Robotin kanssa vierailulla hoivakodissa

Blogikirjoitus liittyy kolmen sairaanhoitajaopiskelijan opinnäytetyöhön ”Älykäs teknologia – uusi haaste hoito- ja hoiva-alan työntekijöille”.

Opinnäytetyömme aihe valikoitui tilaustyönä Hämeen Ammattikorkeakoululta. Lisäksi opinnäytetyöntekijöiden omat havainnot hoivatyön kehittyvässä maailmassa ja työympäristössä tuki tämän tutkimuksen aihevalintaa. Sairaanhoitajat joutuvat nykytyöympäristössä työskentelemään uuden teknologian kanssa perinteisen hoivatyön tukena sekä kouluttautumaan uuteen teknologiaan hoivatyössä.

Tutkimuksen tarkoituksena on kartoittaa hoitohenkilökunnan valmiuksia ja kiinnostusta käyttää teknologiaa omassa hoito- ja hoivatyössään sekä selvittää minkälaisia asenteita sisältyy teknologian käyttämiseen ja käyttöönottamiseen. Sairaanhoitajan koulutuksen ja hoitajien täydennyskoulutuksen tulee pystyä vastaamaan uudenlaiseen osaamistarpeeseen liittyen uusien teknologioiden käyttöön hoitotyössä.

Mielenkiintoinen ja kovasti etukäteen odotettu osa opinnäytetyötämme oli humanoidirobotti NAO:n vierailu hoivakotiin. Tiimijäsenemme NAO on 57,4 senttinen, pyöreäsilmäinen ja alun perin ranskalaisen Aldebaran Robotics- robotiikkayrityksen kehittämä ohjelmoitava humanoidirobotti. Sittemmin vuonna 2013 japanilainen SoftBank Mobile osti Aldebaranin. NAO-robotin taival alkoi vuonna 2006 ja siitä on julkaistu jo useita versioita. Tällä hetkellä uusin versio on vuonna 2018 julkaistu NAO Power 6 (V6). NAO on osallistunut mm. kansainvälisiin robottijalkapallokisoihin ja sitä käytetään oppilaitoksissa ja laboratorioissa koulutus- ja tutkimuskäytössä.

NAO:n tarkoituksena oli konkretisoida robotiikan ja teknologian käyttöä aidossa työympäristössä. Vierailu NAO:n kanssa toteutettiin Lomakotiyhdistys Ilonpisara ry:n hoivakodissa Hämeenlinnassa. Yhteistyö Ilonpisaran kanssa sujui oikein hyvin, ja he olivat alusta alkaen innostuneita vastaanottamaan NAO:n vierailulle. Ilonpisarassa oli informoitu henkilökuntaa etukäteen tulevasta tapahtumasta ja he tiesivät odottaa meitä. Tämä oli selkeästi havaittavissa, kun saavuimme paikalle.

Pienten kokeilujen avulla robotiikka muuttui todellisemmaksi sekä hoivakodin asukkaille, että työntekijöille. NAO:n kanssa herätimme vilkasta keskustelua teemoista liittyen robotin tai muun teknologian mahdolliseen rooliin tulevaisuudessa. Olisiko NAO:sta työkaveriksi hoivakodissa? Tätäkin opinnäytetyötä tehdessä on kuultu kysymys ”kuka hoitaa vanhukset tulevaisuudessa” ja usein vaihtoehtona vastauksissa on robotti.

Yhteistyö ja tutustuminen NAO-robotin kanssa alkoi jo hyvissä ajoin ennen vierailua Ilonpisaraan. Heti alkumetreillä kävi selväksi, että robotin valmisteluun tarvitaan moninaisia taitoja tai yhteistyötä useamman ammattilaisen kanssa. Täytyi hahmottaa, mitä hoivakodin asukkaat pystyisivät tekemään NAO:n ohjaamana, tästä lähti kokeilujen ideointi liikkeelle. Esimerkiksi jumppatuokion suunnittelussa olisi ollut hyötyä fysioterapeutin ammattitaidosta. Tekninen osaaminen oli sitten oma osionsa eli kuinka ohjelmointi sujuisi hoiva-alan opiskelijalta tai työntekijältä. Ohjelmointityö oli ennestään melko vierasta ja luovuuttakin tarvittiin erilaisten kommunikointi- ja liiketoteutusten tuottamiseen. NAO:n valmistelu vierailua varten oli monipuolinen ja mielenkiintoinen oppimisprosessi.

Alusta alkaen oli selvää, että NAO on huomionkerääjä. Käydessämme HAMK:ssa Valkeakoskella ohjelmointia tekemässä, oli pian rinki uteliaita opiskelijoita NAO:n ympärillä ihastelemassa pientä kaveriamme. Sama ilmiö tapahtui myös Ilonpisarassa, mahdollisimman moni halusi nähdä NAO:n heti työvuoron alkaessa tai ennen kuin työvuoro päättyy. Pääsimme NAO:n kanssa esittämään repertuaarimme moneen kertaan ja vastailemaan monenlaisiin kysymyksiin.

NAO:n ohjelmointimahdollisuuksissa on useita tasoja. Löytyy jo tehtaalla valmiiksi ohjelmoituja liikkeitä, vaikkapa ilmakitaran soittosessio. Valitsimme eräänlaisen keskitien ohjelmoinnin suhteen. Ohjelmointiopastajana ja apuna oli HAMK:n sähkö- ja automaatiotekniikan opiskelija. Halusimme saada kommunikoinnista NAO:n kanssa mahdollisimman luontevaa, jotta ennalta suunniteltuja ja ohjelmoituja keskustelutilanteita voisi käydä missä tahansa järjestyksessä. Osina tai pidempinä kokonaisuuksina välttäen jäykkää yhtä reittiä kulkevaa keskustelua. Tällä pyrittiin mahdollisimman luonnolliseen kanssakäymiseen hoivakodin asukkaiden kanssa.

Etukäteen pelkäsimme ”eläkeikää lähestyvän” NAO:n moottereiden ylikuumenemista. Tämä ongelma yritettiin selättää minimoimalla NAO:n liikkuminen vain välttämättömään. Tässä onnistuttiin. Myös projektin alkumetreillä tuli selväksi, että NAO ymmärsi puhetta hieman heikosti. Kysymyksiä joutui sille esittämään välillä moneen kertaan. Tähän saatiin parannusta laskemalla NAO:n ymmärrysarvokynnystä (oletus on 50%, käytimme 40% parantamaan sanojen ja lauseiden hyväksymistä, vaikka tämä lisäsi väärien positiivisten lukumäärää). Ymmärtämisen suhteen vieraillullamme oli ongelmia. Kiertelimme useissa huoneissa ja selkeästi ongelmia oli enemmän tilassa, jossa oli taustahälyä ja ilmastoinnin ääntä. Myös koronan tuoman hengityssuojan käytön arveltiin vaikeuttavan puheen ymmärrystä. Tätä ei älytty edes testata etukäteen.

Robotiikan ensisijainen tehtävä on vapauttaa työntekijöiden aikaa kiinnostaviin ja haasteellisiin ihmisälyä vaativiin tehtäviin. Automaatio tekee rutiininomaiset, toistuvat työtehtävät, jolloin organisaation resurssit voidaan kohdentaa esimerkiksi asiakaspalveluun, myyntiin ja strategiseen työhön. Robotiikka on älykästä automaatiota. (Kekäläinen, 2017)

Vastailimme monenlaisiin spontaaneihin pikkukysymyksiin vierailun aikana. Pienen hoitajajoukon kanssa kokoonnuimme fokusryhmähaastatteluun, jossa ennalta laaditun haastattelurungon pohjalta keskusteltiin laajemmin hoitajien kiinnostuksesta ja haasteista teknologioita kohtaan. NAO ei vielä kelvannut työkaveriksi tai hoitajan korvaajaksi eli sen ei koettu vapauttavan hoitajaa johonkin muuhun tehtävään. Mutta hauska lisä se voisi olla. Arveltiin, ettei robottia voisi jättää ilman silmälläpitoa asukkaiden pariin. Ryhmäkeskustelussa isoimpana tarpeena tai toiveena ilmeni yleinen esittely tai tutustuminen uusiin teknologioihin. Hoitajat kokivat, ettei heillä ollut välttämättä lainkaan tietoa, mitä kaikkea voisi olla tarjolla tätä nykyä. Myös vastavalmistuneet uudet hoitajat voisivat tuoda työelämään tietoa uusista mahdollisuuksista teknologian käytön suhteen. Seuraavana toivottiin täsmäkoulutusta, jos työpaikalle tulisi esim. uusi laite. Uutta teknologiaa kaipailtiin erilaisten mittausten tekemiseen, sekä kulunvalvontaan esimerkiksi piha-alueella asukkaiden ulkoillessa. Hoitajat arvelivat myös esim. lääke- ja ruoka-automaattien kaltaisten teknologioiden hyödyttävän enemmän kotona asuvien ikäihmisten hoidossa.