Bio- ja elintarviketekniikan koulutuksesta valmistuu elintarvikealan insinöörejä, jotka sijoittuvat valmistumisen jälkeen monenlaisiin työtehtäviin. Monimuoto-opiskelija Johanna Ikonen kertoo omista kokemuksistaan, mikä on ollut opinnoissa parasta sekä haastavaa ja mitä opinnot ovat hänelle jo mahdollistaneet.
Miksi päätit hakea bio- ja elintarviketekniikan koulutukseen?
”Olen työskennellyt 16-vuotiaasta lähtien elintarvikealalla. Työtehtäväni olivat ihan tuotannon töitä, toki maustettuna kaikella mahdollisella. Hoidin osastomme omavalvontaa, materiaalivarastoa, työohjeita, uusien linjojen / laitteiden opastusta, tuotekehityksen kanssa muutamia projekteja ja maahantuojien ja materiaalitoimittajien kanssa kaikkea mahdollista. Eli käytännössä ehdin sekaantumaan monenlaisiin projekteihin varsinaisten työtehtävieni ohella. Jotenkin ne vuodet vain vierivät ja opiskelu aina silloin tällöin vilahti mielessä. Kuitenkin mitä enemmän hoidin noita edellä mainittuja tehtäviä, sitä enemmän nälkä kasvoi opiskelujen suuntaan. Työvuosia ehti kertyä 27, ennen kuin koin ahaa-elämyksen, että se hetki on nyt tai ei koskaan. Otin rohkean askeleen ja irtisanouduin työstäni keväällä 2020. Ajattelin ottaa pienen tuumaustauon, että onko se ala tämä, vai joku muu.
Aika nopeasti havahduin siihen, että elintarvikealan hektisyys on juuri minua varten ja aloin ottaa selvää opiskelupaikoista. HAMKista löysin tämän monimuotona toteutettavan bio- ja elintarviketekniikan koulutuslinjan ja onnistuin pääsemään avoimen kautta, polkuopintojen avulla, opiskelemaan. Sain tietää muutamaa viikkoa ennen koulun alkua päässeeni opiskelemaan. Polkuopinnoissa aloitin opinnot suorittamalla avoimen AMK:n kautta tietyn määrän kursseja, jonka jälkeen pääsin suoraan tutkinto-opiskelijaksi, ilman pääsykoetta.
Mikä on ollut parasta opiskelussa?
Pidän kyllä kaikesta ja suorastaan rakastan uuden oppimista / opettelua. Mitä vaikeampi kurssi, sitä isompi haaste. Meidän tiimissämme on vallalla ajatus, että jos joku on tämän oppinut, niin kyllä mekin opimme. Tältä pohjalta, kun suhtautuu kaikkeen uuteen, ei voi mennä kauheasti pieleen. HAMKissa olen myös saanut mahdollisuuden kehittää taitojani kaikissa niissä jutuissa, mihin ei ennen ollut aikaa, vaikka halua olikin. Nyt tämä kaikki on tapahtunut vähän kuin itsestään tässä opintojen ohella. Mm. tietoteknisten taitojen ja englannin kielen kehitys on ollut huimaa.
Nyt vielä opintojen merkitys tulevaisuuden haaveiden mahdollistajana konkretisoitui oikein todella, kun minut palkattiin ensi kesäksi esihenkilötehtäviin. Tässä on muutaman päivän pää ollut aika pyörällä, että pian minulla on 60 alaista. Toki perehdytys työtehtäviin vie aikaa, enkä suoraan hyppää yksin vastuuseen. Perehdytysjakson jälkeen vakituiset esihenkilöt jäävät kesälomilleen, eli silloin myös vastuu siirtyy minulle.
Kyllä täytyy sanoa, vaikka joku haave tuntuisi todella kaukaiselta ajatukselta tänään, niin huomenna siitä voi tulla totta, kunhan sen eteen tekee töitä. Ja juuri tältä minusta tuntuu nyt, kun mietin tätä kahden vuoden matkaani tähän pisteeseen. Aika menee uskomattoman nopeasti.
Mikä on ollut haastavaa opinnoissa?
Haasteita tuli lähinnä omien aiempien opiskelujen vähyydestä johtuvista syistä. Pohjalla olleet peruskoulu ja elintarvikealan perustutkinto vuodelta 1997 (:D) eivät enää vuonna 2020 antaneet juurikaan tukea ammattikorkeakoulussa opiskeluun. Noh, päätin että periksi ei anneta ja kaikki on mahdollista oppia! Täytyy sanoa, että kevätlukukauden viimeisenä päivänä, kun kahta viimeistä tenttiä tein niin kyllä se kynä hieman kädessä tärisi. Kun sitten tutkinto-opiskelijaksi tarvittavat 60-opintopistettä kilahtivat pakkiin toukokuussa, tuli kyllä aikamoinen voittajafiilis. Matka tähän oli pitkä ja kivinen, mutta töitä tekemällä täysin mahdollinen.
Toki näin jälkikäteen on sanottava, että jos tällaisella historialla on hakeutumassa opiskelemaan, kannattaa todella käyttää hetki esimerkiksi matematiikan pohjatietojen täydentämiseksi ennen opintojen alkua. Se kyllä auttaa valtavasti selviämään ensimmäisestä vuodesta.
Toinen hieman haasteellinen pointti oli / on se, että olen hyvin sosiaalinen luonne ja etäopiskelu on välillä aika yksin puurtamista. Nyt on kohta kaksi vuotta tätä takana ja olen oppinut nauttimaan hiljaisuudesta. Parasta on uudet aamut ja se valinnan vapaus, kun on aika lailla omissa käsissä mitä minäkin päivänä teen. Iltaisin olen oppinut ottamaan vapaata ilman, että tekemättömät kouluasiat pyörivät kaiken aikaa mielessä. Tämä rajanveto koulun ja vapaa-ajan välille on hyvin tärkeää palautumisen kannalta. Minun etäopiskeluani on helpottanut kovasti meidän timanttinen koulutiimimme. Heidän kanssaan jaamme kaikki ilot ja surut ja tsemppaamme toinen toisiamme. Meillä on kyllä käynyt uskomaton tuuri, että satuimme samaan tiimiin.
Jokainen tiimi ja ihminen ovat kuitenkin erilaisia ja pitää muistaa, että aina ne kemiat eivät välttämättä kohtaa tällä tasolla. Tiimi voi myös muodostua sellaiseksi, että siinä hoidetaan vain kouluasiat ja sekin on aivan ok. Mikä kenellekin nyt kulloinkin parhaiten sopii.
Mitä terveisiä lähettäisit henkilölle, joka harkitsee hakemista bio- ja elintarviketekniikan koulutukseen?
Kyllä kaikki opiskelu milloin ja missä iässä vain on kannattavaa. Itse olen viihtynyt niin hyvin opintojen parissa, että suunnittelen jo jatkoa tämän tutkinnon jälkeen. On aika ristiriitaista, että toisaalta pusken opintoja maaliin niin, että valmistuisin mahdollisimman nopeasti, mutta ajatus, että joku päivä nämä loppuvat kauhistuttaa jo etukäteen. Eli HAMKiin terveisiä, tuskin pääsette minusta eroon vielä ensimmäisen tutkintotodistuksen saatuani.
Tekstin kirjoittaja: Johanna Ikonen, toisen vuoden monimuoto-opiskelija.
Lue lisää bio- ja elintarviketekniikan insinöörikoulutuksesta osoitteessa: https://www.hamk.fi/amk-tutkinto/bio-ja-elintarviketekniikka-insinoori-amk/
