Kirjoittanut: sairaanhoitajaopiskelija Marja-Liisa Rekola
Terveyden ja hyvinvoinnin pitäisi kuulua kaikille, ikään, sukupuoleen, etniseen ryhmään, uskontoon tai edes taloudelliseen tilanteeseen katsomatta. Ikävä kyllä näin ei kuitenkaan ole, sillä tutkimukset osoittavat, että väestöryhmien välisiä terveyseroja esiintyy kaikilla sen osa-alueilla. Esimerkiksi sosioekonominen asema on yksi ratkaiseva tekijä hyvinvointi-, ja terveyseroja tarkasteltaessa. Myös alueelliset erot näkyvät, ja näyttäisi siltä, että juuri hyvinvoinnissa havaitut väestöryhmien väliset erot olisivat pysyviä siitäkin huolimatta, että esimerkiksi Suomessa näitä eroja on pyritty kaventamaan viime vuosikymmenten aikana.
Suomessa on olemassa perustuslaki, joka takaa oikeuksia kaikille ja jossa todetaan, että ihmiset ovat yhdenvertaisia lain edessä. Perustuslain piiriin kuuluvat mm. sosialliset oikeudet, taloudelliset oikeudet ja sivistykselliset oikeudet, ja oikeus omasta tilasta ja yhdenvertaisuuden suojasta. Hanke kaventaa terveys-, ja hyvinvoinnin eroja jäsentyy tiiviisti juuri näihin oikeuksiin. Parhaimmillaan yhdenvertaisuus tarkoittaisi sitä, että kaikilla ihmisillä olisi samat ihmisoikeudet, mahdollisuudet vaikuttaa yhteiskunnallisissa asioissa ja samat mahdollisuudet esimerkiksi kouluttautumiseen ja työelämään. Kuitenkin esimerkiksi eri uskontokuntien jäsenillä nämä oikeudet jäävät usein puutteellisiksi ja vaille täyttymistä, vaikka perustuslaki onkin suojana kaikilla Suomen kansalaisilla.
Terveys- ja hyvinvointierojen kaventaminen on nyt ehkä tärkeämpää kuin koskaan, kun vuonna 2020 maailmassa jyllää koronaviruspandemia, tasa-arvohankkeet ja järjestöt ovat äänekkäimmillään ja maailmassa halutaan selkeästi nähdä muutosta ja uusia suuntia. Ihmisten – yksilöiden ja ryhmien – henkistä kasvua. Näin on myös Suomessa. Terveys- ja hyvinvointierojen kaventamisen tärkeyttä voidaan tarkastella muutamasta näkökulmasta, joita esitän alla.
Ensinnäkin tärkeää on ymmärtää, että kokonaisvaltaisesti kansanterveys kohenee ja kehittyy, kun keskitytään parantamaan niiden väestöryhmien jäsenten terveyttä, joissa terveysongelmat ovat yleisimpiä. Tutkimusten valossa näyttäytyy, että Suomessa suurin kansanterveysongelmista kärsivä ryhmä löytyvähän koulutusta saaneiden keskuudesta. On kiintoisaa, kuinka paljonterveyseroja on vähän korkeasti koulutettujen väestöryhmien välillä.
Toiseksi isot terveyserot tarkoittavat sitä, hyvin suuri osa väestöstä jää kauastoivotusta ja parhaasta mahdollisesta terveyden tasosta. Kuten tiedämme ihan väestötasollakin, kun terveysongelmat kasaantuvat, se näkyy suoraan myös kustannusten kasvussa. Tämäkään ei ole mitään väestöryhmää ajatellen kenenkään edun mukaista. Terveyden edistäminen tulisi huomattavasti edullisemmaksi, ja hoitotyötä ehkä alettaisiin Suomessa väestöryhmien välisten erojen kaventamisen jälkeen arvostaa sillä magnitudella, kuin olisi ansaittua.
Jos erot terveydessä ja hyvinvoinnissa saadaan kaventumaan, tarkoittaisi se myös riittävien palveluiden turvaamisen. Tässä varsinkin itse tulevana sairaanhoitajana näen valtavasti potentiaalia- se kun on fakta, että väestömme ikääntyy jatkuvasti ja sen myötä tarve erilaisille hyvinvointialan palveluille kasvaa entisestään. Mikäli esimerkiksi pienen koulutuksen turvin eläneiden ihmisten toimintakykyä saataisiin asteittain paremmaksi, päivittäinen ikäihmisten avuntarve vähenisi puoleen. Merkittävää on myös työttömyysasteen saaminen laskuun ja työllisyysaste nousuun. Terveyserojen kaventaminen nousee tässäkin jalustalle.
Jotta työvoimaa riittäisi tulevaisuudessakin, on tärkeää panostaa työikäisten terveyteen piittaamatta siitä, ponnistaako henkilö peruskoulupohjalta, vai yliopistopohjalta. Erityisesti fyysistä työtä tekevien terveyteen tulisi panostaa työssä pysymistä parantaa. Myös etiikka tulee kysymykseen tarkasteltaessa terveyden ja hyvinvoinnin eroja. On selvää, etteivät erot ole eettisesti hyväksyttyjä. Mainitsinkin jo kerran, että elämme muutosten vuosikymmentä ja väestö haluaa puuttua kaikenlaisiin epäkohtiin, joissa tasa-arvo tai eettinen toiminta on millään lailla uhattuna. Mielestäni se on ainoastaan hyvä asia, mutta toivottavaa olisi, että se tapahtuisi niin, että käyttöön ei tarvitsisi ottaa radikaaleja menettelytapoja. Hyvinvointiyhteiskunnan ajatus jää auttamatta toteuttamatta, mikäliterveyseroja ei saada kavennettua ja mielellään poistettua kokonaan.
Suomessa terveys-, ja hyvinvointierojen kaventamisesta vastaa osaltaan sosiaali-, ja terveysministeriö. Sen piiriin kuuluvat muun muassa terveyserojen kaventamiseen liittyvä yleinen ohjaus, suunnittelu ja valvonta. Suomalaisten terveys on koko ajan parantunut viimeisten vuosikymmenten saatossa, mutta väestöryhmien väliset erot terveydessä eivät ole muuttuneet miksikään. Joissakin tapauksissa ne ovat jopa kasvaneet. Näiden erojen kaventaminen on kansallinen tavoite.
Terveydenhoitolaissa säädetään kuntien tehtävistä, jotka tähtäävät terveyserojen kaventamiseen ja eriarvioisuuden vähentämiseen. Kunnat ovat vastuussa väestönsä hyvinvoinnista ja sitä kautta myös kaikenlaisten epäsuhtien kaventamisesta ja niihin puuttumisesta. Terveynhoitoalan tulevana ammattilaisena toivon, että tähän todella päästään ja pääsemme hoitotyössä näkemään ihmisiä ihan kaikenlaisista taustoista, jotka uskaltautuvat hoitajan tai lääkärin vastaanotolle huolimatta mahdollisesti valtaväestöstä poikkeavista lähtökohdistaan. Näkisin, että esimerkiksi kehopositiivisuuskampanja on ollut omalta osaltaan myös edistämässä tätä asiaa ja myös ylipainoisten ihmisten terveyttä. On huomattavasti helpompaa suhtautua omaan ylipainoonsa hellemmin ja objektiivisemmin, kun siihen suhtaudutaan myös yhteiskunnallisesti ja yksilötasolla vähemmän tuomitsevasti. Uskon, että esimerkiksi ylipainoisten kiinnostus omaa terveyttään kohtaan on lisääntynyt kehopositiivisuushankkeen myötä ja jatkaa kasvuaan, kun terveys-, ja hyvinvointierot kavenevat entisestään. Tämä on toki vain yksi esimerkki siitä, miten ihmisten terveys hyötyy tasa-arvoisemmasta, kaikki väestöryhmät saavuttavasta hoidosta. Eriarvoisuus on maailmanlaajuinen ongelma ja on ikävää, että se näkyy niinkin keskeisessä asiassa, kuin ihmisen terveydessä, jota on jokaisella vain yksi kappale. Kun sen kerran menettää, sitä ei välttämättä saa koskaan takaisin.
Minun silmissäni kaikki ihmiset kaikkialla ovat samanarvoisia, toivon tulevana sairaanhoitajana, että erot terveydessä ja hyvinvoinnissa kapenevat ja yhä useampi väestöryhmäalkaa ajatella olevansa arvokas, ainutlaatuinen yksilö, joka ansaitsee parhaan mahdollisen hoidon. Tiedän tietysti, että asiat eivät ole mustavalkoisia ja muutos on usein hidasta, mutta toivon näkeväni sen päivän, kun saan lukea, että hyvinvointierojen tilastot ovat Suomessa ja maailmalla pienentyneet ja se näkyy positiivisesti ihmisten kohentuneessa terveydessä.
Lähteet:
THL,Hyvinvointi- ja terveyserojen kaventamisen perustelut (n.d.). Päivitetty 20.11.2017.
Sosiaalija terveysministeriö. Terveyserojen kaventaminen. (n.d.)
