Uuden OPS:n myötä myös minun, vanhan jäärän, pitää yrittää uudistua ja uskaltaa kokeilla jotakin uutta.
Visuaalinen ohjelmointi tuntuu helpolta tavalta kokeilla ohjelmointia: näkee helposti käskyjen vaikutuksen… tai että ei ihan toimikaan.. 🙂
Otin tavoitteekseni kokeilla Scratch-ohjelmaa kahden 7. lk matematiikan ryhmäni kanssa. Ohjelma oli tuttu osalle oppilaista jo alakoulusta. Muutama oli ohjelmoinut jo enemmänkin. Näiden oppilaiden taitoja hyödynsinkin; he saivat toimia tutoreina kun minun taitoni eivät enää riittäneetkään.
En yrittänytkään saada aikaan isoja ohjelmointiprojekteja, sillä aikaa oli käytössä n. neljä tuntia. Tutustumista jo valmiisiin peleihin ja animaatioihin ja sitten yrityksen ja erehdyksen kautta omiin animaatioihin.
Kokeilu onnistui mielestäni hyvin, sillä loppukyselyssäni useassa palautteessa todettiin ohjelmoinnin olleen kivempaa kuin aluksi oli ajatellut :” un sanottiin että ruvetaan ohjelmoimaan en tiennyt mitä mieltä olisin siitä. Aluksi oli tosi tylsää mutta kun tehtiin sitä enemmän niin se muuttui tosi kivaksi. Tykkäsin siitä!”
Toki myös toisenlaisiakin vastauksia tuli:” Luulin että se olisi hauskaa. Se oli tylsää.”.
Ohessa muutama diagrammi kyselyn tuloksista:
Loppusanat
Kokeilu oli onnistunut. Oma epäilykseni tuntien onnistumisesta hälveni kokeilun edetessä. Voin siis hyvillä mielin kannustaa kollegoja reippaasti vaan heittäytymään vaikka kovasti jännittäisi omat taidot. Koulussamme on oppilasagentteja jotka ovat tutustuneet robotiikkaan ja he tulevat tutoroimaan robotin ohjelmoinnissa loppuvuodesta tunneilleni. Katsotaan miten oppilaat ottavat sen vastaan. Toivon, ja luulenkin että osa saa kipinän jatkaa seikkailua ohjelmoinnin parissa. 🙂
