Koodausta pienluokkalaisten kanssa

0

Oppilaat olivat käyttäneet tietokoneita viikottain, mutta käyttäjinä olivat varsin eri tasoisia. Osa oppilaista harjoitteli Airon käyttöä, osa Wordin käyttöä, ja muutama osasi käyttää konetta monipuolisesti hakien mm. tietoa netistä, sekä liittää kuvia ja tekstiä Wordiin. Ohjelmointia ei kukaan ollut vielä kokeillut.

Ruutupaperimato

Aloitimme koodausharjoittelun ruutupaperin avulla. Jokaiselle annettiin tyhjä ruutupaperi, jonka jälkeen annoin suullisia ohjeita mitä ruutuja tuli värittää. Aloitusruutu väritettiin yhtä aikaa. Tämän jälkeen en näyttänyt mallia, vaan jokaisen tuli kuunnella pelkät suulliset ohjeet ja värittää ruutuja  niiden mukaan. Esimerkiksi ”Väritä kolme ruutua oikealle.” tai ”Väritä neljä ruutua ylöspäin.”

Haastavaksi osoittautui eri käsitteet, sekä ohjeiden muistaminen. Ohje tuli toistaa useaan kertaan, jotta kaikki pysyivät kärryillä. Kukaan kuudesta oppilaasta ei saanut täsmälleen ohjeiden mukaista matoa aikaiseksi, vaan jokaisella meni jossain kohtaa väärin. Tehtävä oli haastava, ja yksi oppilas meinasi hermostua kokonaan.

 

Seuraavalla kerralla annoin saman tyhjän ruutupaperin, mutta nyt jokainen sai suunnitella oman ruutumadon. Värityksen jälkeen tehtävänä oli kirjoittaa koodausohjeet matoon. Väritys oli helppoa ja mieluisaa, mutta ohjeiden kirjoittaminen oli haastavaa. Oppilaiden oli vaikeaa muistaa minkä ohjeen oli jo kirjoittanut, ja mikä ohje tuli kirjoittaa seuraavaksi. Keksin kuitenkin ottaa napin avuksi kulkemaan ruutuja pitkin. Näin oppilaat hahmottivat madon etenemisen, ja ohjeet oli helpompi kirjoittaa ylös.

 

 

 

Kun tehtävä oli valmis, kokeiltiin koodausta parin kanssa. Vuorotellen kerrottiin väritysohjeita ja lopuksi tarkastettiin tuliko samanlainen. Tehtävä oli mieluisa ja onnistui ilman aikuisen ohjausta.

 

 

 

 

Liikkuva nappi

Kokeilimme myös koodausohjeiden tekoa niin, että annoin tyhjän ruutupaperin, ja sanalliset ohjeet miten nappi liikkui ruudukossa. Oppilaiden tehtävänä oli lukea ohjeet ja liikuttaa nappia ohjeiden mukaan.

Tämän jälkeen oppilaiden piti kirjoittaa sanallisen ohjeen viereen koodausohje esim. 3-> tai 2 <-. Tehtävä onnistui hyvin, ja se oli oppilaista kiinnostavaa ja motivoivaa.

 

Pohdintaa..

Ensimmäisellä koodauskerralla pelkästään kuullun perusteella tehty työ oli haastavaa, mutta sen jälkeen kun oppilaat saivat itse suunnitella ja kirjoittaa ohjeita, niin tehtävät muuttuivat mielenkiintoiseksi. Mielestäni harjoitukset olivat todella monipuolisia ja harjoittivat montaa eri osa-aluetta. Toistot ja eri variaatiot samasta tehtävästä auttoivat oppilaita myös ymmärtämään mistä koodauksessa on oikein kyse. Aion jatkossa ottaa samanlaisia tehtäviä oppilaiden kanssa, sekä kokeilla Junior Scratchia.

 

 

 

 

Leave A Reply