Tammikuu, ah, tuo huikeiden hyvinvointipäätösten luvattu kuukausi. Moni meistä syö ”viimeiset herkut”, viettää ”viimeiset sohvaperunapäivät” ja elää ”viimeiset epäterveelliset hetket” vuoden viimeisillä minuuteilla. Kuuluisa ryhtiliike odottaa jo ovella.
Vuodesta toiseen tehdään huikeita hyvinvointilupauksia ja lähdetään haastamaan itseämme erilaisiin kampanjoihin, jotka liittyvät elinvoimaisempaan elämäntapaan, upeampaan ulkonäköön tai täydellisempiin terveystottumuksiin. Hyvinvointi on kuitenkin tipatonta tammikuuta, herkutonta helmikuuta ja kaalikeittojen täyttämää kevättä laajempi ilmiö, joka näkyy niin yksilön kuin yhteiskunnankin tasolla.
Tennareihin, teknisiin vaatteisiin ja trikoisiin pukeutuminen ei ole enää tyylivirhe ja kiinnostus omaan hyvinvointiin liittyvästä tiedosta lisääntyy. Monella on aktiivisuutta ja hyvinvointia mittaavia laitteita käsivarressaan tai sormessaan. Ulkona liikutaan nyt enemmän kuin koskaan ja verkosta voi ostaa oman valmentajan tai ohjelman esimerkiksi paremman kuosin metsästämiseen. Hienoa!
Mutta se, miten tähän kaikkeen päädytään, saattaa olla hivenen kyseenalaista. Terveyttä ja parempaa jaksamista aletaan usein jahtaamaan ”kaikki tai ei mitään” -taktiikalla. Erityisesti tämä ilmiö näkyy heti vuoden alussa ja joka kuukauden ensimmäisenä maanantaina. Joillekin tämä taktiikka voi toimia, mutta hyvinvoinnissa on kyse pitkän aikavälin toiminnasta, eikä tempoilevista ja impulsiivisista muutoksista.
Usein ”kaikki tai ei mitään” -taktiikka parempaa hyvinvointia metsästettäessä johtaa vain epämiellyttäviin fiiliksiin ja motivaation karkaamiseen kauemmaksi ennekuin se kunnolla ehti edes löytyäkään. Aika jännä yhtälö on se, että totaaliradikaalien muutosten kautta haetaan hyvää oloa, mikä todellisuudessa tuottaa vain kurjuutta ja hyvinvoinnin heikkenemistä. Hyvinvoinnin edistäminen on pitkäjänteistä, arvoihin ja asenteisiin perustuvaa, kokonaisvaltaista toimintaa.
Kokonaisvaltaisessa hyvinvoinnissa on tärkeää oman elämän hallinnan tunne, hyvät energiatasot ja niistä kiinni pitäminen tasapainottamalla elämänsä osa-alueita henkilökohtaisista lähtökohdista käsin. Kokonaisvaltaisesta hyvinvoinnista huolehtiminen voi olla huikeita hyvinvointilupauksia, mutta maltilla, järkevästi ja tulevaisuuteen tähtäävästi, kestävästi ja omaa kehoa kuunnellen. Tämä on se lupaus, minkä meidän jokaisen pitäisi tehdä jokaisena päivänä läpi elämän – kuunnella itseämme, omaa kehoamme ja toimia niiden signaalien mukaisesti. Tervetuloa uusi vuosi ja uusi minä!
Kirjoittajat ovat Hämeen ammattikorkeakoulun, ammatillisen opettajakorkeakoulun lehtoreita ja Oppilaitoshyvinvoinnin erikoistumiskoulutuksen vastuukouluttajat.
