Hevonen on laumaeläin. Kuinka se pystyy selviytymään moniin ravitapahtumaan liittyviin epätavallisten asioiden kuten matkustamisen, vieraiden hevosten läheisyyden sekä vieraassa ympäristössä tapahtuvan kilpailemisen kanssa?
Lähtökohtaisesti ravihevosella pitää olla kyky selviytyä kilpailuun liittyvästä jännityksestä, jotta se pystyy ylipäätään menestymään ja tekemään pitkäaikaisen kilpailu-uran. Psyykkisellä hyvinvoinnilla on keskeinen merkitys hevosen urheilusuoritukselle. Stressi voi tehdä notkeasta ja määrätietoisesti juoksevasta hevosesta jäykän ja vaikeasti hallittavan. Ravihevosen valmennuksessa ja hoidossa on keskeisen tärkeää huolehtia hevosen hyvinvointiin liittyvistä tarpeista. Valmennukseen valitaan yksilöt, jotka ovat lahjakkaimpia ja luonteeltaan sopivimpia kilpahevosiksi.
Stressireaktio on elimistön keino suorituskyvyn nostamiseen
Stressireaktiot ovat lähtökohtaisesti osa elimistön normaalia toimintaa, jonka kautta eläimen on mahdollista nostaa vireystilaansa ja valmistautua fyysiseen tai psyykkiseen suorittamiseen. Tällöin eläimen syke nousee, hengitys tihenee ja energiaa vapautuu lihaksille. Samalla keho säästää muista toiminnoista. Eläin pystyy näiden reaktioiden kautta sopeuttamaan toimintansa ympäristössä esiintyvien tarpeiden mukaisesti.
Suorituskyvyn nostaminen tapahtuu sympaattisen hermoston aktivoitumisen myötä, jolloin lihasten verenkierto lisääntyy, ja glykogeenia ja vapaita rasvahappoja vapautuu verenkiertoon. Kortisolin erityksellä on niin ikään laajoja ja pitkäkestoisia vaikutuksia immuunipuolustukseen, aineenvaihduntaan ja käyttäytymiseen.
Ongelmia alkaa syntyä, kun eläimen sopeutumiskykyyn liittyvät mahdollisuudet ylittyvät joko liian voimakkaan tai liian pitkäkestoisen rasituksen myötä. Korkean kortisolipitoisuuden ylläpitäminen pitkiä aikoja aiheuttaa haitallisia vaikutuksia, kuten immuunivasteen tai lihasten heikkenemistä. Urheiluhevosilla on havaittu myös kortisolin luontaisen vuorokausirytmin häviämistä. Stressivasteen vaatimat resurssit ovat myös pois eläimen muista tärkeistä biologisista toiminnoista, kuten lisääntymisestä tai kasvusta. Stressitilassa käyttäytyminen toistaa vanhoja kaavoja, kun monen uuden asian oppiminen vaatisi rennompaa tunnetilaa ja joustavampaa aivojen käyttöä.
Haitallisia stressireaktioita voidaan kutsua ”disstressin” nimellä. Sen ohella on tärkeää huomioida myös myönteisten, innostavien ja tekemistä tukevien stressireaktioiden olemassaolo. Näitä voidaan kuvata ”eustressin” nimellä.
Monesti eläimen kokeman negatiivisen stressin taustalta löytyy fyysinen kipu tai sairaus, jonka poistamisen myötä myös eläimen käyttäytymiseen liittyvät ongelmat poistuvat. Stressin syyt voivat kuitenkin olla moninaisia, ja jokaisen eläimen kohdalla erilaisia.
Stressin tunnistaminen
Hevosen tunnetilan ja subjektiivisen kokemuksen määrittelyyn ei vielä ole olemassa suoraviivaista tyhjentävää metodia. Aiheen tutkimus keskittyy tällä hetkellä selvittämään luotettavia tunneindikaattoreita, joita hevonen ei osaa piilottaa. Esimerkiksi ”kipuilme”, johon liittyy sivuille osoittavat korvat, jännittyneet huulet ja rypistyneet silmänympärykset, kertoo luotettavasti hevosen kokemasta kivusta. Hevosen stressitasoa voidaan tutkia mittaamalla sydämen sykettä, silmän lämpöä tai stressihormoni kortisolia, mutta mitkään näistä eivät vaikuta antavan yksiselitteisiä tuloksia. Fyysisten muutosten ja käyttäytymisen havainnointi yhdessä antavat tarkimman tiedon hevosen tunnetilasta.
Hevosyksilöitä seuratessa tulee huomioida myös persoonallisuuserot: ekstrovertti hevonen reagoi voimakkaasti matalalla kynnyksellä, kun taas introvertti voi suurtakin stressiä kokiessaan ”kääntyä sisäänpäin” ja vaikuttaa käyttäytymiseltään täysin tyyneltä. Vasta tilanteen lauettua voi huomata hevosen maiskuttelevan kuivunutta suutaan, kun parasympaattisen hermoston aktivoituminen käynnistää syljen erityksen uudelleen. Hevosille on myös lajina luontaista salata kuormittava tilanne ja pyrkiä jäämään näkymättömäksi lauman suojaan vetäytymällä. Stressin ja ahdistuksen käsittely tapahtuu silloin hevosen mielen tasolla.
Hevosalalla on totuttu luottamaan ammattilaisten tietotaitoon, mutta tutkimukset kertovat ammattilaistenkin tunnistavan puutteellisesti hevosten tunnetiloja. Eräässä kyselytutkimuksessa noin puolet kilparatsastajista uskoi hevosen olevan iloinen, kun se ratsastettaessa on eteenpäinpyrkivä ja energinen. Eteenpäinpyrkimys voi olla myös kivun oire tai kyse voi olla liikkumattomuuden myötä patoutuneesta käyttäytymistarpeesta. Kisapaikalla urheiluhevosen eteenpäinpyrkimys saatetaan tulkita innostukseksi tai jopa voitontahdoksi, mutta kyse voi olla myös stressitason kohoamisesta, josta hevonen tuntee tarvetta paeta.
Hevosen stressin tunnistaminen on työntekijän turvallisuuden kannalta tärkeää. Voimakasta stressiä kokeva hevonen säikkyy helpommin ja aiheuttaa vaaratilanteita: erään tutkimuksen mukaan 70 % hevosiin liittyvistä onnettomuuksista johtui hevosen käyttäytymisestä.
Koirankouluttaja Turid Rugaasin tunnetuksi tekemät ja Rachaël Draaisman hevosalalle tuomat ”rauhoittavat signaalit” ovat ensimmäisiä merkkejä hevosen stressaantumisesta. Muun muassa silmien räpyttelyn, haukottelun, pään tai kehon takaosan poispäin kääntämisen ja liikkeiden hidastamisen kautta eläin tyynnyttää ja rauhoittaa itseään. Mikäli tilanne vaikeutuu ja stressi kasvaa, eleetkin voimistuvat. Rauhoittavia signaaleja seuraa korvaava käyttäytyminen, stressisignaalit, välimatkaa lisäävät signaalit ja lopulta jähmettyminen, pako tai hyökkäys. Korvaavaa käyttäytymistä voivat olla esimerkiksi pään hierominen omaa jalkaa vasten, maan kuopiminen ja pään ”viskominen”. Stressisignaalit kertovat selkeästä jännittymisestä: muun muassa kohotettu tai tiiviisti painettu häntä, tiheä ulostaminen ja syömisen toistuva keskeyttäminen osoittavat, että hevonen on huolissaan turvallisuudestaan. Välimatkaa lisäävillä signaaleilla hevonen pyrkii pääsemään kauemmas huolestuttavasta asiasta esimerkiksi uhittelemalla, pois ajamalla tai siirtymällä poispäin stressin aiheuttajasta.
Miten tukea stressin hallintaa hevosella?
Se, kuinka suurelle stressille kilpahevonen altistuu, riippuu paljolti eläimen yksilöllisestä stressinsietokyvystä ja arjen olosuhteista, joissa stressistä on mahdollista palautua. Terveet urheiluhevoset toipuvat nopeasti kilpailupäivään liittyvästä rasituksesta, jolloin myös veren plasmasta mitatun kortisolipitoisuuden nähdään pian laskevan normaalitasolle. Elimistön toiminnot ruuansulatuksessa ja verenkierrossa palautuvat, voimavaroja vapautuu kasvuun ja sairauksien torjuntaan sekä lepääminen onnistuu.
Erityisesti nuoren hevosen kohdalla tarvitaan maltillista etenemistä. Kilpailuun liittyviä fyysisiä ja henkisiä valmiuksia on rakennettava harjoittelemalla asioita yksi kerrallaan.
Varsan tulevaan stressinsietokykyyn vaikuttaa myös vieroituksen tapa ja ajankohta. Liian äkkinäisesti tai aikaisin emästään erotetun varsan perusturvallisuudentunne kokee kolauksen, ja varsasta voi kasvaa huonosti stressiä sietävä hevonen. Luonnossa hevosvarsa saattaa lopettaa maidon juonnin alle vuoden ikäisenä, mutta se pysyy emänsä läheisyydessä ainakin 1—3-vuotiaaksi. Vaikka nuori hevonen ei enää ime maitoa, se saattaa käydä nisällä esimerkiksi säikähdyksen jälkeen. Emän läsnäolo auttaa sitä säätelemään tunteita ja stressitasoa.
Stressinsietokyky ja ylipäätään aivojen joustava käyttö kehittyy sosiaalisella lajilla yhteydessä muihin saman lajin yksilöihin. Eläintenkouluttaja Anna Kilpeläinen näkee leikin olevan keskeistä stressinsietokyvyn kehittymiselle. Sen myötä varsa altistuu normaaleille elämän haasteille, ja oppii toimimaan niiden parissa. Turvalliset olosuhteet tarjoavat paljon mahdollisuuksia eläimen kokemaan mielihyvään ja palautumiseen.
Ensisijaista stressaavissa tilanteissa on stressiä aiheuttavan tekijän poistaminen. Jos sitä ei pystytä tunnistamaan ja poistamaan, hevosta voi auttaa käsittelemään stressiä myönteisillä reagointitavoilla ja tukea eläimen palautumista. Hevosta auttaa hallinnan tunteen säilyttäminen, jossa eläimellä on mahdollisuus reagoida tilanteeseen. Hyvinvointi ei parane ja stressi vähene vain epämiellyttäviä kokemuksia vähentämällä, vaan hevonen tarvitsee myös positiivisia kokemuksia.
Kuormituksesta palautumista tukee parhaiten hevosen oma, lajityypillinen elämä. Hevoselle mielihyvää tuottaa turvallisten ystävähevosten seura, vapaa liikkuminen, ympäristön tutkiminen ja tiheä karkearehun syönti. Näitä hevonen pystyy toteuttamaan ns. aktiivipihatossa ja laitumella ollessaan toisten hevosten kanssa. Myös ihminen voi olla hevoselle läheisyyden ja turvan lähde. Näissä oloissa fyysinen ja henkinen palautuminen onnistuu parasympaattisen hermoston aktivoitumisen myötä.
Kun hevonen on arjessa tyytyväinen, se kestää esimerkiksi kuljetukseen ja kilpailutilanteisiin liittyvät stressipiikit, Kilpeläinen tiivistää.
Teksti:
Anja Yli-Viikari, LUKE
Markku Saastamoinen, LUKE
Johanna Äähälä, HAMK
Kuvat:
Kuninkuusravit 2021
Lähteet
Bartolomé, E., Cockram, M.S. 2016. Potential effects of stress on the performance of sport horses. Journal of Equine Veterinary Science 40, 84-93, https://doi.org/10.1016/j.jevs.2016.01.016.
Draaisma, R. 2018. Finnish ladders ready for down loading. Calming signals of horses & scentwork for horses. https://calmingsignalsofhorses.com/finnish-ladders-ready-for-down-loading/
