Aiemmin poliisina työskennellyt ja sittemmin eri tehtävissä urheilun parissa uraa luonut Sini Forsblom opiskelee monimuotona viimeistä vuotta HAMKin International Business -koulutuksessa. Opinnot ovat tuoneet Sinille virkistävää vaihtelua ja paljon uutta näkemystä myös urheilun ulkopuolelta. Tärkeässä roolissa ovat tässä olleet myös eri aloilla työskentelevät opiskelukaverit, joiden kanssa käydyt keskustelut ovat osaltaan avartaneet näkökulmia myös urheilun maailmassa toimiessa. BBA-tutkinnon jälkeen Ylen aamun panelistinakin tutuksi tulleen Sinin suunnitelmissa siintää jatko-opinnot ja kansainvälinen ura.
Esittele itsesi
Olen Sini Forsblom ja asun Riihimäellä. Opiskelen monimuotona International Business -koulutuksessa ja nyt alkoi kolmas opiskeluvuoteni. Käytännössä opinnot alkavat siis olla opinnäytetyötä vaille pulkassa.
Toimin työkseni urheilun parissa, mikä on hyvin erilainen maailma verrattuna opiskelun maailmaan. Teen töitä Kisakallion Urheiluopistolla päätoimisesti ja järjestän siellä yläkoululeirejä eri lajien nuorille urheilijoille. Olen myös vaihtelevasti, yleensä kerran pari kuukaudessa mukana maanantaiaamuisin nähtävässä Ylen aamun Jälkihiki-paneelissa, jossa keskustelen ajankohtaisista urheilun ilmiöistä muiden panelistien kanssa. Se on ollut mielenkiintoista ja opettavaista ja hyvin erilaista verrattuna siihen, mitä olen muuten tehnyt.
Kerro ura- ja opintopolustasi, millainen tausta sinulla on ennen opintoja?
Olen kyllä ehtinyt tehdä kaikenlaista. Lukion jälkeen opiskelin poliisiksi ja toimin niissä töissä kymmenisen vuotta. Pelasin poliisiopintojen aikaan vielä aktiivisesti ringetteä, joka on ollut intohimoni, kuten urheilu yleensäkin. Pelaajaura päättyi poliisin töiden alettua, mutta aloin valmentaa ja päädyin myös alan luottamustehtäviin. Silloin syntyi tunne, että haluaisin tehdä urheilua enemmän työnä ja mietin erilaisia keinoja, miten se onnistuisi. Pohdin jo silloin jatkokouluttautumista, mutta sitten aukesi mahdollisuus mennä Hyvinkään Ringetteen valmennuspäälliköksi, jonne vaihdoin poliisin tehtävistä vuonna 2015. Silloin opiskelin liikunnanohjauksen perustutkinnon ja valmistuin liikuntaneuvojaksi Vierumäellä. Mietin, että haluaisin kouluttautua lisää, mutta en siinä vaiheessa löytänyt sopivaa polkua.
Kun aloitin työt Kisakalliolla, selasin samaan aikaan läpi kaikki mahdolliset opiskeluvaihtoehdot. Kohdalle osui HAMKin täydennyshaku, jossa IB:n monimuotokoulutus oli mukana. Olin jo aiemmin jonkin verran tutustunut monimuotovaihtoehtoihin, mutta monissa lähellä tarjolla olevissa vaihtoehdoissa läsnäoloa olisi ollut viikoittain. Omassa työssäni ei olisi ollut mahdollista olla pois töistä 1-2 päivää joka viikko, joten olin siksi jättänyt hakematta näihin koulutuksiin. Mutta HAMKissa läsnäolokerrat olivat kerran kuussa perjantaisin ja lauantaisin ja ajattelin, että se voisi onnistuakin. Päädyinkin hakemaan ja pääsin sisään.
Englanniksi opiskelu kiinnosti, sillä haluaisin jatkaa opiskeluja eteenpäin mahdollisesti ulkomailla ja päästä entistä kansainvälisempiin töihin. Liiketaloudesta ajattelin, että minun olisi hyvä tietää siitä enemmän ja että tradenomin tutkinnosta olisi varmasti hyötyä myös urheilun maailmassa. Opiskelun myötä karttuisi muutakin osaamista kuin urheiluun liittyvää.
Miten työn/muun elämän ja opiskelujen yhdistäminen on onnistunut?
On se onnistunut, mutta eihän se toki aina helppoa ole. Nostan hattua kaikille heille, joilla on pieniä lapsia ja tekevät tätä tutkintoa samaan aikaan töiden ohessa. Itselläni ei ole lapsia, enkä siksi uskalla olla niin kauhuissani aikataulujen yhteensovittamisesta. Työni on kuitenkin sitovaa ja olen useita viikkoja urheiluopistolla. Organisoimieni leirien aikana minulla ei oikein ole mahdollisuutta tehdä mitään muuta kuin sitä itse työtä. Se tarkoittaa sitä, että kun leiri päättyy torstai-iltana, minulla on perjantaina ja lauantaina sekä vähän sunnuntaina aikaa tehdä opintoja joko läsnä Valkeakoskella tai verkossa. Pitää vain todella hyvin aikatauluttaa ja katsoa kalenterista etukäteen, milloin opiskelen.
Tärkeää on ollut se, että antaa itselleen mielenrauhan ja tekee sen, mitä pystyy ja sen on riitettävä. Alkuun se oli hankalampaa, kun ei vielä tiennyt, mitä vaaditaan mihinkin. Mutta nyt se on helpottanut ja pärjään mielestäni hyvin, vaikka minulla ei ole ollutkaan kovia tavoitteita suoriutumisen suhteen. Olen myös huomannut, että työelämätaidoilla ja elämänkokemuksella on ollut merkitystä yllättävänkin paljon. Opintoja pystyy hyvin soveltamaan tästä näkökulmasta, mikä on ollut iso apu.
Mikä on ollut parasta opiskeluissa? Mikä haasteellisinta?
Parhaimpia juttuja ovat ehdottomasti olleet opiskelukaverit. Minulle olikin yllätys, että monimuoto-opintojen yhteydessä pystyy näin hyvin tutustumaan ja verkostoitumaan. Se on ollut huippua! Toki varmastikaan ei pysty niin paljon tutustumaan kuin päiväopiskelijana, jolloin ollaan jatkuvasti tekemisissä. Mutta näiden läsnäolopäivien puitteissa on ollut kiva keskustella opiskelukavereiden kanssa. Olen oppinut heiltä paljon ja se on ollut ihan parasta.
Toinen hyvä juttu on, että opiskelu on toiminut todella hyvänä vastapainona omalle työlle. Opiskelijaryhmässämme on ihmisiä monilta eri aloilta ja tietääkseni meidän ryhmässämme ei ole ollut kuin yksittäisiä urheilun parissa toimivia ihmisiä. Se on kivaa, että on kontakteja myös muualta kuin urheilun parista. Yleisesti ottaen on tietysti mukavaa oppia uutta, ja samalla on herännyt kiinnostus moniin sellaisiin asioihin, joista en olisi osannut ajatellakaan olevani kiinnostunut.
Haastavimpia asioita on ollut juuri ajanhallinta ja aikataulujen yhteensovittaminen silloin, kun tehdään jotakin ryhmissä tai pareittain. Onneksi kuitenkin pystytään tekemään asioita puhelimitse ja olemme myös tehneet töitä paljon Teamsissa. On ollut kiva oppia, että työskentely onnistuu näinkin ja jo ennen koronaa olimme sopeutuneet työskentelemään etäyhteyksin.
Pakko sanoa, että joskus tiedonkulku on haasteellista, kun emme ole paikan päällä kysymässä asioista kasvotusten. Opettajilla on ymmärrettävästi päivisin opetusta ja muuta työtä, joten välillä tiedonkulku on aiheuttanut ongelmia. Rikkinäisen puhelimen kautta jotkut asiat ovat vähän epäselviä ja se on ihan ymmärrettävää etenkin silloin, kun henkilöt ovat vaihtuneet. Samalla se on opettavaa niillekin opiskelijoille, joilla ei ole vielä niin paljon työelämäkokemusta. On hyvä huomata, että näin ne asiat joskus menevät ja tiedonkulku voi olla vaikeaa myös työelämässä. Mutta kaikesta on selvitty, eikä siinä sen kummempia ongelmia ole tullut. Etäopetus ei varmaan ole opettajillekaan ihan helpoin mahdollinen asetelma. Kiitokset myös heille kärsivällisyydestä kysymysten tulvassa.
Mitä mieltä olet monimuoto-opiskelutavasta?
Jos se olisi itselleni mahdollista, haluaisin olla läsnä mahdollisimman paljon ja opiskella fyysisesti paikan päällä, kuunnella opettajia ja keskustella asioista. Koska se ei nyt ole mahdollista, niin tämä monimuoto on ollut oikein hyvä juttu. On pystynyt myös keskustelemaan kahden kesken opettajien kanssa tai laittamaan sähköpostia ja pyytämään neuvoja. Jos vaihtoehtoina olisi, että opiskelet joko päiväopiskeluna tai et ollenkaan, niin onhan tämä ihan mahtavaa, että on olemassa myös mahdollisuus opiskella monimuotona.
Onko opiskelustasi HAMKissa ollut sinulle hyötyä työssäsi? Jos, niin miten?
On ollut iso etu tutustua eri alojen ihmisiin ja omakin näköala on avartunut entisestään, jolloin voi tuoda omalla työpaikalla esiin uusia ja vaihtoehtoisia toimintatapoja. Monet, erilaiset digitaaliset työkalut ovat olleet itselle tuntemattomia. Aiemmin olen käyttänyt lähinnä vain sosiaalisen median sovelluksia, mutta nyt olen ottanut paljon uusia työkaluja haltuun.
Yleisesti opinnot ovat siis tuoneet mukanaan erilaisia näkökulmia siihen, mihin kannattaisi kiinnittää enemmän huomiota. Ei ole mitään yhtä, massiivista uutta juttua, minkä veisin opinnoistani työpaikalle, mutta olen saanut paljon uutta näkemystä. Maailma muuttuu koko ajan ja on tärkeä ymmärtää sitä ja oppia käyttämään eri mahdollisuuksia.
Mitä tulevaisuuden suunnitelmia sinulla on?
Kansainvälisyys kiinnostaa ja olisi mukavaa, jos jossain vaiheessa työllistyisin ulkomaille. Aion myös jatkaa opintojani, mutta en vielä tiedä, jatkanko heti näiden opintojen perään. Todennäköisesti en jatka heti, mutta toisaalta olen sanonut aiemminkin, että en opiskele mitään seuraavina vuosina ja sitten huomaankin olevani heti koulun penkillä.
Maisteriopinnot kiinnostavat minua, mutta en vielä tiedä, olisivatko ne urheilun parissa vai ei. Johtaminen houkuttelee ja haluaisin tulla hyväksi johtajaksi jossain vaiheessa ja koen, että voisin tehdä sellaista työtä. Myös viestintä ja markkinointi ja monet muut asiat ovat mielenkiintoisia, joten en vielä tiedä, mihin tässä päädytään.
Joka tapauksessa jatko-opiskelu on pitkän tähtäimen suunnitelma, joka minulla oli jo ennen meneillään olevia opintoja. Ennen opiskelun aloittamista minulla oli vahvemmin mielessä se ajatus, että haluan toimia nimenomaan urheilun parissa, mutta nyt en ole siitä enää niin varma, vaan voisin kuvitella toimivani jollain muullakin alalla.
Mitä haluaisit sanoa oman alasi opiskelua suunnittelevalle? Vinkkejä?
Kannustan kyllä kaikkia opiskelemaan ja kannustan myös kärsivällisyyteen, koska nykymaailmassa tuntuu, että täytyy heti päästä asioiden ytimeen ja saada kaikki opit. Itselle on vuosien saatossa korostunut se, että on hyvä oppia myös muuta kuin sitä, mikä tuntuu itselle ydinasialta. Näin oppii ajattelemaan vähän laajemmin ja saa mahdollisuuden ymmärtää asioita paremmin. Välillä olen itsekin miettinyt, onko jokin opiskeltava asia sellaista, mikä hyödyttää, mutta kyllä se sitten lopulta kuitenkin on. Kaikille heille, jotka miettivät, pystyvät opiskelemaan työn ohella ja onko se mahdollista, voin sanoa, että on se. Kyllä tästä pystyy selviytymään aivan hyvin elossa!
Tutustu myös International Business -monimuoto-opintojen Usein kysyttyihin kysymyksiin
International Business part-time – Frequently Asked Questions
