Tampereella huhtikuussa 2026 järjestetty Interaktiivinen tekniikka koulutuksessa 2026 -konferenssi (ITK) kokosi opetuksen ja oppimisen kehittäjät pohtimaan tulevaisuutta teeman “ajattele, uskalla, opi” äärelle. Ohjelma kutsui tarkastelemaan oppimista, opetusta ja niiden muutosta laajasta näkökulmasta. Mitä oppiminen tarkoittaa nyt ja tulevaisuudessa, millaisia valmiuksia tarvitsemme ja miten rakennamme yhteisöjä, jotka tukevat jatkuvaa kehittymistä?
Osaamista, uskallusta ja eettistä harkintaa
Tekoäly oli ITK:ssa vahvasti esillä, mikä ei ole yllätys. Keskustelun sävy oli kuitenkin muuttunut. Huomio ei enää keskittynyt yksittäisiin kokeiluihin tai työkaluihin, vaan siihen, mitä tekoäly mahdollistaa laajemmin ja millaiseksi yhteisöksi haluamme sen avulla kehittyä.
Johtava erityisasiantuntija Kimmo Rousku muistutti avajaispuheenvuorossaan, että mahdollisuuksien rinnalla kulkevat myös todelliset riskit. Personoidut kyberhyökkäykset, disinformaatio, tekoälyn hallusinaatiot ja vinoumat, kognitiivinen taantuma sekä immateriaalioikeuksiin liittyvät kysymykset haastavat oppilaitoksia uudella tavalla. Tekoälyä ei voi ottaa käyttöön vain yksittäisinä työkaluina, vaan se edellyttää yhteistä ymmärrystä, osaamista ja selkeitä pelisääntöjä.
Sama ajatus nousi esiin myös opetuksen näkökulmasta. Mika Suutari Turun ammattikorkeakoulusta tiivisti opettajan roolin muutoksen osuvasti: opettajan on ymmärrettävä, mitä opiskelija voi tehdä tekoälyllä sekä hyvässä että huonossa. Vasta tämän ymmärryksen varaan voidaan rakentaa mielekkäitä pedagogisia ratkaisuja, arviointia ja oppimista tukevaa tekoälyn käyttöä.
Useassa esityksessä korostettiin myös tekoälylukutaitoa. tekninen osaaminen ei yksin riitä, vaan rinnalle tarvitaan kriittistä ajattelua ja eettistä harkintaa. EU:n tekoälysäädös tekee tästä myös työnantajan vastuukysymyksen. Henkilöstön osaaminen on varmistettava ja sitä on kehitettävä systemaattisesti.
Oppiminen yhteisönä
ITK:ssa korostui ajatus tekoälystä yhteisöllisenä oppimisen kohteena, ei vain yksilön työkaluna. Toimme Hämeen ammattikorkeakoulun Learning Design -tiimistä (LeaD) tähän keskusteluun oman panoksemme konferenssiesityksellä “Uskalla oppia tekoälyä yhteisöllisesti”.
Puheenvuorossa kuvasimme, miten HAMKissa tekoälyn käyttöönottoa on lähestytty yhteisenä oppimisprosessina. Kun tekoäly tuli osaksi opetusta nopeasti ja ennakoimatta, oli pysähdyttävä pohtimaan, miten koko korkeakouluyhteisö pidetään mukana muutoksessa niin, että oppiminen tuntuu mielekkäältä eikä kuormittavalta.
Ratkaisuja on rakennettu usealla tasolla strategia ja tekoälyohjelma mielessä pitäen. Yhteisölliset tekoälytyöpajat ovat madaltaneet kynnystä kokeilla uutta. Avoimet tekoälykahvit ovat tarjonneet tilaa kokemusten jakamiselle. Osaamismerkit ovat tuoneet rakennetta ja näkyvyyttä osaamisen kehittymiseen. Yhteistä kaikelle on se, että tekoälyä opitaan parhaiten yhdessä kokeillen, keskustellen ja reflektoiden.
Katse pidemmälle
ITK:ssa tarkasteltiin myös koulutuksen tulevaisuutta, johon pohjaa antoi keväällä julkaistu peruskoulun visio 2045. Euroopan komission varapuheenjohtaja Henna Virkkunen kuvasi puheenvuorossaan peruskoulun tulevia suuntia. Hän muistutti, että oppiminen on pohjimmiltaan mahdollisuus kehittyä, elää merkityksellistä elämää ja rakentaa yhteistä tulevaisuutta. Tämä koskettaa myös korkeakouluja. Kehityksen ei tulisi katketa koulutusasteiden väliin, vaan muodostaa jatkumo.
ITK 2026 teki teemansa näkyväksi käytännössä. Se kannusti ja rohkaisi, tarjosi oivalluksia sekä toi ihmiset yhteen. Keskeinen viesti oli selkeä: menestys rakentuu yhteisöissä, jotka kykenevät oppimaan, tekemään harkittuja valintoja ja rakentamaan tulevaisuutta yhdessä, rohkeasti ja vastuullisesti.
Kirjoittaja: Eeva Niemelä
Tekstin muotoilussa on käytetty apuna tekoälyä.
