Mistä ammatillisten opettajien antama oppimisen tuki koostuu? Miten opettajat tukevat opiskelijoita opinnoissaan? Mitä opettajat tarvitsevat antaakseen tarvittavan tuen ja miten he voivat kehittää omaa osaamistaan vastaamaan opiskelijoiden tuen tarpeita? Muun muassa näihin kysymyksiin pyrittiin selvittämään vastaus Oppijan oikeus–opettajan taito -hankkeen yhteydessä toteutettavassa pro gradu -tutkielmassa, joka valmistuu vuoden 2021 aikana.
Ammatillinen koulutus ja vastaavasti ammatillisen oppilaitoksen opettajat ovat kokeneet suuria muutoksia vuonna 2018 voimaan astuneen ammatillista koulutusta koskevan reformin myötä. Edelleenkin ajankohtaisen koulutuspolitiikan tähtäimessä ovat nopeat ja joustavat tavat vastata työelämästä kumpuaviin tarpeisiin liikkuessamme kohti yhä yksilökeskeisempää, työelämäpainotteista ja tehokasta laaja-alaista osaamista. Reformin tavoitteet ammatillisen koulutuksen muokkaamisesta osaamisperustaiseksi, työelämäpainotteiseksi yksilöllisten opintopolkujen kentäksi luovat myös vääjäämättä tarpeita tarkastella muutoksen luomia tuen tarpeita. Mikäli opiskelijoiden toivotaan valmistuvan yksilöllisten oppimispolkujen kautta itsenäisiksi ja joustaviksi tulevaisuuden osaajiksi, jokaisella opiskelijalla tulee olla oikeus myös opinnoissa tarvittavien tukimuotojen tunnistamiseen ja niihin yksilöllisellä tavalla vastaamiseen.
Reformin ohella myös vuonna 2018 voimaan astunut laki koskien kaikkea ammatillista koulutusta määrittelee opiskelijan oikeuden erityiseen tai vaativaan erityiseen tukeen. Tuen avulla pyritään takaamaan opiskelijan jaksaminen opinnoissa, jotta tämä kykenee suorittamaan tutkintonsa tavoitteiden mukaisesti. Sekä ammatillisen koulutuksen reformin tuovat muutokset että uusi ammatillista koulutusta koskeva laki ovat nostaneet uusia osaamistarpeita ammatillisten oppilaitosten opettajille koskien opiskelijoiden oikeutta saada riittävää oppimisen tukea ja ohjausta ammatillisessa koulutuksessa. Hankkeessa tehtävän pro gradu -tutkielman tavoitteena oli selvittää kokonaiskuva ammatillisten oppilaitosten opettajien antamista tukitoimista ja niihin vaikuttavista tekijöistä sekä tutkia, miten opettajat voivat kehittää omaa osaamistaan tuen tarpeiden tunnistajina ja opiskelijoiden tukijoina.
Tutkimuksen aineisto kerättiin yhden Helsingin metropolialueen ammatillisen oppilaitoksen opettajistolta Oppijan oikeus–opettajan taito -hankkeen koulutuspäivän yhteydessä. Tutkimukseen osallistui yhteensä 29 ammatillisen oppilaitoksen henkilökunnan jäsentä. Aineistonkeruumuotoina toimivat ryhmähaastattelu ja sähköinen kyselylomake, pääpainon ollessa kuitenkin ryhmähaastatteluissa. Seuraavaksi esitellään alustavia tuloksia pro gradu -tutkimuksesta.
Miten opettajat tukevat opiskelijoitaan?
Tutkimuksen tuloksista on jo alustavasti määritelty kokonaiskuva, jonka avulla voidaan tarkastella opettajien antaman tuen eri muotoja. Kolmeksi eri opettajien antamaksi tukimuotojen ulottuvuudeksi ovat muodostuneet sosiaalinen tuki, oppimisen tuki sekä yhteisön tuki. Opettajien antama sosiaalinen tuki koostuu opiskelijoiden päivittäisestä kohtaamisesta, opiskelijoihin tutustumisesta sekä kuulumisten vaihdosta. Tukeen sisältyy päivittäinen arjen kohtaaminen, joka koostuu opiskelijoiden kanssa opetuksen ohessa tapahtuvasta keskustelusta ja tilanteiden havainnoinnista sekä luotettavana aikuisena toimisesta. Oppimisen tukeen on puolestaan sisällytetty opettajien käyttämät erilaiset opetusmenetelmät, monipuoliset suoritustavat ja oppimista tukevan opetusympäristön luominen. Vaihtoehtoiset suoritustavat, kuten yksilöllistetyt tavat suorittaa kurssi esimerkiksi osissa ja apuvälineiden kanssa sekä monipuoliset työskentelytavat tanssien, piirtäen ja tukipajojen avulla olivat pääasiallisia opettajien käyttämiä oppimisen tukemisen keinoja.
Yhdeksi tuen ulottuvuuksiksi määriteltiin myös yhteisön tuki, joka pitää sisällään opettajien välisen kommunikaation ja moniammatillisen yhteistyön. Jokainen opettaja on myös osa työyhteisöään, jonka tehtävänä on tukea opiskelijaa yhdenvertaisesti kaikilla opintojen osa-alueilla. Opettajat muodostavat yhdessä myös toisiaan tukevan työyhteisön, jossa tietoja, ideoita ja suunnitelmia voidaan jakaa opiskelijan kokonaisvaltaisen tukemisen saavuttamiseksi. Yhteisön tuki muodostuu tiedonjakamisesta työyhteisössä vinkkien ja neuvojen avulla sekä pitää sisällään myös kommunikaatiota opiskelijoiden oppimisesta ja yhteisopettajuutta sekä opiskelijahuollon yhteistyötä.
Mitkä tekijät vaikuttavat opettajien kykyyn tukea opiskelijoitaan?
Yhtenä tutkimuskysymyksenä kysyttiin asioista, jotka vaikuttavat opettajien kykyyn tukea opiskelijoita opinnoissaan. Jo alustavissa tuloksissa oli havaittavissa selkeitä yhteneväisyyksiä liittyen resursseihin, kiireeseen ja työyhteisöön. Nämä tekijät muodostavat yhdessä oppilaitoksen olosuhteisiin liittyvän ulottuvuuden. Opettajien kykyä vastata opiskelijoiden tuen tarpeisiin heikensivät selvästi riittävien resurssien puute, joka ilmeni esimerkiksi liian suurina ryhmäkokoina. Opiskelijaryhmän ollessa suuri, ei opettajalla ole aikaa kohdata opiskelijoitaan yksilöllisesti ja opiskelijoiden tarvitsemalla tavalla. Myös osa tuen tarpeista voi jäädä huomaamatta ajoissa, kun aikaa ei ole jokaisen opiskelijan kohtaamiseen. Työyhteisön tuki ja apu puolestaan edesauttoivat opettajien kykyä vastata opiskelijoiden tuen tarpeisiin, jonka vuoksi se oli mielekästä lisätä myös osaksi oppilaitoksen olosuhteiden kokonaisuutta.
Toiseksi ulottuvuudeksi opettajien kyvyssä vastata opiskelijoiden tuen tarpeisiin on muodostunut henkilökohtaisen kompetenssin pääluokka. Se pitää sisällään opettajan oman osaamisen kehittämisen koulutusten ja kokemusten kautta sekä henkilökohtaisen kokemuksen omasta professiosta. Opettajat kokivat voivansa lisätä kyvykkyyttään kouluttautumalla ja reflektoimalla osaamistaan työelämässä karttuvan kokemuksen kautta, mutta samaan aikaan kokemus omista taidoista ja ammatin rajoista vaikuttavat opettajien kyvykkyyteen vastata tuen tarpeisiin. Tutkimustuloksista on jo alustavasti havaittavissa kysymykset opettajan profession rajoista ja kyvykkyydestä vastata opiskelijoiden tuen tarpeisiin. Opettajat kokivat liiallisten vaatimusten ylittävän opettajan ammattinimikkeen rajat, eivätkä he kokeneet voivansa edes koulutusten avulla vastata riittävästi opiskelijoiden monialaisiin tuentarpeisiin. Erityisesti vaativissa ja monialaisissa tuen tarpeissa opettajat eivät kokeneet pystyvänsä vastaamaan tarpeeseen opiskelijaa oikeuttavalla tavalla, vaan tarvittavat tukimuodot ylittivät opettajan profession kompetenssin rajan.
Miten opettajat kehittävät osaamistaan, jotta opiskelijoiden oikeus riittävästä tuen tarpeesta toteutuu?
Kolmas tutkimusta ohjanneista tutkimuskysymyksistä liittyi opettajien oman osaamisen kehittämiseen. Opettajuus on alati muuttuva professio, jossa opettajan tulee pystyä vastaamaan muutostarpeisiin, joita yhteiskunta ja oppilaitokset edellyttävät. Ammatillisessa koulutuksessa tapahtuneiden muutosten vuoksi tutkimuksessa haluttiin myös selvittää, miten opettajat kehittävät osaamistaan tuen tarpeiden tunnistajina ja tukijoina. Opettajan ammatillista kehittymistä ja osaamisen kehittämistä työelämässä on tutkittu aiemmin laajalti, ja myös samoja piirteitä oli havaittavissa tässäkin tutkimuksessa. Kehittyäkseen työssään opettajat tarvitsevat kehitykselleen yhteistyötä ja kontekstin. Opettajat kokivat toimivan työyhteisön olevan merkittävässä asemassa oman osaamisen kehittämisessä, sillä työyhteisön kesken jaettu tietoisuus, kokemukset ja vinkit kasvattivat myös omaa osaamista tukea opiskelijoita. Vuorovaikutustilanteita, joissa jaetaan kokemuksia ja toimintatapoja, toivottiin lisää, sillä niiden koettiin edesauttavan sekä oman että muiden osaamisen kehittymistä. Opettajien osaamisen kehittymisessä oli alustavasti havaittavissa myös kontekstin merkitys. Esimerkiksi koulutuksissa opettajat tarvitsevat kehitettäville asioille selkeän kontekstin, joka liittyy opettajan päivittäiseen työhön. Käytännön esimerkit ja omakohtaiset kokemukset koettiin tärkeiksi osaamisen kehittämisen kannalta. Oman osaamisen kehittämisen voidaan tulkita koostuvan työelämässä tapahtuvasta vuorovaikutuksesta, omista ja muiden kokemuksista sekä kontekstinomaisista koulutustilaisuuksista, joiden vinkkejä opettajat pystyvät viemään suoraan käytännöntyöhönsä.
Pohdittavaksi
Opettajien antama oppimisen tuki ammatillisessa koulutuksessa muodostuu monisyisestä kokonaisuudesta. Tuki on kokonaisvaltaista oppimisen tukea, jossa huomioidaan oppimiseen liittyvä sosiaalinen tuki ja oppilaitoksen yhteisöllisyys yksilöllistetyn oppimispolun ohella. Jo alustavista tuloksista oli havaittavissa opettajien selkeät keinot opiskelijan oppimisen tukemiseksi, mutta myös tukitoimiin vaikuttavat haasteet, joihin kouluttautumisella ja omalla ammattitaidolla ei voitu vaikuttaa. Resurssien puute, joka näkyy suurina ryhmäkokoina ja kiireisenä aikatauluna vaikeuttaa opettajien työtä kohdata opiskelijansa heitä oikeuttavalla tavalla. Resurssikeskustelu lieneekin koulutuspolitiikan polttavia aiheita, joka tulisi ottaa vakavasti, jos opiskelijoiden oikeus saada oppimisen tukea halutaan varmistaa. Opettajien taidon kehittäminen opiskelijoiden tuen tarpeisiin vastaamisessa voi valua hukkaan, ellei opettajille taata riittäviä resursseja hyödyntää ammattitaitoaan käytännössä. Pohdittavaksi jää myös opettajan profession rajat tuen tarpeisiin vastaamisessa. Vaikka työyhteisön tuki ja voimavarat olivat edesauttavia tekijöitä opettajien kyvyssä tukea opiskelijoitaan, opettajat kokivat ammattitaitonsa puutteen heikentävän tuen tarpeisiin vastaamista. Tämän vuoksi moniammatilliseen yhteistyöhön oppilaitoksissa tulisikin kiinnittää entistä paremmin huomiota oppilaiden tuen tarpeiden monialaisuuden sitä edellyttäessä.
Pro gradu- tutkielman tekijä
Erityispedagogiikan opintosuunta, Helsingin yliopisto
