Hevosenomistajan ajatellaan usein vaativan tallipaikaltaan mielettömiä tiluksia kullattuine karsinanovineen, putipuhtaine käytävineen ja timantein koristelluin heinäautomaatein, puhumattakaan hienostotallin lisäpalveluista. Vaan mikä onkaan lopulta oikeasti se totuus? Millaiseen tallipaikkaan omistajat ovat tyytyväisiä? Yleinen luulo ei ole tiedon väärti tässäkään asiassa.
Kyselytutkimus hevosten omistajille ja ylläpitäjille
Teetimme hyvin pienimuotoisen kyselyn hevosten omistajille, jossa kysyttiin toiveita asiakaskokemuksen kehittämiseen talleilla, jotka vuokraavat täysihoitopaikkoja. Vaikka vastausten määrä oli hyvin vähäinen (n=17), oli vastauksista selkeästi havaittavissa samankaltaisuuksia ja siten yhteenvetoa voidaan pitää melko luotettavana.
Kehitysajatuksia kysyttäessä toiveet tallinomistajalle olivat varsin maltillisia; Omistajat toivoivat ennen kaikkea perusasioiden kuntoon laittamista, eli vettä tarjolle hevosille ulos ja sisälle sekä laadukasta ja ravinteikasta heinää, josta mahdollisesti on teetätetty heinäanalyysi. Toiveina omistajilla oli myös riittävän suuret tarhat ja pitkät tarhausajat pitkien karsinajaksojen sijaan. Vastauksissa toivottiin myös, että hevosia hoitava henkilö opettelisi tuntemaan asiakashevoset yksilöinä, jolloin mahdolliset sairastapaukset olisi helpompi havaita ja hevoset saisivat siten tarvitsemaansa huolenpitoa ja hoitoa ajoissa.
Harjoitusolosuhteista maneesi oli mainittu ainoastaan yhdessä vastauksessa, ja siinäkin oli lähinnä ajateltu, että se olisi kiva lisä. Vastaaja ei kuitenkaan toivonut saavansa maneesia nykyiselle tallilleen. Kaikkinensa omistajilla ei siis ole erityisen suuria toiveita tallinpitäjille toteutettavaksi! Olettamuksen sijaan tallinpitäjän olisikin hyvä käydä asiakkaidensa kanssa aktiivista vuoropuhelua, jotta asiakkaiden todelliset tarpeet tulisivat esille ja niitä pääsisi kehittämään haluttuun suuntaan asiakaskokemuksen ja -tyytyväisyyden parantamiseksi.
Eläinten käyttäytymistarpeet ja hyvinvoinnin ylläpito esillä sosiaalisessa mediassa
Eläinten hyvinvointi ja käytösmallien toteuttaminen on viime aikoina ollut paljon pinnalla erityisesti sosiaalisessa mediassa. Tiedostava omistaja haluaa, että hevonen voi hyvin ja saa toteuttaa luontaista käyttäytymismalliaan pitopaikassa. Eläinsuojelulain yleisissä periaatteissa mainitaan, ettei eläimille saa aiheuttaa tarpeetonta kärsimystä. Lisäksi eläintenpidossa on otettava huomioon eläinten fysiologiset tarpeet ja käyttäytymistarpeet, sekä edistettävä eläinten terveyden ylläpitämistä. Hevosten kohdalla tämä tarkoittaa sitä, että hevosen pitää päästä seurustelemaan lajitovereidensa kanssa ja toisaalta liikkumatilaa tulee olla runsaasti. Syötävää tulee olla tarjolla pitkin päivää, jotta hevosen suolisto voi hyvin eikä vatsahaavoja pääsisi syntymään. Pitkäaikainen karsinassa seisominen saattaa aiheuttaa monenlaisia käytöshäiriöitä, mikä onneksi nykyään monissa pitopaikoissa jo hyvin tiedostetaan ja tunnistetaan.
Nykyaikaiset pihatot ovatkin omiaan luomaan hevosille mahdollisuuden toteuttaa lajityypillistä käyttäytymistarvettaan. Omien havaintojemme perusteella hevoset eivät ole niin sidonnaisia vuorokaudenrytmeihin kuten ihmiset, vaan ne tykkäävät vaeltaa ulkona kaikkina vuorokauden aikoina. Erilaisten ja –kokoisten laumojen elämää seuranneena olemme havainneet, että harvoin hevoset ovat sisällä sateella ja tuulella, mutta kesähelteillä paetaan sisätiloihin paahtavaa aurinkoa ja kiusaavia paarmoja. Usein laumoissa myös muodostuu omia pienempiä porukoita, joissa viihdytään sisällä nukkumassa tai heinäkatoksella evästämässä. Porukan jäsenet saattavat myös vaihdella esimerkiksi eri kuukauden tai vuoden aikoina.
Uudella lailla velvoitetaan jatkuvaan vedentarjoamiseen
Uusi eläinten hyvinvointilaki astuu voimaan 1.1.2024. Tämä tuo oman lisämausteensa myös hevostalleille, joissa täytyy jatkossa varmistaa hevosten jatkuva vedensaanti. Jatkossa pitopaikassa, jossa hevonen viettää suurimman osan vuorokaudesta, täytyy olla jatkuvasti vettä saatavilla. Poikkeuksiakin toki on, mutta perinteinen talvipakkanen ei ole jatkossa syy jättää hevosta ulkona ilman vettä, mikäli pitopaikka katsotaan hevosen pysyväksi pitopaikaksi. Pysyvällä pitopaikalla tarkoitetaan paikkaa, jossa hevonen viettää pääosan ajastaan vuorokauden aikana.
Uuden eläinten hyvinvointilain on varmasti ajateltu parantavan eläinten vedensaantia, mutta se jättää myös tulkinnanvaraa. Jos esimerkiksi hevosella on tallissa vesipiste, mutta se viettää yli puolet vuorokaudesta tarhassa, katsotaan tarha silloin sen pysyväksi pitopaikaksi, jonne pitää järjestää jatkuva vedensaanti. Tarkoittaako tämä toisaalta sitten sitä, että tallissa ei tällöin olekaan pakko olla jatkuvasti vettä saatavilla, koska hevonen ei vietä pääosaa ajastaan tallissa? Kun lakeja tehdään, olisi hyvä määritellä sen sisältö siten, ettei vastaavia tulkinnanvaraisuuksia pääsisi muodostumaan. Tämä uudistus käytännössä mahdollistaa jatkuvan vesipisteen siirtämisen tallista tarhaan, mikäli hevonen viettää tarhassa enemmän aikaa kuin tallissa. Toki laki aina velvoittaa huolehtimaan eläinten riittävästä hoidosta ja ravinnosta.
Lakimuutos tuo toteutuessaan parannusta eläinten hyvinvointiin
Niin tai näin, lakiuudistus on joka tapauksessa kaivattu uudistus. Yleisesti tiedossa on, että hevoset eivät mielellään syö lunta tai juo jääkylmää vettä suuria määriä, jolloin ähkyjen riski kasvaa. Nykyisin on jopa olemassa monenlaisia toimivia ja käytännöllisiä ratkaisuja, jotta ulkonakin voidaan tarjoilla lähes kädenlämpöistä vettä. Erilaiset ratkaisut vaativat vain tallinpitäjältä hieman viitseliäisyyttä perehtyä erilaisiin lämpövuorattuihin astioihin tai uimurikuppeihin. Itse tehtynä eristetty astia ei edes tule kovin kalliiksi ja pitää veden varsin pitkään kädenlämpöisenä tai viileänä pakkasillakin. Tallinpitäjän täytyy siis muistaa olla ajanhermolla uudistuvien lakien ja asetusten suhteen sekä kehittää toimintaansa paitsi lakiin perustaen, myös asiakaspalvelun parantamiseksi.
Kuva: Outi Koirikivi
Hevosystävän eläessä hyvissä hevoselle lajityypillisen elämän mahdollistavissa puitteissa, hevosenomistajat saavat itselleen lähes poikkeuksetta tyytyväisen ja usein myös rauhallisen ja ystävällisen harrastekaverin. Myös omistajan asiakaskokemuksen tunne paranee, kun eläimen hyvinvointi on asetettu etusijalle. Toissijaisena usein lopulta tulee omistajan mahdollisuudet saappaiden kiillottamiseen tai loistavana kiiltävät karsinan puitteet. Kahvinkeittomahdollisuus toki taitaa olla hevosihmistenkin mieleen pitkän ja kylmän talvisen tallipäivän jälkeen. Tämä hyvinvoinnin lisäys on varsin helppo järjestää, jos pienet sosiaalitilat vesipisteellä löytyy omistajillekin – toisaalta, onnistuuhan se kahvinkeitto tarvittaessa, vaikka hevosten pesupaikalla!
Kirjoittanut: Elina Jaakola ja Outi Koirikivi
Lähteet:
Asiakaskokemuksen kehittäminen hevosalalla (office.com)
Eläinsuojelulaki 247/1996 – Ajantasainen lainsäädäntö – FINLEX ®
Artikkelikuva: Kuvituskuva. Pixabay
