Kestävän kehityksen koulutus valmistaa tien monipuoliseksi ympäristötietouden ja vastuullisuuden osaajaksi, eivätkä opintosisällöt jää työelämän mahdollisuuksille kakkoseksi. Ensimmäinen syksyni (kestävän kehityksen) keke-opiskelijana kului vauhdikkaasti mitä erilaisempien aiheiden parissa. Luonnontieteiden perusteemojen sekä esimerkiksi ilmastonmuutoksen opiskelun lisäksi tutustuimme kestävään kehitykseen käsitteenä ja ilmiönä. Seuraavaksi kurkistamme pintaa syvemmälle kestävän kehityksen tavoitteisiin ja niiden sisältöihin.
Vuosituhattavoitteet ja Agenda2030
Kestävän kehityksen toteuttamista maailmanlaajuisesti ovat ohjanneet jo kolmannen vuosikymmenen ajan Yhdistyneiden kansakuntien laatimat Vuosituhattavoitteet (Millenium Development goals) sekä Agenda2030-tavoitteet (Sustainable Development Goals, SDGs). Vuosituhattavoitteet otettiin käyttöön vuonna 2000 189 YK:n jäsenmaan hyväksymänä. Ne keskittyivät köyhyyden puolittamiseen, parempaan terveyteen, koulutukseen, tasa-arvoon ja puhtaampaan ympäristöön vuoteen 2015 mennessä. Agenda2030-tavoitteet laadittiin vuonna 2015 New Yorkissa kestävän kehityksen huippukokouksessa. Ne ovat maailmanlaajuisia ja pureutuvat niin valtio-, yritys-, järjestö- kuin yksilötasollekin.
Agenda 2030-tavoitteet ottivat merkittävän harppauksen parempaan suuntaan vuosituhattavoitteisiin nähden. Jo määrällisesti nähdään Agenda-tavoitteita olevan huomattavasti enemmän – vuosituhattavoitteita on kahdeksan ja Agenda-tavoitteita 17. Agenda2030 sisältää myös tarkasti eriteltyjä alatavoitteita, jotka tekevät tavoitteista helposti lähestyttäviä. Niiden käytännön toteutus vaikuttaa myös realistisemmalta vuosituhattavoitteisiin verrattuna. Vuosituhattavoitteet sisältävät laajoja kokonaisuuksia, esimerkiksi tavoite seitsemän, ympäristön kestävä kehitys. Tässä tavoitteessa ekologiseen kestävyyteen liittyvät seikat niputetaan kaikki yhteen, kun taas Agenda2030-tavoitteissa sivutaan ekologista kestävyyttä monen eri tavoitteen näkökulmasta. Esimerkiksi vesi- ja maaekosysteemit ovat eritelty omiksi tavoitteikseen. Lisäksi vuosituhattavoitteissa on selkeämmin läsnä ajattelutapa, jonka mukaan kestävän kehityksen tavoitteet koskettavat vain kehitysmaita. Agenda2030 sen sijaan korostaa kaikkien maailman valtioiden roolia kestävyysongelmien ratkaisujen löytämisessä sekä tavoitteisiin osallistumisessa.
Agenda2030-tavoitteita ei varsinaisesti voida asettaa tärkeysjärjestykseen, sillä niiden vuorovaikutussuhteiden toisiaan toteuttava merkitys on suuri. Esimerkiksi hyvä koulutus vähentää köyhyyttä (tavoite 1) ja lisää sukupuolten tasa-arvoa (tavoite 5). Ajatuksena onkin yhtäaikainen toteutus poissulkematta tavoitteita toisiltaan. Voidaanko tästä huolimatta ajatella kaikkien päämäärien olevan samalla viivalla toisiinsa nähden? Pyrkimyksistä huolimatta tavoitteet edistyvät vääjäämättä hieman eri tahdissa. Esimerkiksi köyhyyden poistaminen maailmasta on ollut onnistunut kestävän kehityksen tavoite, sillä äärimmäisen köyhyyden puolittaminen saavutettiin jo vuonna 2010, viisi vuotta ennen vuosituhattavoitteiden suunniteltua takarajaa.
Toisaalta esimerkiksi vastuullisen kuluttamisen Agenda2030-tavoitteen edistyminen on hankalampaa, sillä valtiot eivät ole tasavertaisessa asemassa kehitykseen nähden. Tulevaisuudessa kehittyvien maiden talouden kasvaessa nousevat entistä suuremmat ihmismassat runsaamman varallisuuden piiriin, jolloin myös kulutus todennäköisesti lisääntyy. Kysymys kuuluukin, voivatko rikkaat valtiot kieltää kehitysmaiden kansalaisia astumasta samanlaiseen ylikulutuksen kuplaan, josta me itse olemme saaneet nauttia jo vuosikymmeniä? Ylikulutushan onnistuu vain muiden vähävaraisuuden kustannuksella. Me kaikki emme kuitenkaan voi kuluttaa luonnonvaroja kolmen maapallon verran, sillä meillä on niitä vain yksi.
Mielestäni jonkinlaista priorisointia Agenda2030-tavoitteiden kesken voi tehdä. Tavoitteet Maanpäällinen elämä (15), Vedenalainen elämä (14), Hyvä koulutus (4) sekä edellä mainittu Vastuullista kuluttamista (12) ovat tärkeimpiä Agenda2030-tavoitteita, sillä ekosysteemien elinvoimaisuus ja planetaaristen resurssien riittävyys tulee turvata ensin, jotta ihmisarvoisen elämän edellytykset täyttyisivät. Kaikkien kestävän kehityksen muiden ulottuvuuksien tulee toteutua ekologisen kantokyvyn määräämissä rajoissa. Maapallon kannalta kestävämpiin elintapoihin yltäminen globaalilla tasolla vaatii korkeakoulutettua väestöä, jossa ympäristökasvatus on keskeisessä roolissa. Hyvällä koulutuksella ja talouskasvun kytkemisellä irti luonnonvarojen riistämisestä voidaan luoda hyvinvointia nyt ja tulevaisuudessa. Mitä tavoitteita sinä laittaisit tärkeimpien joukkoon?
Myös kestävän kehityksen kolmen osa-alueen ekologisen, taloudellisen ja sosiokulttuurisen kestävyyden välillä voidaan tarkastella vuorovaikutussuhteita ja tehdä arvotusta. Taloudellinen kestävyys luo toiminnalliset raamit ekologiselle kestävyydelle ja sosiokulttuurinen kestävyys ovat ekologisen ja taloudellisen kestävyyden yhteistulosta. Taloudellinen kestävä kehitys vaatii kuitenkin talousjärjestelmän huolellista tarkastelua ja uudistamista, jotta ekologinen ja sosiokulttuurinen kestävyys voisivat toteutua.
Kestävän kehityksen periaatteiden mukainen maailma on mahdollinen, jos ihmiset päättävät sitoutua sen saavuttamiseen. Tarvitaan pitkäjänteisyyttä ja globaalia yhteistyötä. Toivottomuuden sijaan onkin hyvä keskittyä luomaan parempaa huomista tieteen ja ahkeran työn voimin. Juuri tämän takia kestävän kehityksen opiskelu kannattaa – me otamme ongelmien ratkomisen omiin, osaaviin käsiimme! Jos haluat opiskella arvoihisi pohjautuvaa alaa, oppia lisää kestävästä elämäntavasta sekä ymmärtää ja havainnoida ympäröivää maailmaa syvällisemmin, voisivat keke-opinnot olla oikea valinta juuri sinulle.
Teksti: Petra Teittinen, tuleva ympäristösuunnittelija (AMK)
>> Koulutuksen kotisivu: https://www.hamk.fi/amk-tutkinto/kestava-kehitys-ymparistosuunnittelija-amk/
