Metsät ovat maamme taloudellisesti – mutta myös henkisesti ja kulttuurisesti – tärkeimpiä luonnonvaroja. Metsistä on moneksi ja niihin mahtuu monta käyttäjää marjastajista, samoilijoista, matkailubisneksestä kestävään metsätalouteen.
Kestävä metsätalous on paraatiesimerkki kiertotaloudesta, missä vanha tuote toimii raaka-aineena uusille tuotteille. Kiertotalous perustuu ajattelulle yhteiskunnasta, jossa jätettä ei synny, vaan vanhat tuotteet ovat tuunattavissa, korjattavissa ja kierrätettävissä.
Kysymys kiertotalouteen siirtymisestä ei ole vain ympäristö- ja ilmastopolitiikasta – ajattelun taustalla on kylmä taloudellinen järki. Ilmastonmuutoksen ohella planeettamme fyysiset rajat määrittelevät muutoksen tarpeen. Tällä hetkellä kulutamme 1,5 maapallon verran resursseja joka ikinen vuosi. Saman tahdin jatkuessa kuluttaisimme vuoteen 2050 tultaessa reilun neljän maapallon verran luonnonresursseja. Kestävyyshaaste on sekä mittava että kiireellinen.
Kiertotalouteen siirtyminen edellyttää pitkälti myös siirtymistä fossiilitaloudesta biotalouteen. Samalla tulee kuitenkin pitää huoli siitä, että siirtymä on kestävää.
Kestävyyden vertailukelpoiseen arviointiin taas tarvitaan mittareita. Ilman niitä keskustelu kestävyydestä perustuu mielipiteille. Mittareita ei kehitetä yksinomaan Suomen metsätaloudelle eikä kiusaamaan luokan parhaita, vaan varmistamaan se että kaikki markkinatoimijat pelaavat samoilla säännöillä. Eurooppalaiset indikaattorit tulevat koskemaan kaikkia EU-maita sekä myös kolmansista maista tuotavia puutuotteita.
Kestävän metsätalouden maana Suomen tuleekin olla aktiivisesti mukana kehittämässä näitä mittareita, mukaan lukien eri puujakeiden hiilitaseen laskentaa. Kunnon mittarit eivät aseta meitä huonompaan asemaan vaan parantavat kilpailukykyämme suhteellisesti verrattuna muihin, huonompien käytäntöjen maihin ja toimijoihin. Pelisääntöjen tulee olla sellaiset, että ne palkitsevat hyvää ja kestävää metsänhoitoa Suomen tyyliin ja varmistavat tulevaisuudessa, ettei esimerkiksi kestämätön, sademetsiä tuhoava palmuöljytuotanto ole mahdollista saati kannattavaa.
Merkittävän aseman vuoksi Suomen ja sen asiantuntijoiden näkemyksiä metsätaloudesta myös kuunnellaan herkällä korvalla silloin, kun ne pohjautuvat vankkaan tietoon. Suomella on pitkä historia ja osaaminen puun monikäytöstä. Biotalousinnovaatioiden tarve ja kysyntä kasvavat jatkuvasti esimerkiksi pakkauksissa, vaatteissa, kemikaaleissa ja lääkkeissä. Mitä pidemmälle puuta jalostetaan ennen sen polttoa, sen suurempi hyöty ja arvo siitä saadaan kansantaloudelle.
Metsäalan yrittäjillä on taatusti töitä tulevaisuudessakin, jos vain pidämme huolta vihreästä pääomastamme ja sen kestävästä kasvusta. Metsä kasvaa ja uudistuu ja sitä voi käyttää vaikka seuraavat tuhat vuotta. Mitä korkeampi tämän arvokkaan raaka-aineen käyttöaste, sitä tehokkaampaa ja tuottavampaa siihen perustuva taloudellinen toiminta on. Siksi puunkäytössä tulee siirtyä yhä enenevässä määrin innovatiivisen biotalouden ratkaisuihin, missä energiaa tuotetaan luonnollisesti sivuvirroista, joita ei voi käyttää muihin tarkoituksiin.
Sirpa Pietikäinen, Euroopan parlamentti
