Moikka kaikille! Minä olen Netta 37- vuotias äiti, opiskelija, sinkku ja työssä käyvä nainen Humppilasta. Miksi kirjoitan tätä blogia, on se, että tuon esille omasta näkökulmasta millaista minun opiskeluni on HAMK:ssa monimuoto-opiskelijana tulevaksi sairaanhoitajaksi. Blogin kirjoittaminen aiheesta lähti minun opiskelujeni kautta, kun meidän ryhmällämme on meneillään projektiharjoittelu opinnot, jossa saimme aiheeksi markkinoida HAMK:ssa opiskelua.
Sairaanhoitajaopinnot
Minun sairaanhoitajaopintoni alkoivat HAMK Forssassa keväällä 2021. Pohjakoulutukseltani olen lähihoitaja, jonka vuoksi varmaan oli aika selkeää, että lähden lisää kouluttamaan itseäni. Monimuoto vaihtoehto sopi minun elämäntilanteeseeni parhaiten, koska taloudellisen tilanteen vuoksi en olisi voinut suorittaa opintoja pelkästään päiväopintoina. Tähän mennessä opintojen matka on ollut kieltämättä kirjava ja tunteita herättävä, mutta erittäin opettava. Kun aloittaa elämässä jotain uutta, päässä käy aika myllerrys ja vie aikaa ennekuin se ”uusi” tasapainottuu ja tulee osaksi sinun arkeasi. Näin minä ehkä voisin kuvailla, miten opinnot lähtivät ja miten nyt sujuu. Ensinnäkin tarvitsee olla suunnitelma. Suunnitelma miten työn, kodin ja perheen väliin sovitat opiskelusi ja vielä viimeisenä, mutta ei vähäisempänä sinun tulee muistaa myös oma jaksamisesi. Minä teen kolmivuorotyötä, ja työpäiväni ovat 12- tuntisia. Miten sitten olen saanut tämän sovitettua kouluni kanssa? Joskus tätä asiaa kysyn myös itseltäni. Koen, että tässä asiassa on monien tekijöiden summa, niin työnantajan, koulun, mutta varsinkin oma osuuteni. Työnantaja tukee opiskeluitani pitkälti minun työvuorojeni puitteissa, että kouluun pääsen läsnä olevaksi. Kuitenkaan tämä ei tietenkään aina toteudu, ja tällöin olen sopinut opintojen vastaavan opettajan kanssa korvaavista tehtävistä tai sitten olen suorittanut päivän myöhemmin eri luokan kanssa. Kuitenkin tässä on päävastuu minulla itsellä. Meillä on ollut pääosin lähipäiviä kaksi kertaa viikossa, arkena yhtenä iltana ja lauantai päivisin sekä meillä on paljon opintoja etänä zoomin kautta, joka mahdollistaa osallistumisen oikeastaan mistä vain.
Monimuotokoulutus
Minun luokaltani kaikki tosiaan käyvät opintoja monimuotona. Suurimmalla osalla on perhe ja ovat työssä käyviä sekä he vielä saattavat tulla pidemmältä matkalta kouluun. Osa taas saattaa olla opintovapaalla ja perhe sekä työtilanne saattaa olla erilainen. Kaikesta huolimatta, jokainen menee omaa tahtia ja polkua, mutta tavoite on varmasti sama. Tässä tullaan myös siihen, että kaikilla meillä on erilainen henkilökohtainen perhetilanne ja kukin meistä suorittaa opintoja omalla tavallaan. Voisin sanoa kuitenkin, että meillä kaikilla on sama tavoite, ja tätä tavoitetta tukee niin, koulu kuin luokkakaverit, että meistä tulee sairaanhoitajia. Haluan nostattaa tässä kohden ihan loistavasta ryhmähengestä, joka luokallamme on. Se kantaa pitkälle, todella pitkälle ja opintojen kautta olen saanut uusia tuttavuuksia, ja osasta tullut jopa ystäviä minulle. Eli tämä on elinikäinen matka, ja heistä olen kiitollinen. Ja heitä kohtalotovereita tarvitset rinnallesi opintoihin, heistä on suuri tuki ja turva.
Omia pohdintoja
Sitten tulee niitä päiviä, viikkoja tai kausia, kun sitä huomaa pohtineensa, että mihin minä ryhdyin. Onko tämä nyt sen kaiken arvoista ja mitä, minä sitten oikeastaan haluankaan. Nämä päivät tai kaudet tulevat pintaan minulle silloin, kun kaikki puskee päälle yhtä aikaa. Niin työelämän puolesta on kiirettä tai stressiä tai on ollut pitkiä päiviä takana, siihen omat kiukuttelevat teini-ikäiset sekä koulun deadlinet huutaa samaan aikaan korvassa. Joskus on priorisoitava asioita. Minä teen kolmivuorotyötä ja minulla on teini-ikäiset harrastavat pojat, joiden isästä olen vuosia sitten eronnut. Pojat siis ovat pääsääntöisesti vuoroviikoin luonani. Joten sitten tulee myös se syyllisyys sieltä, kun olet joko töissä tai koulussa tai koulutehtävien äärellä. Mutta siihen prioriointiin, on laitettava asiat tärkeysjärjestykseen. Tässä nyt tarkoitan omalla kohdallani sitä, että joskus luovun mm. siitä koulupäivästä, että pääsen lapseni peliä katsomaan tai olemalla ihan vaan heidän kanssaan kotosalla. Se on elämää. Ja itse tiedostaa sen, että minä pystyn myöhemmin jonkun päivän korvaamaan. Tässä tullaan vastaan paljon koulun puolesta, ja aina korvaavia päiviä löytyy enemmin tai myöhemmin. Joskus pitää myös priorisoida tehtäviä, jos on useita päällekkäisyyksiä, mistä minä aloitan ja voinko jonkin tehtävän palauttaa myöhässä tai pyytää siihen lisäaikaa? Vaikka kausia tulee silloin tällöin, en kuitenkaan hetkeäkään ole katunut, että opintielle lähdin. Vaikka kuinka kliseiseltä kuulostaa, että kaiken saa järjestymään, niin se vain on. Asiat vain järjestyvät ja menevät eteenpäin omalla painollaan. Joskus tarvitsee enemmän tukiverkkoa ympärille, mutta on heitäkin, jotka ilman tukiverkkoa asiat saa järjestymään. Lopuksi haluan sanoa. Kaikesta siitä, mikä mietityttää opiskeluun lähtemiseen. Se kannattaa, kyllä varmasti joutuu miettimään taloudellisesta näkökulmasta, miten se vaikuttaa perheeseen, tai omaan vapaa-aikaan sekä omaan työhön. Pitää myös varautua ajankäytön ongelmiin ajoittain ja joskus niihin iltoihin, kun pusket sitä tehtävää, jonka deadline on aamulla. Tästä kaikesta huolimatta, se kannattaa, ja isommassa mitta kaavassa se tulee antamaan sinulle paljon enemmän kuin se vie.
Rakkaudella, Netta
