Tämänhetkinen maailmantilanne askarruttaa monen pihapuutarhurin mieltä. Kesän kasvivalintoja suunnitellessa herää ajatus, voisiko omatarveviljelyllä varmistaa oman talouden huoltovarmuutta. Oman pihan kasvimaa ei yksistään ratkaise ruokaturvaa, mutta siitä voi syntyä hyvä tuki. Tulevan satokauden kasvit voi valita omaan puutarhaan esimerkiksi ravintoarvoon perustuen ja viljellä ensisijaisesti viljelypinta-alaansa nähden eniten energiaa tai proteiinia tuottavia lajeja. Lisäksi viljelykasvin valinnalla voi vaikuttaa siihen, korjaako satoa läpi kasvukauden vai keskittyykö vain yhteen sadonkorjuuseen.
Kaupunkiviljely tuottaa kasvisten lisäksi myös muita hyötyjä. Kokemuksen myötä viljelyosaaminen lisääntyy ja oikeiden satokasvien valinta kasvupaikan ehdoilla helpottuu. Onnistumisen tunne on jo itsessään palkitsevaa. Kasvun seuraaminen ja pihalla puuhastelu rentouttaa sekä sitouttaa aikaan ja hitauteen muuten niin kiivastahtisessa maailmassa. Itse alusta asti tuotettu sato lisää ruoan arvostusta ja kannustaa hävikin vähentämiseen. Kun kasvin viljelyyn on käyttänyt paljon aikaa ja vaivaa, on kasvin kokonaan hyödyntäminen motivoivaa. Siemenen kylvämisessä ja kasvuprosessin seuraamisessa piilee toivo ja luottamus tulevaisuuteen, joka tehdyn työn ja sitoutumisen jälkeen palkitaan sadonkorjuun aikaan.
Oman ruoan tuottajana eli omatarveviljelijänä voi käytännössä toimia kuka tahansa, sillä ruokaa voi kasvattaa oman kotipihan lisäksi myös siirtolapuutarha-alueella, palstaviljelyalueella, osuuskuntien yhteisöviljelmällä tai jopa kumppanuusmaatilalla.
Kasvupaikkatekijät ovat aina samat ja niitä muokataan valitun viljely-ympäristön mukaisesti. Kotipuutarhurille riittää pienikin piha kasvimaan perustamiseen. Kasvimaan paikan valinta on kuitenkin tasapainoilua sopivien kasvupaikkatekijöiden ja pihan muun käytön kanssa.
Useat hyväksi havaitut ammattiviljelyn opit soveltuvat mainiosti myös harrastepuutarhaan ja niitä kannattaa ehdottomasti hyödyntää myös kotipihoilla ja kaupunkiviljelyssä yleisestikin. Kaupunkielämä rajoittaa viljelyä, mutta tuo siihen myös uusia mahdollisuuksia.
Omatarveviljelyssä tarkoituksena ei ole tuottaa kaikkea ravinnoksi tarvittavaa ruokaa, vaan vain osa siitä. Tällöin riski sadon menetyksestä ei ole niin suuri kuin ammattiviljelyssä. Ajankäyttö on merkittävässä asemassa. Omatarveviljelijä voi halutessaan käyttää viljelyyn lähes rajattoman määrän tunteja ja yltää pienillä viljelyaloilla ammattiviljelyn kaltaisiin tai jopa merkittävästi suurempiin satotasoihin.
Kaupunkiviljelystä järkiruokaa -hankkeessa kehitettiin kaupunkiviljelyyn toimintamalli, joka kehittää hajautetun ruuan tuotannon tapoja, tiloja ja paikkoja kaupunkirakenteessa. Toimintamalli huomioi yksityisten pientalopihojen harrastajaviljelijät, kaupunkiviljelyn yhteisöt sekä uusimuotoisen yritystoiminnan osana hajautettua ruuan tuotantoa. Hankkeen tarkoituksena oli myös edistää ravinnekierrätyksen tunnetuksi ja hyväksytyksi tekemistä. Kun hiilen, ravinteiden ja veden kiertokulut toimivat, kasvit kukoistavat ja pieneltäkin pihalta voi harrasteviljelijä saada järkevää satoa kotikeittiön käyttöön.
Kaupunkiviljelystä järkiruokaa -hankkeen päärahoittaja on Suomen ympäristöministeriö. Hanke toteutettiin yhteistyössä Hämeen ammattikorkeakoulun, Etelä-Hämeen Marttojen, Hämeenlinnan kaupungin ja Kauppapuutarhaliiton kanssa. Hankkeen puitteissa julkaistiin omatarviljelijöille suunnattu Kotipuutarhasta järkiruokaa – harrasteviljelijän opas ja laajempi Kaupunkiviljelystä järkiruokaa – hajautetun ruoantuotannon malli Hämeenlinnassa.
Kaupunkiviljelystä järkiruokaa -videolla selviää, mitä kasvutekijöitä kaupunkiviljelijän kannattaa ottaa huomioon ja mitä kasveja kannattaa viljellä tuottaakseen parasta mahdollista ravintoarvoa suhteessa viljelyalan kokoon?
Päivi Vartiainen, palvelukoordinaattori, Hämeen ammattikorkeakoulu, HAMK Bio tutkimusyksikkö
