Vielä kuusi vuotta sitten yläkouluissa ei keskusteltu sukupuolen moninaisuudesta tai seksuaalisista suuntautumisista. Seksuaalikasvatus painottui lähinnä heteronormatiiviseen seksiin ja parisuhteeseen sekä teiniraskauksilta välttymiseen. Kouluissa opetettiin, miten kondomia käytetään ja aihetta käytiin läpi todella pintapuolisesti.
Järjestimme kahdeksasluokkalaisille seksuaalikasvatusta, jossa puhuimme sukupuolista, seksuaalisista suuntautumisista sekä alastonkuvista. Kaikki nämä aiheet ovat nykyaikana todella pinnalla, ja niistä on hyvä jakaa luotettavaa tietoa nuorisolle.
Oppitunnin aikana saimme nuorelta palautetta, että lapsille ei saisi tuputtaa homoutta. Yllätyimme tällaisesta kommentista. Olisi voinut ajatella, että yhteiskunta on kehittynyt jo niin paljon, etteivät nuoret ajattelisi seksuaalikasvatuksen olevan homouden tuputtamista. Tällaisen ajatusmaailman takia yhteiskunnan täytyy tehdä yhdessä töitä asian eteen. Se, että keskustelemme avoimesti seksuaalisuudesta, ei tarkoita, että nuoret eivät saisi itse päättää omasta seksuaalisuudestaan.
Muutama nuori käytti myös sanaa “homo” haukkumasanana oppitunnin aikana ja totesi, että jos ystävä kertoisi olevansa transsukupuolinen, he laittaisivat välit poikki. Tätä samaa ilmiötä on todistettu jo silloin, kun me olimme heidän ikäisiään. Emme siis olekaan vielä päässeet kehityksessä niin pitkälle, että nuoret kokisivat nämä asiat normaaleina. Tämän vuoksi nuoret tarvitsevat laadukasta informaatiota ja esimerkkiä aikuisilta.
Nykyajan nuorilla on käytössään internet ja sosiaalinen media, jossa he pääsevät näkemään seksuaalisuuteen liittyviä asioita paljon laajemmin kuin esimerkiksi kymmenen vuotta sitten. Tämän takia on tärkeä aloittaa keskustelemaan asioista ajoissa ja suoraan. Sosiaalisessa mediassa ei aina selitetä asioita kunnolla, jos ollenkaan. Nuori voi saada sosiaalisen median perusteella täysin väärän käsityksen asioista tai termeistä, eikä nuori välttämättä ole kykenevä kriittiseen ajatteluun ja lähteiden tarkastamiseen. Jos mietin itseäni 13-vuotiaana, muistan, että harvoin kyseenalaistin “faktoja”, jotka löysin netistä ties miltä sivustoilta.
Nykyaikaista seksuaalikasvatusta tarvitaan, koska liian moni ihminen joutuu kokemaan henkistä ja fyysistä väkivaltaa seksuaalisen suuntautumisen tai sukupuoli-identiteetin takia. Jokaisella ihmisellä on oikeus elää omana itsenään eikä kenenkään pitäisi joutua kohtaamaan pelkoa asian takia, johon ei voi itse vaikuttaa. Näiden yhteiskunnan asenteiden muuttaminen on haastava ja pitkä prosessi, joka vaatii omistautumista useilta ihmisiltä ja tahoilta. Yhdessä voimme muuttaa tulevaisuutta, jotta tällaisia blogitekstejä ei tarvitsisi kirjoitella.
Nykyaikaisen seksuaalikasvatuksen myötä nuoret oppivat seksuaalisuudesta laadukasta tietoa, jota he voivat tulevaisuudessa opettaa esimerkiksi lapsilleen. Näin saadaan rikottua negatiivisia asenteita, joita esimerkiksi vähemmistöihin voi liittyä. Lapset oppivat aikuisilta asenteensa eikä kukaan ihminen synny halveksuen toisia. Jokainen ihminen ansaitsee elää elämää omana itsenään, eikä seksuaalisuuteen liittyvissä asioissa ole mitään hävettävää tai pilkattavaa.
Projektiryhmä
Juliana Aho, Vilma Borisov, Aino Kallioniemi, Veera Merivirta, Iina Leppälä ja Hanna-Lora Nurmik
