Lukio muutoksen keskellä – näkökulmia opettajan arkeen ja oppimisen tukemiseen

Oppijan oikeus ja opettajan taito -hanke järjesti marraskuussa 2019 Ahlmanin opistolla työpajan, jossa Tampereen korkeakouluyhteisön erityiskasvatuksesta ja -opetuksesta vastaavat opettajat tapasivat Pirkanmaan lukioiden aineenopettajia. Ahlmanilla järjestetty työpaja on jatkumoa aiemmalle tapaamiselle, jossa ammatillisen toisen asteen opettajat ja lukio-opettajat kokoontuivat yhteisen pöydän ääreen keskustelemaan toisen asteen tilanteesta ja opettajan arjesta. Ahlmanin työpajassa pureuduttiin lukion arkeen muutoksen keskellä. Tavoite oli saada kentän opettajien ääni kuuluviin, opettajien ehdoilla. Tässä blogikirjoituksessa esitellään työpajassa esiin nousseita näkökulmia ja kokemuksia. 

Nykylukio on akateemisesti haastavampi kuin ennen. Opiskelijoiden ja opettajien paineet ovat kasvaneet, opiskelijoiden heterogeenisuus on lisääntynyt, ja pääsy korkeakouluihin huolestuttaa niin nuoria, opettajia kuin vanhempiakin. Esimerkiksi korkeakoulujen pääsykokeiden muutoksen myötä pitkän matematiikan ryhmiä on tarvittu enemmän lukiopuolella, koska pisteytyksessä painotetaan pitkän matematiikan ylioppilaskirjoitusten arvosanaa. Media osaltaan vahvistaa tulkintaa siitä, että tiettyjen oppiaineiden kautta korkeakoulun ovet aukeavat helpommin. Painotus on siirtymässä yleissivistyksestä kohti ylioppilaskokeiden suorittamista. Tämä muutos lisää huolta opiskelijoiden jaksamisesta, koulutuksen rakenteista sekä opettajien osaamisesta. Onko itsensä etsimisen paikasta rakentumassa kolmen vuoden preppauskurssi ylioppilaskokeisiin? Pitääkö fysiikastakin olla hyvä arvosana, jos haluaa opiskelemaan vieraita kieliä yliopistoon? Miten lukiossa pärjää opiskelija, jolle opintojen suorittaminen itsessään on haastavaa? 

Uuden lukiolain myötä jokaisella opiskelijalla, jolla on kielellisten erityisvaikeuksien tai muiden oppimisvaikeuksien vuoksi hankaluuksia suoriutua opinnoistaan, on oikeus saada erityisopetusta ja oppimisen tukea yksilöllisten tarpeidensa mukaisesti. Keskeiseksi kysymykseksi nousee näin se, minkälaisena lukion tilanne näyttäytyy erityisopetuksen ja oppimisen tuen näkökulmasta?  

Opiskelijoiden suhteen oman haasteensa tuo se, että lähtötasoissa voi olla isoja eroja, ja oppimisen vaikeudet saatetaan huomata vasta lukiossa. Ero hyvin ja huonosti pärjäävien välillä on kasvanut. Lukiolaisten kirjoitustaito on heikentynyt vuosien takaisesta. Omien ajatusten saaminen kirjoitettuun muotoon ei tahdo kaikilta onnistua, jopa toistokirjoitus voi tuottaa vaikeuksia. Nykynuoret myös lukevat opettajien kertoman mukaan entisajan nuoria vähemmän. Puutteet osaamisessa siirtyvät suomen kielestä muihin kieliin ja kertautuvat myös muissa oppiaineissa. Oman äidinkielen hallinta on puolestaan tiiviisti yhteydessä abstraktin ajattelun kehittymiselle.  

 Moniammatillista osaamista ja yhteistyötä tarvitaan. Yksi opettaja ei voi olla samaan aikaan aineenopettaja, erityisopettaja sekä sosiaalialan ammattilainen. Oppimisen tuen näkökulmasta erilaisia opiskelijoita on huomioitava yhä paremmin, tuen tarpeita tulee tunnistaa ajoissa sekä moniammatillista yhteistyötä kehittää. Samalla voidaan kysyä, ketä varten oppimisen tuki on? Onko se seiskan opiskelijaa varten, jonka toiveissa siintää lääkärin ammatti, vai nelosen opiskelijaa varten, joka ei tiedä mitä haluaa elämältään? Oppimista on myös hankala tukea, jos oppimisen tukea ehditään toteuttaa vain testeinä ja seuloina, ilman että niiden tarjoamalla tiedolla tehdään mitään.  

Yhteisessä keskustelussa nousi esiin se, että samalla kun lukio muuttuu, niin myös opettajan työ muuttuu. Työmäärä on lisääntynyt: on palavereja, hankkeita ja projekteja. Ajoittain on raskaiksi koettuja ruuhkahuippuja, ylioppilaskokeita ja koeviikkoja. Opettajat innostuvat helposti, ja sitten työmäärä on pian liian suuri. Jossain välissä pitäisi omaa osaamistakin kehittää. Opettajien olisi tärkeää entistä paremmin osata mitoittaa ajankäyttöään, mutta samalla antaa tilaa uusille asioille ja opiskelijoiden kohtaamiselle. Ei siis ole ihme, että riittämättömyyden tunne on yleistä opettajilla. Kasvokkaisen kohtaamisen hetkiin opettajat toivovat saavansa lisää resursseja ja aikaa.  

Toisaalta lukio ei ole myöskään pelkästään haasteita ja ongelmia. Se on myös paikka onnistumisille, oppimiselle, opettamisen ilolle ja hyville käytänteille. Ja vaikka muutos on joskus työlästä, niin se mahdollistaa uusia hyviä toimintatapoja ja erilaisten opiskelijoiden oppimisen edistämistä. Erilaisten opiskelijoiden oppimisen tukeminen on inkluusion ytimessä, ja opettajien keskinäinen yhteistyö on voimavara. Erityisopettajan ja aineenopettajan sujuva yhteistyö takaa opiskelijan kokonaisvaltaisen kohtaamisen. 

Moniammatillisen yhteistyön lisäksi hyväksi koetut käytänteet tukevat erilaisten opiskelijoiden oppimista. Esimerkiksi Tampereella lukioissa tehdään laajasti lukitestejä, joiden lukio-opettajat kokevat auttavan opetuksen järjestelyissä. Joskus lukitesti on jopa mahdollistanut ylioppilaslakin saamisen. Samalla testaamisen kulttuuri nostaa yhteiseen keskusteluun aiemmin hiljaisiksi jääneitä oppimisen haasteita. Rohkeus kokeilla pelillisiä ratkaisuja, yhteisopettajuutta ja digitaalisia oppimateriaaleja voivat tuoda uutta innostusta niin opiskelijalle kuin opettajallekin. Myös perinteisellä läksyparkilla ja tukiopetuksella on paikkansa oppimisen tukemisessa. Yhteisen ajan löytäminen voi olla hankalaa, eivätkä tukiopetukseen välttämättä tule ne, jotka siitä eniten hyötyisivät. 

Oman kokemuksen tueksi lukio-opettajat toivoisivat, että olisi tehty tutkimusta nuorten pärjäämisen kannalta suotuisista tekijöistä. Useimmat nuoret kuitenkin pärjäävät hyvin vaatimusten ja paineiden keskellä. Tutkimuksella voitaisiin löytää yhteisiä piirteitä niillä opiskelijoilla, jotka pärjäävät itsenäisesti ja toisaalta ymmärtää paremmin niitä opiskelijoita, joille lukio tuottaa haasteita oppimisessa. Tutkimuksen lisäksi tarvittaisiin onnistunutta täydennyskoulutusta.  

Täydennyskoulutuksessa voitaisiin esimerkiksi järjestää kasvokkaisia kohtaamisia sekä tavata joustavasti verkossa toisia opettajia. Myös vierailukäynnit muihin oppilaitoksiin saattaisivat antaa uutta näkökulmaa omaan opettajuuteen. Kokonaisuutena kohtaamiset ja keskustelut voisivat rakentua pedagogiseksi sarjaksi, jonka avulla olisi mahdollista suorittaa opintoja ja kehittää omaa ammatillista osaamista työn ohessa. Täydennyskoulutuksen haasteena on se, että vapaan saaminen keskellä arkea on monille mahdotonta. Opintopisteiden saaminen ei motivoi työssä olevia opettajia. Sen sijaan opiskelun mahdollistaminen työajalla ja joustavat työn järjestelyt, ehkä jopa osaamismerkit, innostaisivat osallistumaan. Täydennyskoulutus voisikin koostua pikkumoduuleista, joista yhteensä kertyisi laajahko kokonaisuus, arjen työkalupakki, jolla tukea omaa ja muiden työtä. 

Lukio on siis onnistumisten ja haasteiden paikka, jossa on perimmältään kyse jostain hyvin inhimillisestä ja arkipäiväisestä, eli siitä, miten ihminen kohtaa toisen ihmisen. Opiskelijoille tärkeää on tunne siitä, että opettajat ovat heitä varten, paikan päällä läsnä. Samalla opettajat toivovat, että opiskelijat uskaltaisivat tulla heidän luokseen oppimisen haasteiden kanssa. Oppijan oikeus ja opettajan taito -hankkeen järjestämissä lukion ja ammatillisen toisen asteen opettajien keskinäisissä keskusteluissa on huomattu, että opiskelijoiden huolet ja arki ovat samantyyppisiä – nuorilla ilmenee sama ”aikuisen nälkä”. Ja oli oppilaitos mikä tahansa, opettajilla yhdistävänä tekijänä on opettajuus.  

Toisen asteen koulutusta sekä suomalaista yhteiskuntaa laajemmin koskeva muutos vaatii näin uudenlaista osaamista, dialogia ja ihmisten välistä kohtaamista jatkossakin. Myös laajempaa keskustelua tarvitaan siitä, mikä on lukion tehtävä yhteiskunnassa, mikä on sen merkitys nuoren elämälle ja miten koulutuksen rakenteet tukevat nuorten hyvinvointia ja oppimista. Samalla tulee muistaa, että lukio ei ole ainoa reitti hyvään elämään. Myös ammatillinen koulutus on arvokasta ja tukee nuoren kiinnittymistä työelämään ja yhteiskuntaan. Samalla pinnalle noussut jatkuvan oppimisen ajatus vahvistaa sitä, että oppiminen ja kasvu on koko elämän jatkuva prosessi, ei vain yksi pääsykoe. Vaikka maailma ei näilläkään keskusteluilla tule valmiiksi, niin jatkossa näihin yhteisiin kysymyksiin on hyvä etsiä vastauksia. Yhdessä, kahvikupin äärellä.