Aino Laiho opiskelee HAMKissa muotoilua kolmatta vuotta pääaineenaan lasi- ja keramiikka. Turkulainen Aino päätyi HAMKiin Ghanan kautta, eikä hänen opiskelutarinansakaan ole aivan tavallisimmasta päästä. Hän on nimittäin kuuro ja hänen mukanaan kontaktitunneilla on tulkki. Ainosta parasta opiskelussa on ollut ammattillisuuden kasvu.
Miten päädyit HAMKiin?
Se oli tavallaan vahinko. Olin hakukeväänä Ghanassa vapaaehtoistöissä, ja äiti heitti, että hakisin opiskelemaan muotoilua. Huomasin sitten, että kaikkiin muihin kouluihin piti lähettää ennakkotehtävät, ja Afrikasta käsin se saattoi olla hitusen hankalampaa. HAMKissa taas järjestettiin paikan päällä pääsykokeet, mikä sopi aikatauluuni paremmin. Pesunkestävä turkulainen löysi siis itsensä hämäläisten keskeltä.
Mikä opiskelussa on ollut parasta?
Kuulostaa ehkä kliseiseltä, mutta parasta on ollut se kun tajuaa todellakin kasvavansa ihmisenä ja pääsevänsä lähemmäs vakavasti otettavaa ammattilaisuutta.
Entä mikä opiskelussa on ollut haastavinta?
Muotoilu ei ollut aluksi unelma-alani, ja vei peräti kaksi ja puoli vuotta ottaa se omakseni. Olen hakannut päätäni useasti tietokoneen näyttöön yrittäessäni tapella InDesign- ja Photoshop-ohjelmien kanssa. Onneksi päätin kuitenkin jäädä! Olen myös armeliaampi itselleni: kaikkea ei voi osata kerralla.
Mitä haluat tehdä kun valmistuttuasi?
Toivon pääseväni opiskelemaan sosiologiaa ja pystyväni yhdistämään molemmat alat työelämässä.
Mitä haluaisit sanoa muotoilun opiskelua suunnitteleville?
Muotoilu on sen verran laaja sektori, että voit hyödyntää erikoisosaamistasi, oli se asiakaslähtöistä konseptien suunnittelua tai puhtaasti visuaalista grafiikkaa. Väliin mahtuu paljon muutakin, kuten tarinallistamista ja savella leikkimistä. On myös oikeasti siistiä sanoa itseään muotoilijaksi.
Miten kuurona opiskelu eroaa muiden opiskelusta?
Minun kohdallani se ei eroa juuri mitenkään, paitsi kontaktitunneilla ja ryhmätöissä on tulkit käytössä. Alkuun totta kai oli hämmentäviä tilanteita ja toisten totuttelua välikäden eli tulkin kautta kommunikointiin, mutta nopeasti koin olevani vain yksi opiskelijoista.
Mediassa on ollut myös esille muutamaan otteeseen kuurojen opiskelu ja se pystyvätkö kuurot opiskelemaan muiden kanssa samalla tavoin. Me elämme 2010-lukua, miten tämä voi olla mahdollista? Toki on sellaisia aloja ja työpaikkoja, joihin kuurojen on astetta vaikeampi päästä, mutta esimerkiksi hoitoalalla viittomakielisistä ammattilaisista on huutava pula. HAMK on ottanut minut hyvin vastaan tulkkeineni eikä isoja haasteita ole ollut. Valehtelisin, jos väittäisin, ettei kuulo tai sen puuttuminen määrittelisi minua muotoilijana. Sen sijaan se on ollut voimavara ja työkalu asioiden laajempaan tarkasteluun. On mahtavaa, kun täällä HAMKissa jopa keittiöhenkilökuntakin viittoo aina ’kiitos’, kun asioin ruokalassa/kahvilassa. Pieni ele, mutta itselleni todella tärkeä.
Muita vinkkejä tai ajatuksia?
Varaudu siihen, että välillä himottaa heittää hanskat tiskiin. Varaudu myös siihen VAU-elämykseen, kun onnistut!
Tutustu tarkemmin HAMKin muotoilun koulutukseen osoitteessa: www.hamk.fi/muotoilu
