Keväällä sain idean lähteä vaihtoon, ja nopeasti kohteeksi tarkentui Itävallassa lähellä Sveitsin rajaa sijaitseva pieni kaupunki nimeltä Feldkirch. Lähdin vaihtoon tekemään sairaanhoitajaopintojen kolmantena vuonna tehtävää projektiharjoittelua sekä gerontologian harjoittelua. Aikaa minulle molempien suorittamiseen oli varattu kymmenen viikkoa, ja suoritin harjoittelut limittäin samassa yksikössä.
Lokakuun alussa lähdin Suomesta, ja reissussa oli aikomus viipyä vuoden loppuun saakka. Saksan kielen osaamista minulla oli vain Duolingosta noin viiden kuukauden ajalta, mikä ei varsinaisesti ollut kaikkein paras pohja lähteä, mutta luottamus siihen, että Euroopassa englannin kielitaito on hyvä, oli vahva.
Molemmat harjoittelut tein vanhusten asumisyksikkö Antoniushausiin. Gerontologian harjoittelun työvuorot aikatauluttivat projektiharjoitteluni toteutusaikataulua. Projektiharjoittelun aiheeksi valikoitui käännöstyö saksasta englantiin yksikköni turvallisuusohjeista. Käännöstyö kyseisestä dokumentista oli osa suurempaa kansainvälistämisprosessia yksikössäni, jossa viime vuosina on pyritty parempaan saavutettavuuteen myös muiden kuin saksan kielen osaajien kohdalla.
Usein projektiharjoittelu toteutetaan ryhmässä, mutta opettajien joustavuus mahdollisti minulle projektin yksin työstämisen vaihtojaksoni aikana. Yksin työskentely taas mahdollisti vaihtelun esimerkiksi projektin aikatauluissa ja työskentelypaikoissa, ja nämä seikat antoivat minulle mahdollisuuden myös reissaamiseen ja uuteen maahan tutustumiseen. Pelkkää työtä vaihtoni siis ei ollut, vaan myös upeita reissuja kauniissa alppimaisemissa myöhäisen syksyn lämmössä.
Projekti hyödytti osaltaan tilaajatahon lisäksi myös minua, sillä kielitaitoni kehittyi huimasti käännöstyötä tehdessä. Vaikka lähtökohtani saksan kieleen ei ollut kestävimmällä pohjalla, alkoi kääntäminen sujua alkukankeuden jälkeen varsin mutkattomasti. Vaikeuksia toivat lähinnä sanat, ilmaisut ja fraasit, jotka eivät kääntyneet suoraan saksasta englanniksi, vaan niitä piti hieman mutkien kautta muunnella. Lisäksi saksan pitkät ja monimutkaiset sanat tuntuivat alkuun äärimmäisen hankalilta hahmottaa, mutta hahmotuskyky ja sanojen tunnistaminen kehittyivät hyvin nopeasti. Aikaa 23-sivuisen dokumentin kääntämiseen olin varannut runsaasti, ja sainkin projektin valmiiksi tavoiteajassa.
Vaihtomatkani on ollut ennen kaikkea opettavainen oma-aloitteisuuden ja itseohjautuvuuden kannalta: monista asioista on ollut vastuussa yksinään, mutta aina on kuitenkin ollut ajatus siitä, että apua saa, kun sitä tarvitsee. Yksin matkustaminen vieraaseen maahan ja siellä harjoittelun aloittaminen ja projektityöskentely pääasiassa vieraan kielen varassa oli jännittävää, mutta huomatessani kaiken sujuvan hyvin, on se antanut minulle valtavasti varmuutta itseeni ja siihen, että missä tahansa pärjää, oli vastassa mitä tahansa.
Rohkaisen kaikkia vaihdosta kiinnostuneita hakeutumaan vaihtokoordinaattorin juttusille – siitä hetkestä alkaa opettavainen ja kokemustentäyteinen matka!
Kuva kotikaupunki Feldkirchistä
Kirjoittaja
Mirjami Jutila, sairaanhoitajaopiskelija
