Suomalainen työelämä on jatkuvassa muutoksessa. Yleistynyt lausahdus on, että varmaa on vain muutos. Se kuvaa hyvin epävarmuuden ilmapiiriä. Muutos on onneksi myös mahdollisuus. Tiukat paikat vaativat meiltä pysähtymistä ja ajattelemista, teemmekö asioita oikein, jos olemme päätyneet näin kestämättömään tilanteeseen? Silloin tarvitaan kokonaisvaltaista kehittämistä, jossa huomioidaan niin prosessit kuin ihmisetkin.
Tietoyhteiskunnasta ihmistalouteen
Työelämän muutosta ja tulevaisuuden visioita on käsitelty tänä syksynä mm. Nordic Business Forumissa Helsingissä ja Työterveyspäivillä Tampereella. Peter Diamandis ja Petri Rajaniemi puhuivat molemmat siitä, kuinka esihistoriassa suuntaa näyttivät valtioiden päämiehet, teollisella aikakaudella merkittävien teollisuusyritysten johtajat ja nyt vaikutusvalta on levinnyt sirpaleiseksi. Rajaniemen osuvan vertauskuvan mukaisesti olemme siirtyneet nippu-uitosta koskenlaskuun. Erityisesti sosiaalinen media on mahdollistanut sen, että kuka vaan voi nousta yhteiskunnallisesti merkittäväksi vaikuttajaksi.
Olemme siirtymässä tietoyhteiskunnasta ihmistalouteen (Rajaniemi 2016). Tekniikan kehitys mahdollistaa suorittavan työn siirtämistä koneille. Sekä Rajaniemi että Diamandis näkivät robotiikan merkittävänä tulevaisuuden työelämää muuttavana tekijänä. Tuottavuuden ja kannattavuuden näkökulmasta se on mahtavaa kehitystä, mutta työhyvinvoinnin näkökulmasta vähän niin ja näin. Yhteiskunnallisen työhyvinvoinnin kulmakiviä on, että ihmisille on töitä. Toisaalta myös työn mielekkyys on osa työhyvinvointia. Diamandis nosti esille robottien suoritusvarmuutta, kun niillä ei ole sairauslomia eikä ”huonoja päiviä”. Siksi ne sopivat hyvin tuotantotyöhön. Rajaniemi tähdensi, että ihmistaloudessa tärkeimmäksi osaamiseksi nousevat kyvyt, joita koneilla ei ole. Näistä keskeisimpiä on empatia, joka korostuu erityisesti esimiestyössä.
Kohti sujuvampaa työtä
Arja Ala-Laurinaho ja Anna-Leena Kurki käsittelivät Työterveyspäivillä työelämän muutoksesta johtuvia kuormitustekijöitä. Työn tekemisen muuttuessa myös kuormitustekijät muuttuvat. Fyysiset vaatimukset ovat vähentyneet, mutta kognitiiviset ja sosiaaliset vaatimukset lisääntyneet. Työelämän yleisimpiä haasteita ovat tietotulva ja jatkuvat keskeytykset. Ongelmakohtia löytyy jokaisen työstä ja jokaisesta yrityksestä, mutta keskeistä on, miten niitä ratkotaan. Ala-Laurinaho ja Kurki korostivat, kuinka tärkeää on tutkia ja kehittää työskentelytapoja yhdessä. Jos pulmatilanteissa ratkaisu jää vain yksilön opiksi, se harvoin siirtyy organisaation opiksi. Pulmatilanteissa asioita tulisi tarkastella myös laajemmasta näkökulmasta, jotta päästäisiin nippelien korjaamisesta kokonaisuuksien kehittämiseen.
Muutosta ei voi pysäyttää eikä juuri hallitakaan, mutta siihen voi sopeutua. Ehkä myös arvomaailmamme muuttuu, kun kovat ja pehmeät arvot sekoittuvat toisiinsa. Työhyvinvointia ei voida ulkoistaa työterveyshuollolle vaan se täytyy rakentaa sisälle organisaatiokulttuuriin. Rajaniemen sanoin henkilöstön kokonaisvaltainen tuloksentekokyky ja johtajuus tulevat olemaan liiketoiminnan kovaa ydintä.
Kirjoittaja: Marjo Vaalgamaa, projektikoordinaattori, Hyvän työelämän ääni -hanke , Hämeen ammattikorkeakoulu
Lähteet:
Ala-Laurinaho, A. & Kurki, A-L. (14.9.2016). Ongelmista ratkaisuihin – työyhteisö työnsä kehittäjänä. Työterveyspäivät, Tampere.
Diamandis, P. (6.10.2016). Implications of Exponential Technologies Digitization. Nordic Business Forum, Helsinki.
Rajaniemi, P. (14.9.2016). Toimintaympäristön muutos – mahdollisuudet esiin ihmisissä, yhteisöissä, yrityksissä. Työterveyspäivät, Tampere.
