Löytöretki lähteille

Molskahdin rakennusmaailmaan kaksikymmentä vuotta sitten Kiasma-teatterin työmaalla. Olin aloittelemassa insinöörityötäni esitysvalourakoitsijan riveissä. En tiennyt rakentamisesta mitään. Räpiköin aikani oudossa ympäristössä, ennen kuin sain tolkun tekemiseeni ja kun vaiston varassa lähdin uimaan vastavirtaan. Minulle se tarkoitti suuntaa, missä määritellään, millainen esitystilasta tulee. Ohi vilistivät isot työmaat Helsingin kaupunginteatterista Kansallisteatteriin ja Oulun kaupunginteatteriin. Kunnes törmäsin esteeseen kuin merilohi voimalaitokseen. Löytyi piste, jota pidemmälle ei esitystekniikkaurakoitsija voi vaikuttaa siihen, millaisen tilan käyttäjä saa.

Sitten työurallani koitti mullistava päivä. Seisoin Hämeenlinnan Verkatehtaan työmaalla ja selitin sähkövalvojalle, millaiset ongelmat toistuvat jokaisella esitystilan työmaalla. Aina ja aina tehdään samat virheet suunnittelussa ja rakennuksella, koska hankkeessa ei ole tietoa esitystilan erityisvaatimuksista. Silloin sanoin ensimmäisen kerran ääneen, että tarvittaisiin esitystekniikan valvoja, joka huolehtisi tietoa työmaalle ja puolustaisi käyttäjän tarpeita. Tästä alkoi tutkimusmatkani seuraava vaihe. Tempauduin pykälän lähemmäksi hyvän esitystilan rakentumisen perusteita.

Kaikkien näiden vaiheiden aikana, kun keinot ovat tuntuneet loppuvan ja ajatus ei ole löytänyt uusia uria, olen kapsahtanut kouluun. Opintoihin hakiessani en oikein ole tiennyt, minne olen ollut menossa. On vain ollut hillitön halu uuden äärelle. Näyttämön etu on ollut kaikissa opinnoissani punainen lanka. Mitä opiskelenkaan, se kietoutuu aina mystiseen mustaan tilaan, jonka on täynnä taikaa ja mahdollistaa ihmeet. Sen periaatteet juontuvat tuhansien vuosien takaa ja kuitenkin uusin tekniikka valtaa aina sen luontevasti.

Tutkimusmatkallani kohti hyvän esitystilan lähteitä norot ovat käyneet aina vain pienemmiksi. Viimeaikaista matkaa on hidastanut Helsingin kaupunginteatterin työmaalla saamani suuri oivallus. Ymmärsin lähtötietojen ratkaisevan merkityksen. Ne määräävät, mille tasolle esitystila voi nousta. Joten toimivan esitystilan tavoittelussa pitää tehdä kaikkensa, että laadukkaat, riittävät ja ymmärrettävät lähtötiedot saadaan kerättyä. Pitää myös huolehtia, että ne kulkevat turvallisesti hankkeen läpi sulautuen ensin osaksi suunnitelmia ja muuttuen sitten fyysisiksi asennuksiksi.

Viime vuonna matka lähteille näytti taas tyssäävän. Tuntui kuin ympärillä olisi ollut rapakko. Mistä täällä tietää, minne pitää suunnistaa, miten lähtötietoja pitäisi ryhtyä käsittelemään. Sitten kävi, niin kuin aina ennenkin jumitilanteissa, koulu tuli apuun.

Englanninkieliset tieteelliset artikkelitkaan eivät enää pelota.

Pääsin opiskelemaan HAMK:iin älykkäitä digitaalisia palveluita (nyk. Tietojohtaminen ja älykkäät palvelut). Opinnot eivät oikeastaan ole sisältäneet mitään suoraan rakentamiseen liittyvää, mutta silti olen saanut ajattelun aiheita: miksei rakennuksilla noudateta ketterän projektihallinnan periaatteita? Big data ≠ good data, heikot signaalit, digitaalisuus mahdollistaa itsepalvelun… Englanninkieliset tieteelliset artikkelitkaan eivät enää pelota. Opiskelun tuomaa riemua on lisännyt iloinen ja keskustelevainen luokka.

Osana opinnäytetyötäni valmistelen alustaa, joka helpottaa esitystilojen lähtötietojen keräämistä. Erityisesti se on tarkoitettu lähtötietoja antavien käyttäjien ja niiden pohjalta työskentelevien suunnittelijoiden avuksi. Se jäsentää tarvittavaa tietomassaa ja ohjaa eri osapuolia sopivaan aikaan oikean tiedon äärelle.

Opinnäytetyöni koskee lähtötietoja. Käsittelen niitä kahdella eri tasolla. Rakennushankkeessa minä osallistun lähtötietojen keräämiseen ja työstämiseen. Niitä pitää kohdella jämäkästi ja huolehtia että ne virtaavat esteettömästä läpi rakennushankkeen.

Sitten on toiset lähtötiedot. Ne käsittelevät työkalua, jolla rakennushankkeen lähtötietojen matkaa autetaan. Kyseessä on alusta, jonka avulla tiedot kerätään ja niiden matkaa seurataan. Sen rakentamista varten minun pitää antaa lähtötiedot, joiden pohjalta koodinikkari voi työkalun luoda.

Kuinka riemullista onkaan, kun on esteisiin pysähtelevä keväinen sulamisvesi ja lapio, jolla sitä voi auttaa.

– Rita Ilola