Oli synkkä ja myrskyinen yö. Siis ihan oikeasti oli. Syyskuussa 2017. Olimme puolisoni kanssa hiljattain muuttaneet uuteen kotiimme ja ihastelimme illan suussa pellon takaa päälle vyöryvää myrskypilveä. Hetkeä myöhemmin myräkkä oli kohdalla ja vesi hakkasi peltikattoon, seiniin ja ikkunoihin. Tuuli oli sen verran voimakas, että yksi tonttimme puuvanhuksista antoi periksi ja kaatui talon viereen. Silloin minussa heräsi ajatus, joka varmaan oli kytenyt pinnan alla jo jonkin aikaa. Halusin oppia tuntemaan puut. Kuinka niitä istutetaan, kasvatetaan ja hoidetaan ja koska ne ovat liian huonossa kunnossa pysyäkseen pystyssä. Ja luonnollisesti halusin oppia myös itse kaatamaan puita.
Pikakelauksella muutama vuosi eteenpäin iski seuraava synkkä ja myrskyinen ajanjakso, eli koronapandemia. Tämän seurauksena töistä saikin kivasti vapaata (lomautuksia) ja näin se muutama vuosi aiemmin istutettu ajatuksen taimi pääsi valoon ja alkoi kasvaa. Tutustuin aluksi Arboristin koulutukseen, mutta minulla kun ei vielä ollut vaadittua osaamispohjaa, niin päädyinkin aloittamaan metsäalan ammattiopinnot. Talven mittaan otin ilon irti myös avoimen yliopiston metsäalan kursseista ja nälkä sen kun kasvoi. Kevään yhteishaun aikaan huomasin jo tutkailevani ihan tosissani uusia tulevaisuuden suuntia.
Suunta kirkastuu
Lopulta hakulomakkeeseen tuli laitettua vain yksi hakukohde. Halusin Evolle opiskelemaan monimuotoisesti monimuotoiseksi metsätalousinsinööriksi. Olin vakuuttunut siitä, että ammattikorkeakoulu tarjoaa sopivassa suhteessa käytäntöä ja teoriaa ja lisäksi lukemani kokemukset Evolla opiskelusta olivat lähes poikkeuksetta erittäin positiivisia. Minua houkutteli myös koulun sijainti: riittävän lähellä ja ihan metsässä. Loppukevät menikin sitten pääsykokeisiin valmistautumisessa. Heti kokeen jälkeen oli jo melko hyvä fiilis ja olin kyllä ylpeä itsestäni, kun sain tietää tulleeni valituksi haluamaani kouluun.
Opinnot käyntiin
Opiskelu aloitettiin itsenäisesti perehtymällä ohjelmiin ja järjestelmiin. Evolla sitten tutustuttiin paikkoihin ja ihmisiin ja seuraavana päivänä painuttiin puukot kourassa pusikkoon relaskoopin vartta veistelemään. Illalla saunaan ja pulahdus Rautjärven raikkauteen. Syksyn ensimmäisen moduulin aihe oli metsänhoito ja -mittaus. Maastossa vietettiin aikaa mm. hyvähenkisissä metsätaitokilpailuissa, joissa tavoitteena on oppia suunnistamaan ja kehittämään omaa ”puusilmää”. Tietokoneen ja kirjojen ääressä availtiin taulukkolaskennan sekä tieteellisen kirjoittamisen saloja lähdeviittauksineen.
Opinnot suoritetaan suurelta osin tiimeissä. Osa kurssin suorituksesta on opiskelijan omalla vastuulla ja osa tehdään tiimin kanssa yhdessä. Monimuoto-opiskelijana tiimeissä työskentely on siitä mukavaa, että alussa tulee ainakin se oma ryhmä tutuksi, eikä kukaan jää yksin uusien asioiden äärelle. Toisiin opiskelijoihin tosin on harmillisen vähän kontaktia, kun lähiopetuspäiviä on harvoin.
Summa summarum
Koulua on nyt takana runsaat viisi kuukautta ja vaikka tällä hetkellä opiskelu painottuu itsenäiseen työskentelyyn ja maastotöitäkin on vain vähän, niin olen edelleen varsin tyytyväinen valintaani. Tykkään haastaa itseäni tekemään aluksi vaikealtakin tuntuvia asioita ja koen saavani koululta apua, tukea ja ohjausta, kun sitä tarvitsen. Suurin haaste tässä onkin oman elämän ja aikataulujen hallinta, kun opiskelun lisäksi huolehtii työstä, talosta ja jälkikasvusta. Se on myös äärimmäisen palkitsevaa, kun saa tämän sirkuksen pyörimään ja elämä tuntuu täydeltä. En vieläkään ole aivan varma mikä minusta tulee isona, mutta suuntana metsä tuntuu hyvältä!
Teksti ja kuva: Rauna Ylinen, tuleva metsätalousinsinööri (AMK)
>> Koulutuksen kotisivu: https://www.hamk.fi/amk-tutkinto/metsatalous-metsatalousinsinoori-amk/
