsyy hyvänä vuonna hämmästyttävän aikaisin, ja kanttarellit kukkivat keltaisina heinäkuusta pitkälle syksyyn. Suppilovahverot ovat sienestyskauden kruunu, niitä odotan aina innolla. Mustatorvisieni on harvinaisempi herkku, jonka löytäminen ilahduttaa aina yhtä paljon. Vuosi vuodelta sienikorini täyttyy aina vain monipuolisemmin, kun opin tuntemaan uusia ruokasieniä.
Ensimmäisenä syksynä opintoihimme kuului paljon maastoretkiä. Nappasin usein sienikorin käsivarrelleni ja toin sen täytenä koulupäivän päätteeksi takaisin. Kaikki eivät sienistä välitä, mutta harvassa ovat ne, joille eivät tuoreet mustikat maistu. Viime syksyltä muistan yhden turvekankaiden kasveja maastossa käsitelleen oppitunnin. Opettaja julisti kahden minuutin hiljaisen mustikansyöntitauon, jotta jokainen sai edes hetkeksi keskittyä kunnolla siihen, mikä eniten sillä hetkellä kiinnosti. Keväällä 2020 poimin karpaloita suolta sormet kohmeessa samalla kun kuuntelin etäluentoa puhelimestani.
Koulupäivien jälkeen metsässä kävely ja luonnon tarkkailu lataa henkisiä akkuja. Äänimaisemaan voi itse vaikuttaa suunnan valinnalla: täydellisen hiljaisuuden lisäksi tarjolla on puiden huminaa, puron lorinaa, majavapadon kohinaa tai lintujen tirskutusta. Metsähallituksen ylläpitämät laavut Evolla tarjoavat mahdollisuuden tulisteluun. Elävän tulen katsominen ja kuunteleminen tyhjentää mielen mukavasti turhasta hälystä.
Evolla on hyvä olla. Koen suurena etuoikeutena sen, että saan asua ja opiskella tässä ympäristössä. Ensimmäisenä talvena hiihtäminen jäi lumenpuutteen vuoksi yhteen kiviseen kertaan, mutta tänä talvena siitä on saanut todella nauttia. Hyvin ylläpidetty hiihtolatu lähtee liki ulko-ovelta, ja sinne suuntaankin seuraavaksi, hämärtyvää taivasta ja pakkasilmaa ihmettelemään.
Teksti ja kuvat: Auli Vesamäki, metsätalousinsinööri amk – opiskelija
>> Koulutuksen kotisivu: www.hamk.fi/metsatalous
