Kadonneen helmen metsästys

0

Sabrina Nykänen toimi opiskeluaikanaan kestävän kehityksen opiskelija-assistenttina ja valmistumisen jälkeen opetusassistenttina. Tätä kautta hän päätyi hankekoordinaattoriksi Kadonneen helmen metsästys -hankkeeseen. Annetaan Sabrinan kertoa, kuinka asiat etenivät:

Valmistuin vuoden 2017 joulukuussa ympäristösuunnittelijaksi HAMKin kestävän kehityksen koulutuksesta. Hain opiskelemaan kyseiseen koulutukseen, sillä olin (ja olen edelleen) huolissani ihmisen toiminnan vaikutuksesta luontoon ja tunsin kutsumusta ympäristöalalle.

En kuitenkaan heti opintojen alussa tiennyt, mitä unelmatyöni tulisi sisältämään, ja opiskeluaikana tuli ehkä vähän liiankin paljon kannettua huolta siitä, mitä valmistumisen jälkeen tulisi tapahtumaan. Oma polku alkoi kuitenkin muodostua ja palaset loksahdella kohdalleen kuin itsestään, kun aloin välillä pysähtyä hetkeksi miettimään, mistä aidosti sytyn ja saan energiaa.

Yksi asia johon olen erityisesti halunnut panostaa opintojen aikana on paikkatieto. Kestävän kehityksen opiskelijat pääsevät tutustumaan paikkatiedon kiehtovaan maailmaan jo ensimmäisenä opiskeluvuonna. Sen lisäksi, että paikkaan sidotun tiedon käsitteleminen on äärimmäisen mielenkiintoista, olen halunnut panostaa paikkatietoon, koska mielestäni tätä taitoa hallitseva ympäristösuunnittelija erottuu selkeästi työmarkkinoilla. Paikkatieto-osaaminen on vaikuttanut sekä omaan että monen muun alumnin työllistymiseen.

Toisesta opiskeluvuodesta eteenpäin tein opintojen ohessa töitä kestävän kehityksen koulutusohjelman opiskelija-assistenttina. Valmistumisen jälkeen jatkoin työtehtäviäni kokoaikaisena opetusassistenttina. Päätehtäviini kuului paikkatiedon ja tutkimusvälineiden käytön opettaminen. Työn ansiosta sain arvokkaan mahdollisuuden syventää osaamistani jakamalla sitä muille.

Raakku viihtyy kirkkaiden, virtaavien vesien pohjalla. Kuva: Sabrina Nykänen.

Työskentelen kesäkuusta 2018 alkaen hankekoordinaattorina Hämeenkyrön kunnan Kadonneen helmen metsästys -hankkeessa. Hankkeessa kartoitetaan erittäin uhanalaisen jokihelmisimpukan eli raakun viimeisiä jäljellä olevia populaatioita Hämeenkyrössä. Hankkeen konkreettinen tuotos on paikkatietojärjestelmään ja avoimiin aineistoihin pohjautuva menetelmä, jolla potentiaalisia raakkujokia ja -puroja voidaan kartoittaa.

Sabrina Nykänen kartoittamassa raakkuja pintasukeltamalla. Kuvat: Anne Hirvonen.

Aloin kehittää kyseistä kartoitusmenetelmää viimeisessä opintoihin liittyvässä harjoittelussa Suomen luonnonsuojeluliiton Pirkanmaan piirillä, joten voi sanoa, että päädyin nykyiseen työhöni opintojen aikana luomieni suhteiden kautta. Tein harjoittelutehtävää sekä piirille että Hämeenkyrön kunnan Kolmen helmen joet -hankkeelle, ja asiat johtivat siihen, että työni päätettiin hankkeistaa.

Aluksi työn ottaminen vastaan jännitti, sillä olin mielestäni kokematon ja nyt olisin vastuussa kokonaisesta hankkeesta. Opinnot ovat kuitenkin valmentaneet minua projektitöihin ja voin tarvittaessa pyytää apua kokeneemmilta kollegoilta: joskus riittää sekin, että osaa ja tietää keneltä kysyä apua.

Lopuksi haluan sanoa, että opintojen aikana luodulla verkostolla sekä harjoitteluilla ja opinnäytetyöllä on oikeasti merkitystä työelämään sijoittumisen kannalta, joten niihin kannattaa panostaa. Lisäksi ei haittaa, vaikka ei heti tiedä, mitä tehdä valmistumisen jälkeen tai osaa kaikkea: oma aktiivisuus ratkaisee.

Ja välillä voi pysähtyäkin: mieti mistä aidosti sytyt ja saat energiaa – ja tee sitä.

Teksti: Sabrina Nykänen

Leave A Reply