Nykyään freelancer-muotoilijana työskentelevän HAMKin muotoilun alumni Reika Vesalan opinnäytetyö toi mukanaan yhteistyökuvion perinteikkään tekstiilivalmistaja Finlaysonin kanssa. Reika suunnitteli Finlaysonille kolme torkkupeittoa, joista yritys lupautui aluksi ostamaan ainakin yhden. Valmis opinnäytetyö vakuutti ja Finlayson osti lopulta kaikki kolme luomusta. Ennen opinnäytetyöprojektia Reika suoritti samaisessa yrityksessä myös työharjoittelunsa.
Kerro taustastasi: miten kiinnostuit muotoiluista ja mitä olet opiskellut?
Olen kotoisin Japanista, Osakasta ja opiskelin Japanissa taidetta. Valmistumiseni jälkeen toimin freelancerina ja tein monipuolisesti erilaisia töitä. Minulla oli omia ja ryhmänäyttelyitä, tein lavastuksia, vedin lasten taidekerhoa, toimin taiteilijajärjestön toimistossa osa-aikaisena työntekijänä tiimissä, joka julkaisi jäsenlehteä ja lisäksi olin mukana järjestämässä näyttelyitä ja tapahtumia.
Muutin vuonna 1998 Suomeen naimisiinmenon yhteydessä. Väliaikaiseksi ajateltu olo Suomessa on venynyt tänne saakka. Muutettuani Suomeen Forssassa toimi vielä Finlaysonin tehdas ja kaupungissa vallitsi mielestäni vahva tekstiilihenki. Tapasin jo tuolloin Finlaysonin työntekijöitä ja suunnittelijoita.
Aloin kiinnostua ensimmäistä kertaa elämässäni tekstiileistä ja osallistuin kansalaisopiston tekstiilitunnille. Valmistuin myöhemmin vaatetus- ja tekstiiliartesaaniksi Forssan ammatti-instituutista. Halusin tietää lisää tekstiilialasta, joten hain HAMKiin vuonna 2012 ja yllätyksekseni pääsin sisään. Valmistuin vuonna 2016.
Kerro harjoittelustasi Finlaysonilla
Harjoittelu oli Helsingissä Finlaysonin pääkonttorissa ateljeessa. Siellä oli ihania suunnittelijoita. Tehtäväni olivat mm. väritysten teko, Pantone-kartan laadinta valmistajille, 3D-kuvan teko, kuosin teko, työohjeenteko ja 3D-kuvan muokkaus katalogiin. Silloin oli käynnissä Syksy 2016 -malliston suunnittelu ja seurasin mielenkiinnolla koko vaativan prosessin etenemistä. Koska äidinkieleni on japani, olin myös mukana Japaniin liittyvissä projektissa, jonka puitteissa tehtäviini kuului muun muassa käännösten tekoa ja yhteydenottoja Japanin agenttiin.
Kuinka opinnäytetyöprojektisi eteni?
Kysyin ensin Finlaysonin luovalta johtajalta, jos voisin suunnitella torkkupeiton yritykselle ja se sopi heille. Luovalta johtajalta sain ohjeet, että suunnittelisin kolme torkkupeittoa, jotka sopisivat yrityksen määräämään visuaaliseen konseptiin: jännä, ihana ja tyylikäs. Muuten sain suunnitteluun vapaat kädet.
Tein erilaisia koetilkkuja. Tapaamisessa esitin tilkut ateljeen väelle kolmeen konseptiin jaettuna. Tämän jälkeen jatkotyöstin torkkupeitot lähes lopulliseen versioon, jonka jälkeen tapasimme toisen kerran. Muistaakseni kolmannessa tapaamisessa oli jo työohjeen tekemistä. Prosessi oli innostava, sillä yrityksen palautteet olivat hyviä, rakentavia ja kannustavia ja sain myös suoria mielipiteitä.
Mikä oli parasta opiskeluaikana? Mikä haasteellisinta?
Opiskelun aloittaessani minulla ei ollut mielikuvaa tekstiilimuotoilun opiskelusta ja olin hyvin avoin. Pidin kursseista ja opin paljon. Opiskelun aikana aloin vähitellen ymmärtää itseni muotoilijana ja aloin huomata, että olinkin lapsesta asti ollut kiinnostunut näistä asioista, joista muotoilussa on kyse. Aikaa opiskelulle oli perheen ohella hyvin rajallisesti, sillä kävin illat vielä opettamassa, mutta käytin aikaani mahdollisimman tehokkaasti.
Millaisia tulevaisuudensuunnitelmia sinulla on?
Haluan syventyä yhä enemmän tekstiilimuotoiluun ja taiteeseen.
Kuvat: Lassi Puhtimäki
