Oppijan oikeus hanke antaa mahdollisuuksia monenlaiseen yhteistyöhön ja kehittämiseen.
Tästä yhteistyöstä esimerkkinä me Oulun yliopistossa yhdessä muutaman ammattikorkeakoulun kollegojen kanssa kirjoitimme kahta artikkelia keväällä 2020. Ennen kesää onnistuimme lähettämään ne lehtiin. Toisessa teemana oli inkluusio ja toisessa opetussuunnitelmatutkimus. Mahtavia aiheita ja hyvät kirjoittajat! Kesällä nautittiin muista asioista kuin tieteenteosta. Loppukesästä alettiin odottamaan arvioita teksteistämme, ja lopulta mailiin tuli viesti molemmista lehdistä. Mutta! Englanninkielisestä lehdestä ilmoitettiin tylysti: we are not interested. Ei selitystä, ei mitään, mihin tarttua. Täydelliset pakit! Suomenkielisestä lehdestä ilmoitettiin, että vain isoilla korjauksilla tätä ehkä, kenties, mahdollisesti saatetaan harkita julkaistavaksi.
Tällaista on tutkijan elämä. Takkiin tulee, vaikka siitä ei aina puhuta. Hetken oli mieli maassa, mutta emme tietenkään lannistuneet lopullisesti. Nyt on etsitty toisenlainen lehti inkluusio-tekstille, ja paljon paranneltu versio opetussuunnitematutkimuksesta (olivat monessa asiassa oikeassa siellä lehdessä, kun meitä moittivat, pakko myöntää) on lähdössä toiseen lehteen. Korjailtiin pitkään, Teams kävi kuumana ja välillä kirjoittajatkin. Jos ette koskaan kuule näistä kiinnostavista teksteistä, niille kävi huonosti. Nyt elämme toivossa.
Paljon iloa ja hyötyä oli yhteistyöstä, vaikka mitään ei julkaistaisikaan. Opimme paljon toistemme instituutioiden toiminnasta ja lisäksi opimme tuntemaan fantastisia tyyppejä. Tämän yliopistojen ja ammattikorkeakoulujen yhteistyön myötä olemme havainneet, että meillä on yhteistä rajapintaa aika paljon.
Erityispedagogiikkaa opetetaan yliopistoissa ja ammattikorkeakouluissa. Miksei tulevaisuudessa enemmänkin yhdessä?
Lehtiin kirjoittaminen on kuin peliä. Siinä ei voi aina voittaa, mutta silti pelaaminen on mukavaa.
erityispedagogiikan professori
Oulun yliopisto
