HAMK vastasi tänä vuonna vuosittaisten sosiaalialan AMK verkostopäivien järjestämisestä. Onnistuneen päivän monipuolinen ohjelma herätti paljon ajatuksia sosiaalialasta ja teemoista, joiden ympärille tekemisemme ammattikorkeakouluissa kiertyy.
Taisi olla ensimmäinen kerta, kun tämäkin tapahtuma järjestettiin virtuaalisesti ja vaikka olemme kaikki jo kyllästymiseen asti kuulleet pandemiasta, sen vaikutuksista sekä siitä, millainen uusi normaali tulee olemaan, ei sitä voi myöskään sivuuttaa tulevasta puhuttaessa: niin merkittävästi viimeinen vuosi on muuttanut yhteiskuntaamme ja jopa maailmankuvaamme. Sosiaaliala, kuten koko yhteiskunta, tulee näkemään poikkeusajan vaikutuksia vielä pitkään. Pandemia on kurittanut eniten heikoimmassa asemassa olevia ja hyvinvointiyhteiskuntaamme mitataankin nyt siinä, kuinka onnistumme eheyttämään näitä vahinkoja – ja toisaalta myös siinä, miten teemme ennaltaehkäisevää työtä ja rakennamme niin vahvaa hyvinvoinnin pohjaa, että kestämme myös seuraavan kansallisen tai globaalin kriisin, joka valitettavasti eittämättä tulevaisuudessa vaanii.
Niin lapset ja nuoret kuin vanhukset sekä erityisen tuen tarpeessa olevat ryhmät ovat joutuneet maksamaan pandemiasta kovan hinnan emmekä vielä edes tiedä, millaisia pitkäaikaisvaikutuksia sosiaalisella eristäytymisellä tulee olemaan ihmisten niin henkiselle kuin fyysisellekin hyvinvoinnille. Pandemia on pahentanut entisestään polarisaatiokehitystä ja ongelmat ovat entistä monitahoisempia. Tämä korostaa entisestään tarvetta yhteistyölle, joka nousi todella vahvasti esiin myös Sosiaali- ja terveysministeriön sosiaalineuvoksen Juha Luomalan puheenvuorossa tulevaisuuden sote-keskuksista.
Olennaista on, miten saavutamme sote-uudistuksen tavoitteet: miten rakennamme laadukkaan ja yhdenvertaisesti toteutuvan hyvinvoinnin palvelujärjestelmän, jossa toimijat monialaisessa yhteistyössä huolehtivat hyvinvoinnista kokonaisvaltaisesti, ja toisaalta huolehtivat myös niistä yhteisöistä ja rakenteista, joiden osia me kaikki yksilöt olemme. Myös Suomen kestävän kasvun ohjelmassa on nostettu esiin läpileikkaavana teemana alueellisen, sosiaalisen ja sukupuolten tasa-arvon edistäminen; tämän toteutumisessa vaikuttavalla ja ennaltaehkäisyyn panostavalla palvelurakenteella on aivan avainrooli.
Koulutusorganisaationa meillä on erityinen vastuu ja mahdollisuus olla rakentamassa parempaa tulevaisuutta. Meidän tehtävämme on rakentaa osaamista, tuottaa tutkimuksellista tietoa näyttöön perustuvan toiminnan pohjaksi ja näin kehittää koko toimintakenttää, sekä antaa alalle valmistuville tulevaisuuden ammattilaisille eväät, joilla he pystyvät tekemään työtään vaikuttavasti ja tuloksekkaasti sekä olemaan oman alansa aktiivisia kehittäjiä. Meidän ammattikorkeakouluissa tulee olla rohkeita uudistajia ja innovoijia.
Tulevaisuudessa erityisesti korostuvan monitoimijaisen työn tukemiseksi meidän on tärkeää kasvattaa vankan substanssiosaamisen lisäksi ennen kaikkea yhteistyön tekijöitä: toisin sanoen vuorovaikutukseltaan taitavia luovia ongelmanratkaisijoita, jotka osaavat hyödyntää työssään kaikkea saatavilla olevaa tietoa ja myös arvioida sitä kriittisesti. Jos emme ymmärrä toisiamme, toistemme työtä ja maailmoja, ei monitoimijainen yhteistyö voi mitenkään käytännössä toimia vaikuttavasti ja tehokkaasti. Entistä laaja-alaisempaa osaamista tarvitaan ja myös sosiaalialan opintoihin tarvitsee integroida entistä enemmän geneeristen taitojen oppimista ilman, että se syö merkittävästi substanssiosaamisen kasvattamista. Uskon vahvasti, että me onnistumme tässä koulutustehtävässä vain, jos näytämme itse esimerkkiä: teemme yhteistyötä yli korkeakoulu-, ala- ja valtiorajojen, ja jaamme ja kehitämme sitä valtavaa osaamisvarantoa, joka ammattikorkeakouluissa on.
Tämä aika on osoittanut, kuinka luovasti toimintaa ja toimintatapoja voidaan uudistaa tarpeen vaatiessa. Toivottavasti tämän opin kannamme mukanamme sittenkin, kun olosuhteet eivät enää pakota meitä näin kovalla vauhdilla uudistumaan – nimittäin jos kivi ei vieri, se sammaloituu. Sote-uudistuksenkin tavoitteiden saavuttamiseksi mm. palveluiden saatavuuden ja saavutettavuuden lisääminen tulee vaatimaan monenlaisia uudistuksia monilla eri tasoilla. Korkeakouluissa on katsottava pitkälle tulevaisuuteen, ei vain tähän hetkeen: millaista osaamista ja innovaatioita tarvitaan, jotta pystymme tulevaisuudessa tuottamaan entistä laadukkaampia palveluita ja rakentamaan yhteiskunnallista resistenssiä seuraavaa suurta kriisiä ennaltaehkäisemään? Miten me omalta osaltamme yhdessä työelämän kanssa rakennamme uutta normaalia ja parempaa tulevaisuutta? Tämä vaatii myös meiltä ammattikorkeakoulussa oman toimintamme jatkuvaa tarkastelua ja uudistamista.
Ehkä kaikkein eniten tämä aika on kuitenkin osoittanut, kuinka me ihmisinä tarvitsemme lopulta toinen toistamme: niin työssä kuin vapaa-ajallakin hyvinvointi ja parhaat ideat syntyvät yhteisöissä ja vuorovaikutuksessa. Verkostomainen työskentely niin organisaatioiden sisällä kuin välilläkin on olennaista yhteisen ymmärryksen rakentamiseksi sekä kokemusten ja osaamisen jakamiseksi ja kasvattamiseksi – yhdessä olemme enemmän.
Kirjoittaja:
Anna Olkinuora
Johtaja
Hyvinvointiosaamisen yksikkö
