Työn murros edellyttää jokaiselta jatkuvaa oppimista ja oman osaamisen kehittämistä. Jussi Keräsen ja Milka Lundahlin pro gradu -tutkimuksessa selvitettiin Hämeen ammattikorkeakoulussa työskentelevien käsityksiä jatkuvasta oppimisesta. Tutkimus osoittaa, että HAMKissa työskentelevät kokevat oppimisen sosiaalisen luonteen, kollegoiden tuen, verkostojen ja organisaation oppimismyönteisyyden tukevan jatkuvaa työssä oppimista.
Jussi Keräsen ja Milka Lundahlin pro gradu -tutkimus Ammattikorkeakoulussa työskentelevien käsityksiä jatkuvasta oppimisesta on valmistunut keväällä 2020 Jyväskylän yliopistosta. Aikuiskasvatustieteen opiskelijat halusivat selvittää, millaisia käsityksiä Hämeen ammattikorkeakoulun henkilökunnalla on oppimisesta, millaisia oppimismahdollisuuksia henkilöstö näkee työssään ja millaisten asioiden he kokevat tukevan tai rajoittavan oppimista.
”Olin kiinnostunut siitä, miten organisaation työntekijät kokevat erilaisia työympäristön ilmiöitä”, kertoo Keränen. ”Olen itse kokenut, että työssä opitaan usein huomaamattakin, ja asiantuntijaksi kasvaminen tulee kokemuksen myötä. Oppiminen kuitenkin käsitetään usein koulun penkillä istumisena ja tutkintojen suorittamisena, vaikka todellisuudessa oppimista tapahtuu lukuisilla eri tavoilla niin tiedostetusti kuin tiedostamattakin.”
Lundahl toteaa jatkuvan oppimisen työssä olevan ajankohtainen aihe. ”Ilmiöstä on hyvä saada yhä laajempaa ymmärrystä. Itseäni kiinnostavat erityisesti työssä oppimisen tavat työn arjessa: kuinka oppimista tapahtuu, kuinka yksilöt itse hakeutuvat oppimista edistäviin tilanteisiin ja miten oppimista voitaisiin tukea ja edistää.”
Työn murros vaatii jatkuvaa oppimista
Globaalit megatrendit ovat luoneet niin sanotun työn murroksen. Työnteon tavat sekä tulevaisuudessa tarjolla olevat työt muuttuvat, ja työmarkkinoilla ja työelämässä pärjätäkseen kansalaiset tarvitsevat uudenlaisia taitoja. Keränen arvioi tutkimuksen aiheen kannalta ehkä keskeisimmäksi megatrendiksi digitalisaation. Digitaalinen muutos on vikkelää, mikä edellyttää jatkuvaa omien tietojen ja taitojen päivittämistä.
”Työelämän muuttuessa jatkuvasti osaamisen kehittäminen ja jatkuva oppiminen ovat tärkeitä”, kommentoi Milka Lundahl. ”Tutkimuksessa on noussut esille jo aiemmin työssä oppimisen vahva informaali ja satunnainen luonne, kuten myös itseohjautuvuuden merkitys osana aikuisten oppimista. Omassa tutkimuksessamme halusimme selvittää jatkuvaan oppimiseen liittyviä käsityksiä, mikä voi auttaa ymmärtämään paremmin ilmiötä.”
Ymmärryksen lisääntyessä voitaisiin edelleen tukea oppimista ja kehittää työssä oppimisen tapoja.
Yhteisöllisyys mahdollistamassa jatkuvaa oppimista työssä
Keränen ja Lundahl kertovat, että tutkimukseen osallistuneiden hamkilaisten haastatteluissa nousi esiin monipuolinen kuva jatkuvan oppimisen luonteesta. Tutkimukseen osallistuneet olivat erittäin oppimismyönteisiä ja perehtyivät mielellään työhönsä liittyviin uusiin aiheisiin ja ilmiöihin. Tärkeinä työssä oppimisen ulottuvuuksina nousivat esiin erityisesti oppimisen sosiaalinen luonne, kollegoiden tuki ja vuorovaikutuksessa oppiminen.
”Kollegoiden mahdollistamaa oppimista osattiin kaivata, jos työ oli luonteeltaan enemmän yksin tapahtuvaa. Myös organisaation tuntemus osoittautui merkittäväksi tekijäksi”, toteaa Keränen.
Myös Lundahl korostaa organisaation tuntemusta yhtenä työssä oppimista edistävänä seikkana. ”Hyvä tuntemus tarkoitti myös vahvoja verkostoja, jotka tukivat monella tavalla yksilön toimintaa ja oppimista organisaatiossa”, Lundahl kertoo.
Lundahl ja Keränen painottavat, että työntekijän oppimista voidaan edistää myös hyvällä perehdytyksellä, joka mahdollistaa työssä oppimista myöhemminkin. Kesken jäänyt perehdytys vastaavasti häiritsi omaa suoriutumista työssä. ”Nykypäivän jatkuvasti muuttuva työelämä ja työpaikkaspesifi osaaminen edellyttää vahvaa perehdytystä”, Lundahl summaa.
Itseohjautuvuuden tueksi tarvitaan suuntaviivoja
Tutkimuksessa työssä oppimisen kannalta merkittävään asemaan nousi työntekijän itseohjautuvuus. Itseohjautuvuus koettiin pääosin positiivisena sekä mahdollisuuksia ja vapautta tuovana asiana. Omaa osaamista haluttiin kehittää, ja siihen oli hyvin mahdollisuuksia, mutta toisaalta organisaatiolta toivottiin vahvempia suuntaviivoja työssä oppimiseen.
”Nykypäivänä vastuu oppimisesta jää helposti asiantuntijoille itselleen”, sanoo Keränen. ”Tällöin kuvaan astuu aikataulujen asettamien haasteiden lisäksi myös mahdollinen epätietoisuus siitä, millaista osaamista organisaatiossa toivotaan työntekijän hankkivan.”
Tutkijat korostavatkin, että myös itseohjautuvaa työtä ja oppimista voidaan organisaation puolesta tukea. Itseohjautuvuuden ei tule tarkoittaa yksin jäämistä.
Lundahl ja Keränen toteavat, että tutkimukseen osallistujat näkivät Hämeen ammattikorkeakoulun erittäin oppimismyönteisenä ympäristönä, joka tarjoaa monenlaisia oppimisen mahdollisuuksia. Varsinkin henkilöstövalmennustarjonta koettiin laajaksi. Ongelmana valmennuksiin osallistumisessa ja opiskelemisessa oli kuitenkin ajan puute. Tutkimuksen osallistujat olivat pyrkineet selättämään haastetta muun muassa oman työn järjestämisellä.
”On myös tärkeää huomata, että työn ohessa tapahtuvaa oppimista aika ei rajoita”, muistuttaa Keränen.
Milka Lundahl on valmistumassa Jyväskylän yliopistosta kasvatustieteen maisteriksi. Lundahl on kiinnostunut erityisesti aikuiskoulutuksesta. ”Yksi itselleni tärkeimmistä havainnoista tutkimuksessa oli ehkä se, miten kiinteästi oppiminen monissa muodoissaan on osa työn arkea ja vuorovaikutusta. Tämä sai itseni pohtimaan entistä enemmän keinoja, joilla tukea jatkuvaa oppimista työssä.”
Jussi Keränen on lähes valmis kasvatustieteen maisteri Jyväskylän yliopistosta. Keränen on aiemmin suorittanut korkeakouluharjoittelunsa HAMKissa koulutussuunnittelijan tehtävässä. ”Tutkimuksen myötä sain kosketusta henkilöstön kehittämisen maailmaan, mikä oli erittäin kiinnostavaa. Omat käsitykset niin jatkuvasta oppimisesta kuin osaamisen kehittämisestä ovat saaneet runsaasti enemmän syvyyttä, ja yleinen kiinnostus näihin aiheisiin on kasvanut tutkimusprosessin myötä hurjasti.”
Tutkimukseen voit tutustua tarkemmin Jyväskylän yliopiston verkkosivuilla.
Tekstin kokosi Susanna Mikkonen, osaamisen kehittäjä ja projektipäällikkö HAMKin henkilöstöpalveluista.
