Metsätalousyrittäjä tarvitsee toisia yrittäjiä menestyäkseen. Suuryritys, sahayritys, metsäpalveluyritys, metsänhoitoyhdistys, koneyritys, jne. Pohdin seuraavaksi metsäpalveluyrittäjän, koneyrittäjän ja metsätalousyrittäjän yhteistyötä, viimeiseksi mainitun näkökulmasta. Pienen yrityksen tärkeimmät kilpailutekijät ovat luotettavuus, ammattitaito ja kustannuskilpailukyky. Yrittäjän ero suuremman yrityksen toimihenkilöön tai työntekijään tulee siinä, että hän yleensä aikoo jatkaa yrittämistä samalla alueella työuransa loppuun saakka. Toinen ero on siinä, että onnistumiset, taikka epäonnistumiset näkyvät heti omassa rahapussissa.
Merkittävä osa yrittäjistä on oivaltanut, että heidän yrityksen arvokasta omaisuutta ovat kokonaisasiakkaat tai kanta-asiakkaat. Tulos tulee heiltä. Yrittäjät, jotka tekevät tarjouksia sinne ja tänne, ovat häviäjiä. Sillä tekniikalla saattaa saada joskus isonkin tilauksen, usein huonolla katteella. Samalla resurssit vanhojen asiakkaiden palvelemiseen eivät riitä.
Minulle metsätalousyrittäjänä luotettava, ammattitaitoinen ja kustannuskilpailukykyinen metsäpalveluyrittäjä ja koneyrittäjä ovat arvokkaita yhteistyökumppaneita. Metsäpalveluyrittäjä tuntee metsäni, tekee ehdotuksia hakkuu- ja hoitotöistä ja toteuttaa ne toiveiden mukaisesti. Hän tekee yhteistyötä osaavien koneyrittäjien kanssa. Uskallan väittää, että yrittäjät joiden kanssa toimin, saavat myös kohtuullisen katteen työstään. Mikäli en löydä luotettavia yhteistyökumppaneita, liikaa aikaani kuluu suunnitelmia ja tarjouspyyntöjä tehdessä, toteutusten valvonnassa ja auton ratissa. Yrityksestäni huolimatta, työn laatu on usein hieman kehnoa. Se syö minun yritykseni ja metsätalouteni tulosta. Suurissa yrityksissä metsäpalveluista vastaavien toimihenkilöiden vaihtuvuus on usein nopeaa. Samoin vaihtuvat koneyrittäjät jatkuvan kilpailutuksen kautta. Se aiheuttaa minulle ylimääräistä työtä.
Oma perusmetsäosaamisen kehittäminen on unohtunut monelta yrittäjältä. Ymmärrän että kiire painaa päälle ja tuntuu, että tämän minä kyllä osaan. Tietotekniikan, sertifiointien ja muiden uusien asioiden opettelu on toki välttämätöntä, mutta perusosaamisen kehittämistä ei saa unohtaa.
Parannetaan keskinäistä verkostoitumista pitkäjänteisesti. Sillä saamme parempaa laatua, kustannustehokkuutta ja parempaa tulosta kaikille.
