Europelin vuosittainen aistinvaraisen arvioinnin kilpailu pidettiin maaliskuussa Ranskan Polignyssa. Bio- ja elintarviketekniikan opiskelijat matkasivat kilpailuun yhdessä Hämeen ammatti-instituutin meijerialan opiskelijoiden kanssa. Matkaan sisältyi yritysvierailuja ja hauskaa yhdessä olemista. Tiivistelmä opiskelijoiden matkakertomuksesta alla.
Lähdimme aikaisin aamulla koululta kohti lentokenttää mukanamme viemisinä juustoja ja makkaroita. Kun lähtöselvitys oli suoritettu ja aamukahvit juotu, olimme valmiit nousemaan koneeseen. Oli hauska miettiä tulevaa testiä ja ennestään tuntematonta määränpäätä, ilmassa oli hieman jännitystä. Väsymys ei tuntunut ja lento sujui hyvässä säässä Geneveen. Geneveen päästyämme oli edessä vuokra-auton noutaminen. Opettajamme Johanna oli hoitanut varauksen etukäteen, joten hommana oli vain tarvittavien paperien täyttö. Ennen matkaa olimme miettineet reissumme kuskia ja minun ehdotuksesta Markus päätyi kuskiksemme. Markuksella on vankka kuljettajakokemus toimittuaan edellisessä ammatissaan ammattiautoilijana.
Suuntana Ranska ja ajoa edessä noin kaksi ja puolituntia. Ilma oli mitä parhain matkan tekoon ja vaikka tie oli vieras, olimme kuitenkin intoa täynnä menossa kohti määränpäätämme. Huikeita maisemia ja korkeuseroja osui matkallemme useita. Vuoristotietä noustessamme ja sitä mutkitellen laskeutuessa joutui auto tekemään tosissaan töitä vaikka uusi ja vähän ajettu olikin.
Iltapäivällä saavuimme vihdoin Polignyyn ja koulurakennus oli edessämme. Meidät otettiin läm-pimästi vastaan ja kerrottiin tulevasta ohjelmasta. Saapumispäivän ilma suosi ja ehti unohtua no-peasti kotimaan talvinen sää. Huoneemme oli tilava ja asiallisessa kunnossa. Tästä oli kiva alkaa miettiä tulevaa viikkoa ja tutkia järjestäjien taholta tullutta kassia, missä oli infoa itse kilpailusta kuin paikasta itsestään.
Illalla kokoonnuimme kaikki kisaajat Enil Bio- opetusmeijerin aulaan, jossa koulun rehtori Gabrielle Fournier ja Europelin väistyvä puheenjohtaja Jappie De Jong toivottivat kaikki tervetulleeksi. Ilta-ruokailu oli vielä ohjelmassa ja pitkän matkustuspäivän päätteeksi kävimme levolle
Kilpailupäivä
Aistinvaraisen arvioinnin tavoitteena oli arvioida tuotteet kuten ammattilaisraati. Mitä kauemmaksi kilpailijan arvio menee raadin arvioinnista, sitä enemmän kertyy virhepisteitä. Joukkueet oli jaettu neljään eri ryhmään, jotka kiersivät ennakkoon jaetun suunnitelman mukaisesti tuotearviointiin varattuja tiloja.
Kilpailutilanne: valmiiksi jaettu lomakkeet ja näytteet arvioitavista tuotteista. Lisäksi oli vettä ja voileipä-keksiä makuaistin neutraloimiseksi. Tilassa pöytä, jolla lohkottu palat kiekoista. Pääsee tunnustelemaan pintaa, näkee mahdolliset kolot ja pääsee tunnustelemaan muun muassa juuston pinnan kosteutta ja mahdollista elastisuutta/kovuutta. Juustojen arviontiin oli varattu 40 minuuttia tuoteryhmää kohti. Jokai-sessa tuoteryhmässä viisi eri näytettä. Voi- ja maitonäytteiden arviointiin oli varattu yhteensä 40 minuuttia.
Arvioitavat tuoteryhmät juustojen osalta olivat Comté, Morbier ja Camembert. Lisäksi kilpailussa arvioitiin voi- ja maitonäytteitä. Tuotteista arviointiin ulkonäköä, hajua, makua ja flavoria, tekstuuria, suutuntumaa ja kosketustuntumaa. Kilpailija sai suorittaa arvioinnin haluamallaan tavalla. Osa kilpailijoista alkoi suorittamaan arviointia arvioin-tilomakkeen mukaisessa järjestyksessä, eli ensin tutkimaan suurten palojen koostumusta. Kirjoittajan taktiikkana oli ensin haistaa tuotteet läpi, arvioida ulkonäön ja tuoksun perusteella tuotetta mahdollisesti edustavat ääripäät ja ensimmäiseksi maistaa nämä mahdolliset ääripäät, jotta arvioitavista tuotteista saa paremman käsityksen ja arvion tuotteiden ominaisuuksien intensiteetistä.
Kilpailu oli vaikea. HAMKin joukkue aloitti arvioinnit Morbier-juustosta. Vaikka olimme päässeet maistamaan juustolaatua Sairiossa kisaa edeltävällä viikolla, oli kokemus kisanäytteistä hämmentävä. Mietittäessä arviointilomakkeen kriteerejä ja niiden intensiivisyyttä viiden eri näytteen parissa, joutui nopeasti hautaaman ajatuksen siitä, että lomakkeen maut olisivat kaikki puhtaasti virhemakuja, vaan siellä oli myös ominaisuuksia, jotka kuuluivat juustoihin tietyllä intensiteetillä. Ennakko-oletuksesta poiketen lomakkeeseen joutui laittamaan ominaisuuksiin korkeampia intensiivisyyksiä. Kun tämän huomasi oli vain luotettava omaan makuaistiin ja intuitioon arvioinneissa.
Morbierin jälkeen arvioimme Comten. Arvioitavat juustot olivat selkeästi eri ikäisiä ja näistä näytteistä oli jo helpompi löytää eroja. Ennen viimeistä juustoa, Camembertia, arvioimme maidot ja voit. Maitonäyttei-siin oli tehty selkeitä virhemakuja. Toisaalta maidoista erotti selkeästi, että se ei ole ”normaalia” raikasta maitoa, mutta kokemattomuuden ja maitojen virhemakujen maistamisen harjaantumattomuuden vuoksi tietyt maut ja virheet oli hankala määritellä. Toki joukossa oli hyvä ja raikas maito, joka erottui edukseen muista näytteistä. Eräs maito oli myös erittäin makea. Jäimme miettimään kisan jälkeen, että onko näin makea maito normaali kulutustuote Ranskassa. Voinäytteet olivat suomalaiseen makuun ehkä jopa kum-mallisia yhtä lukuun ottamatta. Mukana oli valkoinen voi, joka oli erittäin kuohkea ja mauton, suolaton ja imelä voi, selkeästi virhemaullinen näyte, sekä suomalaiseen suuhun sopiva suolainen ja hapatettu voi. Valkoinen voi kummastutti ja sen arvioiminen sen suhteen, että onko tuote sellainen kuin sen pitäisi tuo-tekuvauksen mukaan olla, oli mahdotonta. Kisan jälkeen kirjoittajan käteen osui brosyyri erilaisista rans-kalaisista maitotuotteista ja siellä esiteltiin muun muassa valkoinen voi! Harmillista, että se tuli vastaan vasta kisan jälkeen. Tuotteen arviointi olisi ollut aivan erilainen kokemus tämän tiedon kanssa.
Nauravan lehmän museossa
Opiskelijoille järjestetty tutustumismatka Lons le Saunier`n kaupungissa sijaitsevaan muse-oon, joka esittelee ”nauravan lehmän” eli La vache qui rit -annospakattua juustoa valmistavan yrityksen tarinan perustamisvuodesta nykyhetkeen. Historiikin mukaan vuonna 1865 perustettu La vache qui rit -yhtiö siirtyi suurimittaiseen teolliseen valmistukseen jo ensimmäisen maailmansodan jälkeen kyetäkseen vastaamaan valtavaan kysyntään. Tuolloin annospakattuja juustoja valmistettiin 12000 rasiaa päivässä. Vuonna 1921 yhtiön nimi patentoitiin, ja useiden versioiden kautta taiteiltiin yhtiölle mieleenpainuva logo eli naurava punainen lehmä, joka brändättiin vahvasti.
Yhtiö aloitti 1920-luvulla massiivisen markkinointikampanjan, jossa käytettiin siihen aikaan ennenkuulu-mattomia markkinointimenetelmiä. Radiossa yhtiön markkinointiosaston säveltämä mainoskappale sai ilmaista soittoaikaa, koska se luokiteltiin kappaleeksi, eikä täyttänyt maksullisen mainoksen määritelmää. Käytössä oli jo tuohon aikaan pakkauksiin asennetut keräilykuvat, joita hamstraamalla oli mahdollista saada juustoyritykseltä palkintoja. Tuolloin, päinvastoin kuin nykyään, kauppiaat anelivat lupaa yhtiön hauskan lehmälogon asentamiseksi autoihinsa, koska logo houkutteli paikalle asiakkaita ja juuston myynti kasvoi entisestään. Toisen maailmansodan aikaan rasvaisten tuotteiden saantia rajoitettiin, joten yhtiö kehitti rasvattoman juuston, jota sai ostaa rajattomat määrät ilma kuponkirajoituksia.
Museokäynnin yhteydessä esitetty yhtiön historiikki osoitti yhtiön olleen edelläkävijä markkinoinnissa, ja vahvisti opiskelijoiden mielikuvaa tuotteen markkinoinnin ja brändäyksen tärkeydestä, silloin kun halutaan luoda menestyvä yritys.
Juustolassa lähialueen maitoa
Opiskelijoiden ohjelmaan kuului vierailu paikallisessa juustolassa, Tämä juustola on maidon tuottajien omistama ja juustotekijät ovat maitotilallisilla töissä. He valmistavat Comté ja Morbier juustoa. Kaikki maito tulee juustolalle 25km säteeltä ja se täytyy käsitellä 24 tunnin kuluessa vastaanotosta. Lehmät eivät syö mitään rehua vaan ainoastaan ruohoa ja hei-nää, kaikki GMO on kielletty. He käsittelevät seitsemän miljoonaa litraa maitoa vuodessa, josta kaksi ja puoli miljoonaa litraa on luomua.
Juustomestari kierrätti meidät läpi prosessin, pisteestä, jossa maito otetaan vastaan, pisteeseen, jossa juusto siirretään kypsytykseen. Juustoja kypsytetään 3 viikkoa juustolan kypsytyskellareissa ja siirretään sieltä ammatti juustonkypsyttäjille.
Juhlan aika
Illalla Polignyn pormestari oli järjestänyt cocktailtilaisuuden kaikille kilpailijoille ja opettajille. Ilta huipentui palkintojenjakoseremoniaan ja illalliseen. HAMK: in joukkue pärjäsi kisoissa hyvin tuoden Suomeen kahdeksan mitalia. Joukkuemitalit voisarjasta kulta, maitosarjasta hopea ja Camembertsarjasta pronssi sekä kokonaiskilpailusta pronssi. Johanna Lehtiö sai camembertsarjassa ja voisarjassa pronssia. Arttu Ruusunen voitti voisarjan ja sai kokonaiskilpailun hopeasijan.
Teksti ja kuvat: opiskelijat
HAMK: Johanna Lehtiö, Arttu Ruusunen ja Satu Tiainen
HAMI: Vilma Hertteli, Topias Komulainen ja Markus Vepsäläinen
Matkalla mukana opettajat: Juha Isokangas ja Johanna Stenström
