Viidennen luokan oppilaat pääsivät tutustumaan ohjelmointiin erilaisen tapaan: ilman koneita. Alkukeskustelussa kävi ilmi, että moni oppilas yhdistikin ohjelmoinnin ainoastaan tietokoneella tai tableteilla tapahtuvaan toimintaan. Toisenlaisten harjoitteiden avulla oppilaat saivat ohjelmointiin uusia näkökulmia ja ymmärrys ohjelmoinnista syveni.
Aloitimme pajan katsomalla virikkeeksi lyhyen videon. Videolla oppilaat ohjelmoivat opettajaa tekemään voileivän, ja kaikki ei suju aivan kuten pitäisi. Oppilaille hahmottui selvästi, miten ohjelmoidessa täytyy ohjeistaa jokainen tapahtuma. Keskustelussa näkyi myös toisten oppilaiden selvä harrastuneisuus aiheessa.
Paja jatkui pistetyöskentelynä. Oppilaat kiersivät ryhmissä kolme pistettä, joiden ohjeet katsoimme yhdessä etukäteen. Jokainen piste oli kestoltaan noin 15 minuuttia, minkä jälkeen yhteisestä merkistä oppilaat siirtyivät toiseen pisteeseen.
Ensimmäisessä pisteessä oppilaat työskentelivät pareittain. Toinen pareista oli robotti, toinen ohjaaja. Ohjaajan tehtävä oli ohjeistaa robottia jumppaamaan yksinkertaisin ohjein. Lisätehtävänä oli ohjeistaa robotti laittamaan reppu selkään. Robotin ja ohjaajan vuoroa vaihdettiin.
Toisessa pisteessä oppilaiden tehtävänä oli ohjeistaa pari piirtämään vihkoonsa sama kuvio, joka toisella oli valmiina paperilla, näyttämättä alkuperäistä toiselle. Oppilaiden piti itse keksiä ohjeet esim. mistä kohtaa kuviota aloitan ohjeistuksen. Vuoroa vaihdettiin ajan puolivälissä. Lisätehtävänä oli piirtää oma kuvio ja ohjeistaa se parille.
Kolmannessa pisteessä opeteltiin vuokaavio. Oppilaat tutkivat valmista vuokaavio-mallia aiheesta säänmukainen pukeutuminen. Oppilaille jaettiin valmiit kortit uuteen vuokaavioon (läksyjen tekeminen), ja heidän tehtävänään oli järjestää mallin avulla kortit oikeaan järjestykseen. Lisätehtävänä oli keksiä oma vuokaavio ja piirtää se vihkoon.
Pistetyöskentely sujui hienosti. Oppilaat pääsivät tehtäviin hyvin mukaan, ja aika oli riittävä. Ennakkoon ajattelin vuokaavion olevan hankalin piste, sillä siinä täytyi keksiä itse uusi kaavio. Vuokaavio tuntui kuitenkin olevan oppilaille helppo, ja sen myötä nopein tehtävä.
Pistetyöskentelyn jälkeen oppilaat kertoivat palautteessaan jumppa-pisteen olleen mukavin, koska siinä pääsi liikkumaan ja olemaan ohjelmoitavana. Osalle piirtäminen oli ollut vaikein piste. Vuokaavio koettiin ”vähän outona”, sillä siinä piti keksiä itse uutta. Vuokaavio kannattaisikin ehkä yhdistää johonkin isompaan kokonaisuuteen, sillä irrallisena asiana se tuntuikin jäävän aika pinnalliseksi jaoppilaiden oli hieman hankalaa nähdä sitä varsinaisesti osana ohjelmointia.
Ohjelmointi oli selvästi mieluisaa ja kiinnostavaa. Jälkeenpäin oppilaat tuumasivat, että olivat tehneet näitä vastaavia harjoitteita ennenkin, he eivät vaan tienneet sen olevan ohjelmointia. Ymmärrys siitä, mitä ohjelmointi on, kasvoi varmasti. Oppilaat kertoivat, että heillä ei ole ollut paljon aikaisempaa kokemusta ohjelmoinnista, joten tämän kokemuksen päälle on hyvä alkaa rakentaa pohjaa erilaisille ohjelmointikokemuksille myös välineillä.
