Juha Isokangas opiskelee Hämeen ammattikorkeakoulussa ammatilliseksi opettajaksi. Hän suorittaa opetusharjoitteluaan HAMKin bio- ja elintarviketekniikan koulutusvastuussa kevään 2018 aikana. Harjoitteluun kuuluu myös opetuksen seuraaminen sekä oppimispäiväkirjan pito. Tässä ote hänen oppimispäiväkirjastaan.
MAANANTAI 12. MAALISKUUTA 2018
Lisää opetuksen seurantaa – kuluttajatutkimuksen työpaja
Liittyen edelliseen tekstiin työelämän vaatimuksista ja niistä johdetuista osaamistavoitteista, minulla oli mahdollisuus päästä seuraamaan opetustilannetta, jossa bio- ja elintarviketekniikan opiskelijat toteuttivat itse suunnittelemansa kuluttajatutkimuksen suklaakonvehtien täytteeksi kehitettyjen hillojen arvioimiseksi. Arviointi tapahtui aistinvaraisesti tuotteen ulkonäköä, hajua ja tietenkin makua arvioimalla. Kuluttajatutkimus toteutettiin yhdessä liiketoiminnan ja muotoilun koulutusvastuiden kanssa ja se liittyy HAMKin WhatsUP-hankkeeseen, jossa alueen yrityksille tarjotaan liiketoimintamallien kehittämistä ja kokeiluja. Matalan kynnyksen kehitysideat ja kokeilut opiskelijoiden toimeenpanemina antavat yrityksille merkityksellistä tietoa liiketoiminnan kehittämisen tueksi, ja opiskelijoille hyödyllistä kokemusta projektityöskentelystä.
Kuluttajatutkimus oli osa 1. vuoden opiskelijoiden Biologiset raaka-aineet ja niiden turvallinen käsittely opintojaksoa. Opiskelijat olivat kurssin aikana opiskelleet teoriaa aistinvaraisesta arvioinnista, kouluttaneet aiheen muiden koulutusvastuiden opiskelijoille (liiketoiminta ja muotoilu) sekä ryhmätyönä laatineet tutkimuksen toteuttamista varten toteuttamiskelpoisen tutkimussuunnitelman, jonka opettaja oli hyväksynyt.
Varsinainen kuluttajatutkimus toteutettiin aamupäivän mittaisena työpajana, jossa bio- ja elintarviketekniikan opiskelijat toteuttivat tutkimuksen ja liiketoiminnan opiskelijat (ja henkilökunta) toimivat tuotteiden arvioijina.
Työpaja aloitettiin opettajan lyhyellä alustuksella aiheeseen, jonka jälkeen ryhmät valmistelivat omat arviointipisteensä. Ryhmiä oli yhteensä kuusi, joista kaksi keskittyi ulkonäön arvioimiseen, kaksi hajun arvioimiseen ja kaksi tuotteen maun arvioimiseen. Kunkin ryhmän tavoitteena oli saada vähintään 10 arviointia omalla pisteellään.
Bio- ja elintarviketekniikan opiskelijoiden lisäksi myös muotoilun opiskelijoilla oli oma pisteensä työpajan aikana. Muotoilun opiskelijat olivat suunnitelleet hankkeeseen erilaisia pakkauksia suklaakonvehdeille, ja opiskelijat arvioivat näitä pakkauksia ja niiden kiinnostavuutta kuluttaja näkökulmasta.
Arviointiin oli varattu 1,5 tuntia aikaa, mutta kaikki ryhmät saivat kasaan 10-25 arviointia huomattavasti nopeammassa ajassa. Työpajan loppuaika käytettiin tulosten koontiin ja yhteenvedon kirjoittamiseen, joka käytiin opettajan kanssa läpi ryhmäkohtaisesti tilaisuuden päätteeksi. Yhteenvedot koottiin myös Moodleen kurssialueelle mahdollista jatkokäsittelyä varten. Yhteenvedon tarkoituksena oli varmistaa, että ryhmillä on tulokset (jotka esitellään myöhemmin tutkimuksen toimeksiantajalle) ja keskustella ryhmän kanssa tutkimuksen toteutuksesta, sekä tämän tyyppisen kuluttajatutkimuksen mielekkyydestä oppimismenetelmänä.
Muutamia huomioita työpajasta:
1. Opiskelijat pitivät kuluttajatutkimusta mielekkäänä ja kiinnostavana tapana oppia. Tutkimuksen suunnittelu ja toteutus vastasivat työelämässä tapahtuvaa kuluttajatutkimuksen toteutusta, joskin ”kuluttajat” olivat tässä tapauksessa arviointiin värvättyjä opiskelijoita. Tämä seikka saattaa näkyä tutkimustuloksissa, mutta tutkimuksen toteutuksen kannalta tällä ei ole mielestäni merkitystä. Vastaavanlaisia tutkimuksia tai projekteja, jotka toteutetaan toimeksiantajalle, toivottiin jatkossa lisää.
2. Ryhmien yhteenvedot tuloksista oli laadittu monella eri tavalla. Osa yhteenvedoista sisälsi analyyttistä tarkastelua ja tutkimuksen kehitysideoita, kun osa yhteenvedoista oli vain kuvaajia saaduista tuloksista. Yhteenvedon esittäminen ja opettajan johdolla käyty keskustelu auttoi ryhmää analysoimaan ja tulkitsemaan tuloksia ja tutkimuksen toteutusta, vaikka ryhmät eivät sitä olleet välttämättä yhteenvedon laatimisen aikana tehneet. Yhteenvetoa täydennettiin keskustelun aikana.
3. Yksi ryhmä (kuudesta) käytti tutkimuksen tekemiseen digitaalista kyselyä verkossa, josta tutkimustulokset olivat helposti saatavissa suoraan yhteenvetoa varten. Viisi ryhmää luotti perinteiseen paperiseen tutkimuslomakkeeseen, josta tiedot oli siirrettävä Exceliin tai vast. ohjelmaan tulosten tarkastelua varten. Digitaaliset ja verkkopohjaiset kyselyt ovat yleistymässä myös työelämän kuluttajatutkimuksissa ja palaute- tms. kyselyissä mobiililaitteiden kehittymisen myötä. Data on valmiiksi digitaalisessa muodossa, ja kyselyohjelmista on yleensä saatavissa myös graafinen esitys tutkimuksen tuloksista.
4. Monialaiset hankkeet nähdään myös koulutusvastuiden näkökulmasta kiinnostavina. Haasteena on toiminnan koordinointi ja hankkeista ja niiden etenemisestä tiedottaminen, jokaisella koulutusvastuulla on kuitenkin omat oppimistavoitteensa hankkeen sisällä. Hankkeiden tehokkaampi johtaminen ja hyödyntäminen vaatii avointa yhteistyötä ja kommunikaatiota. Työelämän kannalta on varmasti hyvä, että opiskelijat ovat mukana monialaisissa hankkeissa jo opiskeluaikanaan.
Kaiken kaikkiaan työpaja oli erittäin mielenkiintoinen opetustapahtuma. Paitsi että opiskelijat vaikuttivat pitävän siitä, se palvelee myös työelämän osaamistarpeita hyvin. Tämän suuntaista opetusta olisin kaivannut jo omissa opinnoissani aikoinaan, ja näen sen opiskelijoiden motivaation ja työelämävalmiuksien kannalta erittäin tärkeänä.
